Nuorille
Parannathan sydämeni
Kelsey LeDoux asuu Minnesotassa Yhdysvalloissa.
Veljeni kuoleman vuosipäivänä ajattelin sitä, millaista elämäni oli ollut hänen kuolemastaan lähtien. Muistin paitsi tuntemani äärimmäisen tuskan myös siunaukset, joita Jumala oli antanut minulle.
En koskaan ymmärtänyt, kuinka ihmiset saattoivat sanoa, että rakkaan ihmisen kuolema voisi tuoda siunauksia. En voinut ymmärtää, kuinka kykenisin mitenkään tuntemaan iloa ja kiitollisuutta sellaisesta, mikä aiheutti minulle niin valtavaa tuskaa. Oli kuitenkin yksi yö, joka muutti näkökulmani kokonaan.
Heräsin keskellä yötä, ja sydämeni oli raskaampi kuin koskaan. Olin pakahtumaisillani tuskaan. Lankesin polvilleni ja nyyhkytin rukouksen taivaalliselle Isälleni. Koko elämäni ajan minulle oli opetettu sovituksesta ja Jeesuksen Kristuksen ihmeellisestä, parantavasta voimasta. Nyt uskoani koeteltiin. Uskoinko minä todella? Pyysin taivaallista Isääni parantamaan sydämeni. Tuska oli niin suurta, etten kyennyt kantamaan sitä yksin.
Silloin koko olemukseni valtasi rauhan, lohdun ja rakkauden tunne. Minusta tuntui kuin Jumala olisi kietonut käsivartensa ympärilleni ja suojellut minua valtavalta tuskalta, jota olin tuntenut. Kaipasin yhä veljeäni, mutta kykenin katsomaan asioita erilaisin silmin. Minulla oli hyvin paljon opittavaa tästä kokemuksesta.
Tiedän, että Herran rakkaus ja rauha ovat ulottuvillamme. Meidän pitää vain ottaa ne vastaan.