Profeetan sanoin
Joulumuisto
Artikkelista ”Kallisarvoisia lahjoja”, Liahona, joulukuu 2006, s. 4.
Kotona minulla on yhdessä syrjäisessä nurkassa musta pieni kävelykeppi, jonka kahva on alpakkaa. Se kuului kerran kaukaiselle sukulaiselleni. Miksi olen säilyttänyt sitä nyt jo yli 70 vuoden ajan? Siihen on erityinen syy. Poikasena osallistuin seurakuntamme joulunäytelmään. Minulla oli etuoikeus olla yksi kolmesta idän tietäjästä. Pääni ympäri oli kiedottu huivi, hartioillani oli äidin pianotuolin päällinen ja kädessäni musta keppi, ja minä lausuin vuorosanani: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” (Matt. 2:2.) Muistan elävästi, mitä sydämessäni liikkui, kun me kolme tietäjää katsoimme ylös ja näimme tähden, matkasimme näyttämön poikki, löysimme Marian Jeesus-lapsen kanssa, kumarruimme maahan ja palvelimme Häntä ja avasimme aarteemme ja annoimme lahjamme: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Minulle oli mieleen varsinkin se, ettemme palanneet pahan Herodeksen luo kavaltamaan Jeesus-lasta, vaan tottelimme Jumalaa ja poistuimme toista tietä.
Vuodet ovat vierineet, mutta sillä joulukepillä on edelleen erityinen paikka kodissani, ja sydämessäni on tunne vihkiytymisestä Kristukselle.