Seitsemänkymmenen koorumin jäsenten jouluperinteitä

Seitsemänkymmenen koorumin jäsenet kertovat, kuinka he viettävät joulua ja muistavat Vapahtajan syntymää.

Kuinka voimme viettää joulua niin, että siitä tulee merkityksellinen perheemme jokaiselle jäsenelle? Kuinka voimme pitää Vapahtajan joulun keskipisteenä? Mitkä perinteet voivat auttaa meitä muistamaan Häntä ja Hänen syntymäänsä?

Muutamat seitsemänkymmenen koorumin jäsenet eri maista ja kulttuureista kertovat, kuinka he ja heidän rakkaimpansa ovat vastanneet näihin kysymyksiin. Seuraavassa he kertovat joitakin merkityksellisiä joulumuistoja, todistuksia ja perinteitä. (Heidän kotimaansa on merkitty sulkuihin.)

Vanhin Marcos A. Aidukaitis (Brasilia): Joulu suo perheelleni ja minulle aivan erityisen tilaisuuden puhua joistakin pyhistä asioista, joista emme keskustele kenties yhtä virallisesti ja yksityiskohtaisesti vuoden muina aikoina. Se on tilaisuus osoittaa rakkautta muita kohtaan ja osoittaa kiitollisuutta asioista, joita on tapahtunut elämässämme.

Vanhin David S. Baxter (Skotlanti): Kun lapsemme olivat pieniä, meillä oli jouluaattona tapana mennä laulamaan joululauluja ja viedä lahjaksi jouluhalkoja seurakuntamme vähemmän aktiivisille perheille. Jouluaattona meillä oli tapana sytyttää kynttilöitä, lukea joulukertomus, syödä erityinen perheateria ja sitten nauttia joulusta yhdessä.

Vanhin Gérald Caussé (Ranska): Meidän perheemme on päättänyt, ettei joulu ole vain hauskanpitoa yhdessä, vaan se on myös keskittymistä Kristukseen ja muiden palvelemista. Kymmenisen vuotta sitten perustimme perheenjäsenistä kuoron. Kävimme sairaaloissa ja vanhainkodeissa laulamassa joululauluja. Alussa ryhmä oli pieni. Meillä oli vauvoja sylissä ja rattaissa. Mutta nyt nämä vauvat ovat kasvaneet ja ovat kokeneita kuorolaisia. Meillä on 44 hengen kuoro, joka laulaa paitsi perinteisiä ranskalaisia joululauluja myös kirkon lauluja, ja olemme saaneet suurta menestystä. Laulamisen jälkeen lapset käyvät jakamassa sairaille tai vanhuksille pieniä lahjoja, joita olemme valmistaneet yhdessä perheenä. Yritämme antaa jokaiselle aikaa puhumalla joulun todellisesta merkityksestä ja myös kuuntelemalla häntä. Jokaisella on aina paljon kerrottavaa.

Käyntimme ovat erityisiä tilaisuuksia, jolloin voimme muistaa, mitä tiedämme kristittynä olemisesta ja Kristuksen nimen kantamisesta. Joulu muistuttaa hyvin siitä, kuinka meidän tulee käyttäytyä koko vuoden ajan.

Vanhin Eduardo Gavarret (Uruguay): Joulu on erityistä aikaa elämässämme. Sinä aikana meidät täyttää aina lämmin tunne. Kun koittaa joulukuu, huomaamme, että joulu on rauhan aikaa ja aikaa olla yhdessä perheen kanssa. Meillä on perinteenä kirjoittaa kirjeitä ystävillemme, mutta meistä on erityisen ihanaa kirjoittaa kirjeitä Vapahtajalle ja laittaa niitä joulukuuseen lahjoina, joita haluamme antaa Hänelle.

Vanhin Carlos A. Godoy (Brasilia): Kirjoitamme koko perhe todistuksemme Mormonin kirjoihin ja lähetämme niitä joululahjaksi ystäville ja sukulaisille. Koska on joulu, lahjat ovat aina tervetulleita. Ja se on mukava tapa kertoa evankeliumista ja muistaa, että Kristus on tärkein osa sitä päivää.

Vanhin Christoffel Golden jr. (Etelä-Afrikka): Jouluaattona nautimme hienon joulupäivällisen, jonka jälkeen luemme Luukkaan kertomuksen Vapahtajan syntymästä. Jouluaamuna osallistumme pyhävaatteisiin pukeutuneina lyhyeen joulukokoukseen. Tässä kokouksessa on mukana myös joitakin kirkkoomme kuulumattomia henkilöitä sekä vähemmän aktiivisia jäseniä. Myöhemmin käymme ystävien ja muiden sukulaisten luona sukutapaamisissa ja samalla vahvistamme perhesiteitämme todellisessa joulun hengessä.

Vanhin Donald L. Hallstrom (USA): Menneinä vuosina meillä oli tapana kokoontua jouluaattona pitämään suloinen ja ikimuistoinen todistusten lausumishetki. Jokaiselle perheenjäsenelle annettiin tilaisuus ilmaista, mitä hän tuntee Vapahtajaa ja taivaallista Isäämme kohtaan. Nuo syvät rakkauden tunteet saivat meidät aina kääntymään toistemme puoleen ja ilmaisemaan rakkautta toisiamme kohtaan. Sitten isällä oli tapana ilmaista, mitä hän toivoi perheen suhteen, ja kannustaa voimallisesti jokaista perheenjäsentä pysymään lujana uskossa. Sitten lopuksi me aina polvistuimme yhdessä perherukoukseen.

Vanhin Paul V. Johnson (USA): Yksi perinteistämme on se, että joka vuosi osallistumme perheenä Händelin Messias-oratorion yhteislaulutilaisuuteen. Me rakastamme sitä. Meillä kullakin on oratorion nuotit, ja niin pystymme laulamaan niitä kauniita sanoja, joihin Händel on säveltänyt musiikin, ja muistamaan Vapahtajan palvelutyötä.

Vanhin Yoshihiko Kikuchi (Japani): Noin kuukausi ennen joulua vaimoni ja minä alamme päivittäin lukea pyhistä kirjoituksista profeettojen sanoja, jotka liittyvät Vapahtajan syntymään. Jos lukee joka päivä joulukuun 25. päivään asti, tuntee, kuinka joulun henki vähitellen kasvaa kertomus kertomukselta, kohta kohdalta. Niin yritämme tehdä perheessämme.

Muistan aina, mitä Nefi vastasi enkelin kysymykseen siitä, mitä puu hänen isänsä näkemässä unessa tarkoitti. Nefi sanoi: ”Kyllä, se on Jumalan rakkaus, joka leviää kaikkialle ihmislasten sydämiin” (1. Nefi 11:22). Minulle joulu on taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen rakkautta.

Vanhin Erich W. Kopischke (Saksa): Joulun aikaan koko talossa tapahtuu näkyviä muutoksia. Kuusen oksia koristellaan, kynttelikköjä laitetaan ikkunoille ja jouluvaloja ripustellaan. Lapset laittavat joulukoristeita huoneisiinsa, pikkuleipiä ja pipareita leivotaan ja tuoksu – joulukuusen ja kanelin – leviää koko taloon.

Jouluaattona meistä on mukava kutsua sukulaisia ja ystäviä kotiimme. Sytytämme kynttilöitä ja panemme tulen takkaan. Olemme valmistaneet erityisiä laulukirjoja, joissa on meille mieluisia joululauluja. Otan esiin harmonikkani, ja jokainen valitsee yhden joululaulun, jonka laulamme yhdessä. Silloin vallitsee erityinen henki, josta jokainen nauttii.

Sitten avaamme lahjoja. Pienet lapset aloittavat avaamisen. Jokainen katsoo ja on mukana jännittämässä, kun kutakin lahjaa avataan. Kun kaikki lahjat on avattu, lapset häipyvät nopeasti aarteineen. Aikuiset jäävät juttelemaan. Se on itse asiassa kuin erityinen perheilta.

Toisinaan kutsumme jouluaattona meille ihmisiä, jotka saattaisivat muuten olla yksinäisiä. Nämä joulut ovat erityisen mukavia.

Vanhin Michael John U. Teh (Filippiinit): Minulle joulu merkitsee Kristusta ja perhettäni. Se on tilaisuus sitoutua uudelleen kehittämään suhdettani taivaalliseen Isäämme ja Vapahtajaan ja kehittymään aviomiehenä ja isänä. Olen kiitollinen mahdollisuudesta osallistua sakramenttikokoukseen läpi vuoden, koska se on minulle aikaa uudistaa nuo liitot ja muistaa joulua. Joka viikko voi olla kuin joulu – aikaa, jolloin sitoudun uudelleen muistamaan Vapahtajaa.

Vanhin José A. Teixeira (Portugali): Paras tapa, millä meidän perheemme säilyttää ja ylläpitää joulun henkeä paitsi joulun aikaan myös läpi vuoden, on pyhien kirjoitusten lukeminen. Kun luemme pyhiä kirjoituksia perheenä, se tuo mieleemme Vapahtajan ja todellisen joulun hengen.

Perheelleni ja minulle joulu todellakin merkitsee Jeesusta Kristusta. Se on antamisen aikaa, saamisen aikaa, aikaa pitää yhteyttä sukulaisiimme ja aikaa osoittaa suuremmassa määrin rakkautta lähimmäisillemme.

Vanhin Francisco J. Viñas (Espanja): Haluan kertoa teille kokemuksesta, joka meillä oli palvellessani lähetysjohtajana vuonna 1989. Palvellessamme Saltan lähetyskentällä Argentiinassa saimme muutama päivä ennen joulua lähetystyöosastolta ohjeet, että lähetyssaarnaajien piti pysyä asunnoissaan, kunnes toisin ilmoitettaisiin, koska Yhdysvallat oli hyökännyt Panamaan.

Joulukuun 24. päivän aamuna pakkasimme lähetystoimiston autot ja jaoimme lähetyskentän kahteen osaan: lähetysjohtajan apulaiset menivät lähetyskentän pohjoispuoliselle alueelle ja kahdeksanvuotias poikani ja minä menimme lähetyskentän eteläpuoliselle alueelle. Tarkoituksena oli käydä jokaisen lähetyssaarnaajaparin luona heidän asunnollaan, viedä ruokaa ja esittää heille joulusanoma. Tämä oli pojalleni ja minulle suurenmoinen kokemus. Meille kummallekin oli hieno kokemus käydä jokaisessa asunnossa ja jakaa ajatuksia lähetyssaarnaajien kanssa. Vaalimme sitä aina suurenmoisena joulumuistona.

Vaimoni ja kaksi tytärtämme jäivät lähetyskotiin, ja poikamme ja minä palasimme varhain joulukuun 25. päivän aamuna. Se oli ensimmäinen kerta, jolloin emme olleet perheenä yhdessä jouluaattona, mutta se on ollut meille jouluista ikimuistoisin.

Vanhin Jorge F. Zeballos (Chile): Kun ihmisellä on todistus Jeesuksesta Kristuksesta – että Hän elää, että Hän on meidän Vapahtajamme, meidän Lunastajamme – paras tapa osoittaa rakkautta Häntä kohtaan on olla kuuliainen Hänen käskyilleen. Niinpä minulle paras tapa muistaa Häntä – ei ainoastaan jouluna vaan joka päivä – on olla kuuliainen kaikelle, mitä Hän on pyytänyt meitä tekemään.

Vanhin Claudio D. Zivic (Argentiina): Minulle ja perheellemme joulu merkitsee Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme, syntymäjuhlan viettämistä. Se tarkoittaa sitä, että kokoonnumme jouluaattona koko perhe viettämään koti-iltaa, johon jokainen osallistuu esittämällä Betlehemin lapsen syntymän erityisiä tapahtumia sekä lukemalla ja laulamalla niistä. Tämä on aina ollut tärkein joulunviettotapa meidän kodissamme, ja yritämme säilyttää joulun hengen elämällä evankeliumin mukaan joka päivä.