Perheiltaideoita
Tässä numerossa on artikkeleita ja toimintoja, joita voidaan käyttää perheillassa. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä.
”Yksi uskollinen pioneeri, monta siunattua sukupolvea”, s. 16: Kun käyt artikkelin läpi perheesi kanssa, voitte keskustella siitä, kuinka Saran esimerkki vaikutti hänen isäänsä. Keskustelkaa siitä, kuinka teidän esimerkkinne voi vaikuttaa joko hyvällä tai huonolla tavalla niihin, jotka ovat ympärillänne. Asettakaa tavoite olla ”uskollinen pioneeri” joka päivä.
”Pyysikö Hän tosiaan minulta sitä?”, s. 42: Kun tarkastelette tätä artikkelia, etsikää ja vertailkaa niitä huolenaiheita, joita kirkon jäsenillä on tehtävistään. Lukekaa presidentti Monsonin sanat ja keskustelkaa sitten, millä tavoin voitte pyytää taivaallisen Isän apua täyttääksenne velvollisuutenne. Voitte käydä uudelleen läpi ne apukeinot, jotka on lueteltu otsikon ”Käytä muita avunlähteitä” alla.
”Ainoa tosi ja elävä kirkko”, s. 48: Voitte tehdä luettelon kolmesta vanhin Oaksin mainitsemasta ominaispiirteestä, jotka tekevät Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkosta ainoan toden ja elävän kirkon maan päällä. Keskustelkaa kustakin ominaispiirteestä ja siitä, kuinka se siunaa perhettänne. Voisitte näytellä, kuinka perheenne voi todistaa näistä ominaispiirteistä niille, jotka kuuluvat eri kirkkoon.
”Kuvajaisia”, s. 60: Kun olette lukeneet artikkelin yhdessä, anna jokaisen perheenjäsenen katsoa peiliin ja kertoa, mitä hän näkee. Auta kutakin henkilöä ymmärtämään, että hän katsoo taivaallisen Isän lasta. Haluatte ehkä keskustella ja todistaa siitä, kuinka paljon Hän rakastaa meitä jokaista ja kuinka tärkeää meidän on luottaa Häneen. Voisitte lukea yhdessä kohdat Ps. 56:4 ja 1. Kor. 2:9.
Oppiaihe todistuksesta
Kun mieheni ja minä olimme juuri menneet naimisiin, olin huolissani siitä, että perheilta vain meidän kahden kesken tuntuisi kiusalliselta tai siitä tulisi saman toistoa. Ajattelin, että asiat, joita voisimme toisillemme opettaa, loppuisivat kesken. Mutta ensimmäisenä maanantai-iltanamme mieheni yllätti minut sanomalla: ”Haluan lausua todistukseni.” Sitten hän todisti Vapahtajasta ja avioliitosta. Hänen todistuksensa jälkeen minä lausuin omani. Sitä iltaa pidän aina suuressa arvossa. Vaikkei hän ollutkaan tiennyt perheiltaa koskevasta huolestani, hän antoi vastauksen siihen, ja minä huomasin, että jokainen perheilta on hengellinen kokemus, jota kannattaa odottaa.
Siitä lähtien todistuksen lausuminen on ollut perinne perheilloissamme. Vaikka meillä on nyt pieni lapsi ja muokkaamme oppiaiheet hänelle sopiviksi, emme silti jätä todistamatta. Odotan innoissani päivää, jolloin voin kuulla lasteni todistukset ja opettaa heille, miksi todistaminen on tärkeää.
Heidi Icleanu, Kentucky, USA