Kotikäyntiopetussanoma
Aktivointi
Tutkikaa rukoillen tätä aineistoa ja keskustelkaa siitä sopivalla tavalla niiden sisarten kanssa, joiden luona käytte. Käyttäkää artikkelin lopussa olevia kysymyksiä apuna vahvistaaksenne sisarianne ja tehdäksenne Apuyhdistyksestä aktiivisen osan omaa elämäänne. Lisää tietoa englannin kielellä on osoitteessa reliefsociety.lds.org.
Profeettamme, presidentti Thomas S. Monson on kehottanut meitä ”[ojentamaan pelastavan] kätemme niille, jotka tarvitsevat apuamme, ja [nostamaan] heidät korkeammalle ja paremmalle tielle. – – Se on Herran työtä, ja kun me olemme Herran asialla, – – meillä on oikeus Herran apuun.”1
Monia vuosia sitten LaVene Call ja hänen kotikäyntiopetustoverinsa kävivät tapaamassa erästä vähemmän aktiivista sisarta. He koputtivat oveen, ja sen avasi nuori äiti aamutakki yllään. Tämä sisar näytti sairaalta, mutta he tajusivat pian, että hänen ongelmansa oli alkoholi. Kotikäyntiopettajat istuutuivat ja juttelivat vaikeuksissa olevan nuoren äidin kanssa.
Lähdettyään he sanoivat: ”Hän on Jumalan lapsi. Meidän tehtävämme on auttaa häntä.” Niinpä he kävivät tämän sisaren luona usein. Joka kerta he näkivät ja tunsivat jonkin muutoksen parempaan päin. He pyysivät tätä sisarta osallistumaan Apuyhdistykseen. Hän oli vastahakoinen mutta alkoi viimein osallistua säännöllisesti. Rohkaisua saatuaan hän ja hänen aviomiehensä ja tyttärensä tulivat kirkkoon. Aviomies tunsi Pyhän Hengen. Hän sanoi: ”Aion tehdä sen, mitä piispa ehdottaa.” Nyt he ovat aktiivisia kirkossa, ja heidät on sinetöity yhteen temppelissä.2
Pyhistä kirjoituksista poimittua
Historiastamme poimittua
Myöhempien aikojen pyhän ja Apuyhdistyksen sisaren tehtävään on aina kuulunut auttaa eksyneitä takaisin Jeesuksen Kristuksen evankeliumin pariin. Presidentti Brigham Young (1801–1877) on sanonut: ”Olkoon meillä myötätuntoa toinen toistamme kohtaan, – – ja näkevät taluttakoot sokeita, kunnes he voivat itse nähdä tiensä.”3
Eliza R. Snow, Apuyhdistyksen toinen ylijohtaja, tunnusti kiitollisena Ogdenissa Utahissa Yhdysvalloissa asuneiden sisarten pyrkimykset vahvistaa toinen toistaan. ”Olen täysin tietoinen siitä, että suuri osa [palvelemisesta] jää merkitsemättä [aika]kirjoihin”, hän sanoi. Mutta kerrottuaan, että taivaassa pidetään kirjaa sisarten työstä heidän auttaessaan niitä, joiden sydän on kylmennyt, hän totesi: ”Presidentti Joseph Smith sanoi, että tämä yhdistys järjestettiin pelastamaan sieluja. – – Teidän uskostanne, teidän ystävällisyydestänne, teidän hyvistä teoistanne ja sanoistanne pidetään toista kirjaa. – – Mikään ei katoa.”4