Yksi ystävällinen teko
Koskaan ei tiedä, mitä pieni ystävällisyys voi saada aikaan. Kerran tammikuussa palvellessani Akuressa Lagosin lähetyskentällä Nigeriassa minulla oli pieni lahja, jonka halusin antaa jollekulle. Mietin: ”Kenelle sellaiselle voin antaa sen, jolle siitä on hyötyä?” Otin lahjan mukaan kirkkoon kahtena sunnuntaina, mutten vieläkään tiennyt, kenelle sen antaisin.
Kolmantena sunnuntaina tulin kirkkoon ajatellen, että antaisin sen eräälle hyvälle ystävälle. Hän ei tullut sinä päivänä kirkkoon, mutta minulla oli tunne, että lahjaa tarvitsi joku toinen. Katsellessani ympärilleni kappelissa näin pojan, jonka vanhemmat eivät olleet kirkon jäseniä. Hän näytti hyvin yksinäiseltä. Sain tunteen, että minun tuli antaa lahja hänelle. Annoin sen hänelle ja tunsin itseni hyvin onnelliseksi.
Tapahtui jotakin ihmeellistä. Seuraavana sunnuntaina hänen äitinsä tuli kirkkoon. Hän kiitti minua lahjasta. Hän sanoi: ”Olen lupaillut pojalleni, että tulisin jonakin päivänä kirkkoon. Tänään tulin ilmaistakseni kiitollisuuteni lahjasta.” Sillä tavoin toverini ja minä tapasimme hänet, ja hän on sittemmin liittynyt kirkkoon. Kuinka onnellinen poika olikaan nähdessään äitinsä viimeinkin menevän kasteelle.
Tiedän, että pienillä asioilla saadaan aikaan suuria.