Koska Hän elää
”Herra on todella noussut kuolleista!” (Luuk. 24:34.)
Watoy pysähtyi Filippiinien värikkään lipun alle koulunsa ulkopuolelle ennen kuin meni sisään.
”Hyvää huomenta, luokka”, hänen opettajansa sanoi. ”On aamurukouksemme aika.”
Kaikkialla Watoyn ympärillä hänen ystävänsä koskettivat otsaansa, rintaansa ja olkapäitään tehden ristinmerkin. Sitten he lukivat ulkoa rukouksen, jonka he sanoivat aina ennen oppituntia. Kuten tavallista, Watoy ei tehnyt niin heidän kanssaan. Sen sijaan hän sulki silmänsä, painoi päänsä ja piti oman äänettömän rukouksensa. Hän rukoili joka kerta eri asioita siten kuin häntä oli opetettu rukoilemaan kotona ja Alkeisyhdistyksessä.
Kun hän päätti rukouksensa ja kohotti katseensa, hän näki, että hänen opettajansa tarkkaili häntä hämmentynyt ilme kasvoillaan.
”Voinko puhua kanssasi koulun jälkeen?” opettaja kysyi.
Watoy nielaisi ja nyökkäsi. Oliko hän vaikeuksissa?
Kun oppitunnit olivat siltä päivältä päättyneet, Watoyn opettaja tuli Watoyn luo.
”Näen, ettet koskaan tee ristinmerkkiä etkä toista aamurukoustamme”, hän sanoi. ”Kertoisitko minulle, miksi?”
Watoylta pääsi helpotuksen huokaus. Opettaja ei ollutkaan vihainen vaan utelias! Hän mietti, miten vastaisi.
”No”, hän aloitti, ”meidän kirkossa me puhutaan taivaalliselle Isälle monista eri asioista, kun me rukoillaan. Ja risti muistuttaa meitä siitä, kun Jeesus kuoli. Mutta Jeesus ei ole kuollut. Hän elää!”
Watoyn opettaja mietti sitä hetken ja nyökkäsi sitten hitaasti.
”Kiitos, että kerroit minulle”, opettaja sanoi.
Kun Watoy käveli jalkapalloharjoituksiin, hänellä oli lämmin ja hyvä olo. Hänestä oli mukavaa kertoa muille ihmisille Jeesuksesta Kristuksesta.
Kuvitus Brad Teare