Lähetyskentältä
Todistus kosketti
Michael Harken asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Kuvitus Jim Madsen
Lähetystyöni alussa palvelin pienessä kaupungissa Etelä-Koreassa. Eräänä sateisena päivänä meillä ei ollut juurikaan menestystä, mutta halusimme jatkaa työntekoa, kunnes olisi kotiinlähdön aika. Toverini ja minä päätimme, että koputtaisimme vielä muutamaan oveen.
Yhden oven avasi nainen, ja toverini alkoi puhua naisen kanssa. Koska olin uusi lähetyssaarnaaja, minulla oli vaikeuksia ymmärtää, mutta muutaman minuutin kuluttua nainen alkoi puhua meille englantia. Saimme tietää, että hän oli kotoisin Chicagosta Illinoisin osavaltiosta Yhdysvalloista ja oli muuttanut tänne perheensä kanssa. Hänen aviomiehensä oli saarnaaja eräässä kirkossa, jolla ei ollut kovin ystävällisiä tunteita meidän uskonkäsityksiämme kohtaan.
Nainen oli mukava mutta innokas kumoamaan Mormonin kirjan ja saamaan meidät vakuuttuneiksi siitä, että kirkkomme oli väärässä. Seisoin siinä toverini kanssa, kun hän yritti vastata naisen vaikeisiin kysymyksiin. Toverini yritti todistaa naiselle, että Mormonin kirja on totta ja että se voisi auttaa naista, mutta nainen pysyi uskomuksessaan, että toverini oli väärässä.
Kun olimme keskustelleet ovella puolisen tuntia, nainen kysyi toveriltani: ”Minne me menemme tämän elämän jälkeen?” Huomasin, että hän oli innokas osoittamaan toverini opetukset vääriksi, kuten hän oli tehnyt aiemmin. Toverini todisti pelastussuunnitelmasta ja siitä, että me voimme elää perheemme kanssa ikuisesti selestisessä valtakunnassa. Ennen kuin toverini ehti jatkaa, nainen pysäytti hänet ja pyysi häntä toistamaan, mitä hän oli juuri sanonut siitä, että perheet voivat olla yhdessä. Toverini toisti saman vastauksen. Tunsin Hengen hyvin voimakkaana, ja näin naisen silmistä, että jokin oli koskettanut häntäkin syvästi. Tuon lyhyen mutta vaikuttavan todistuksen jälkeen nainen lakkasi väittelemästä kanssamme, otti Mormonin kirjan ja pyysi meitä tulemaan takaisin puhumaan hänen ja hänen aviomiehensä kanssa Mormonin kirjasta.
Muistan kävelleeni sinä iltana toverini kanssa kotiin hämmästellen toverini todistuksen vaikutusta. Ymmärsin silloin, että todistus, joka lausutaan Hengen voimalla, on vaikuttavin opetuskeino, mitä meillä on. En koskaan unohda toveriani ja hänen todistustaan sinä iltana. Tuon kokemuksen jälkeen päätin, että jopa rajallisella kyvylläni puhua koreaa minä yrittäisin todistaa, oli tilanne mikä hyvänsä. Kun tein niin, aloin tuntea yhä enemmän Henkeä. Opin, että paras vuorovaikutus tapahtuu, kun opettaa Hengen avulla.