Joulu Uudessa maailmassa
Merkki Vapahtajan syntymästä – yö, jolloin ei ollut pimeyttä – pelasti uskovat Amerikan mantereella.
Huomaisitko, jos jonakin yönä taivaalle ilmestyisi yhtäkkiä uusi tähti? Ehkä et. Mutta varmasti huomaisit yön, jolloin ei olisi pimeä – yön, joka pysyisi yhtä valoisana kuin keskipäivä senkin jälkeen, kun aurinko olisi laskenut. Sitä olisi varmasti vaikea olla huomaamatta, varsinkin jos olisit ollut väkijoukon keskellä, kun Samuel Lamanilainen seisoi kaupungin muurilla ja kertoi suurista merkeistä ja ihmeistä, jotka olisivat merkkinä Jumalan Pojan syntymästä. Jos olisit kuullut Samuelin puhuvan, olisit varmasti pitänyt silmällä merkkejä.
Samuelin tehtävä Sarahemlassa
Samuel oli lamanilainen, jolle enkeli antoi käskyn mennä Sarahemlan maahan kutsumaan nefiläisiä parannukseen. Niihin aikoihin Uuden maailman historiassa, kuten siitä on kirjoitettu Mormonin kirjaan, lamanilaiset olivat itse asiassa vanhurskaampi kansa – tästä syystä tarvittiin lamanilainen profeetta. Epäilemättä Herra tiesi, että nefiläisiltä kestäisi jonkin aikaa kääntyä pahoilta teiltään ja ottaa Hänet vastaan maailman Lunastajana, joten Hän lähetti Samuelin viisi vuotta etukäteen valmistamaan ihmisiä Hänen tulemiseensa.
Enkeli käski Samuelia saarnaamaan parannusta ja lisäksi kertomaan Sarahemlan kansalle Jeesuksen Kristuksen syntymän merkeistä. Sen mukaisesti Samuel julisti, että viiden vuoden kuluttua annettaisiin merkki ”hänen tulemisensa ajasta; sillä katso, taivaalla on suuria valoja, niin ettei hänen tulemisensa edellisenä yönä ole pimeä, niin että ihmisestä näyttää niin kuin olisi päivä” (Hel. 14:3). Hän sanoi, että tämä merkki annettaisiin Herran syntymää edeltävänä yönä (ks. Hel. 14:4). Sen lisäksi että Samuel profetoi yöstä, jolloin ei olisi pimeä, hän kehotti heitä tarkkaamaan uutta tähteä, ”jollaista ette ole koskaan nähneet” (Hel. 14:5).
Uskovia pilkattiin
Noin viisi vuotta Samuelin profetioiden jälkeen vastustajat pilkkasivat uskovia sanoen: ”Aika on mennyt, eivätkä Samuelin sanat ole toteutuneet; sen tähden teidän ilonne ja uskonne tähän asiaan on ollut turhaa” (3. Nefi 1:6). Epäuskoiset jopa suunnittelivat uskovien murhaamista, elleivät merkit ilmestyisi tiettyyn päivään mennessä (ks. 3. Nefi 1:9).
Kun määräaika viiden vuoden päästä lähestyi, uskolliset ”alkoivat olla hyvin murheellisia siitä, etteivät ne asiat, joista oli puhuttu, jotenkin ehkä tapahtuisikaan” (3. Nefi 1:7). Mutta edelleenkin he ”odottivat herkeämättä sitä päivää ja sitä yötä ja sitä päivää, joka olisi kuin yksi päivä, ikään kuin yötä ei olisi, jotta he saisivat tietää, ettei heidän uskonsa ollut ollut turhaa” (3. Nefi 1:8).
Profetia täyttyi
Määrätty päivä, jolloin uskovat otettaisiin hengiltä, lähestyi. Profeetta Nefi tunsi niin suurta murhetta kansansa huolten vuoksi, että hän anoi taivaalliselta Isältä ”kansansa puolesta eli niiden, jotka aiottiin ottaa hengiltä, koska he uskoivat – –. Ja – – hän huusi voimallisesti Herran puoleen koko sen päivän.” (3. Nefi 1:11–12.) Hänen anomisensa kuultiin, ja Herra sanoi hänelle: ”Nosta pääsi ja ole rohkealla mielellä, sillä katso, aika on käsillä ja tänä yönä merkki annetaan, ja huomispäivänä minä tulen maailmaan osoittamaan maailmalle, että minä toteutan kaiken sen, mitä olen käskenyt puhua pyhien profeettojeni suulla” (3. Nefi 1:13). Sinä yönä ”auringon laskiessa ei tullut pimeä” (3. Nefi 1:15), aivan kuten Samuel oli ennustanut. Kaikki, mitä Samuel oli profetoinut – jopa uuden tähden ilmestyminen – tapahtui.
Ei mitään syytä epäuskoon
Raamatussa ei kerrota Kristuksen syntymän aikaan yöstä, joka ei olisi ollut pimeä, ja siinä mainitaan vain lyhyesti uusi tähti, jonka tietäjät näkivät ja jota he seurasivat Kristus-lapsen luo (ks. Matt. 2:2, 9–10). Juudean alueella vain muutamat, kuten paimenet, näkivät Kristuksen syntymän merkit (ks. Luuk. 2:8–18). Mutta Amerikan mantereella ”kaikki ihmiset koko maan päällä lännestä itään, sekä pohjoisessa maassa että eteläisessä maassa” näkivät merkit ja tiesivät, että ”Jumalan Pojan oli pian ilmestyttävä” (3. Nefi 1:17).
Miksi Uudessa maailmassa niin paljon useammat ihmiset näkivät Vapahtajan syntymästä kertovat merkit? Samuelin sanat selittävät jonkin verran: ”Enkeli sanoi minulle, että monet tulevat näkemään suurempia asioita kuin nämä, jotta he uskoisivat, että nämä merkit ja nämä ihmeet tapahtuvat kaikkialla tässä maassa, jottei ihmislasten keskuudessa olisi mitään syytä epäuskoon” (Hel. 14:28, kursivointi lisätty).
Vapautus vihdoinkin
Kun aurinko jälleen nousi taivaalle sen yön jälkeen, jolloin ei tullut pimeä, ihmiset ”tiesivät sen olevan se päivä, jona Herra syntyisi, sen merkin tähden, joka oli annettu” (3. Nefi 1:19). Kuvittele sitä riemua! Uskovat olivat turvassa. Heidän henkensä oli säästynyt kuolemalta heidän epäuskoisten vihollistensa käsissä. He olivat säästyneet myös hengellisesti, sillä Jumalan Poika oli tullut maailmaan pelastamaan sovituksellaan ihmiskunnan sen synneistä.
Me emme yleensä ajattele joulua vapautuksen juhlana, jollainen pääsiäinen on juutalaisille, jotka juhlivat israelilaisten vapautumista Egyptin orjuudesta. Mutta se päivä, jona Vapahtaja syntyi, oli tosiaankin vapautuksen päivä Uuden maailman uskoville.
Kun tänä vuonna vietät joulua, muista niitä tapahtumia, joita tapahtui Amerikan mantereella, samoin kuin niitä tapahtumia, joita tapahtui toisella puolen maapalloa Vapahtajan syntymäpaikalla. Vaikka Hänen syntymänsä toi hengellisen vapautuksen koko ihmiskunnalle, se toi aivan kirjaimellisesti vapautuksen kuolemasta vankkumattomien uskovien ryhmälle Uudessa maailmassa. Ja Hänen syntymänsä tarjoaa yhä vapautuksen kaikille, jotka ottavat Hänet vastaan Herranaan ja Vapahtajanaan.
Alla: Walter Ranen maalaus; yllä: Arnold Fribergin teos Samuel Lamanilainen profetoi
Vasemmalla: Arthur A. Dixonin teos Paimenille kerrotaan Kristuksen syntymästä, kirkon historian museon luvalla; yllä: Walter Ranen teos Katso, Jumalan Karitsa, kirkon historian museon luvalla