Kymmenysten maksaminen tuo kääntymyksen

Ol’ga Nikolajevna Khripko, Ukraina

Kymmenysten maksaminen tuli puheeksi perheessämme, kun tyttäremme liittyi kirkkoon. Tuohon aikaan mieheni ja minä emme kumpikaan olleet kirkon jäseniä. Tyttäremme ansaitsi omaa rahaa, mutta koska hän asui meidän kanssamme, me kaikki jaoimme ansiomme keskenämme. En pystynyt kuvittelemaan, miten selviytyisimme ilman sitä kymmentä prosenttia hänen tuloistaan, jonka hän päätti maksaa kymmenyksinä, mutta totuin vähitellen tyttäreni päätökseen. Aina kun hän toi palkkansa kotiin, ensimmäinen kysymykseni oli: ”Oletko pannut syrjään kymmenyksesi?”

Lopulta kiinnostuin hankkimaan tietoa evankeliumista, mutta päätin olla liittymättä kirkkoon, koska minun pitäisi maksaa kymmenykset. Kaksi kymmenysmaksua yhden perheen budjetista oli yksinkertaisesti liikaa!

Käytyäni kirkossa yli vuoden ajan aloin tuntea tyytymättömyyttä ja levottomuutta. Kun pohdin asiaa ja rukoilin, tajusin, että halusin maksaa kymmenykset. Yllätyin halukkuudestani, kun ajattelin aiempaa vastahankaisuuttani.

Seuraavana sunnuntaina pyysin seurakunnanjohtajalta kymmenyslipuketta. Petyin kuullessani, etten voinut maksaa kymmenyksiä ennen kuin olisin jäsen. Voisin kuitenkin tehdä lahjoituksen. Ja niin minä lahjoitin kymmenen prosenttia tuloistani Herran kirkolle. Tunsin heti lohtua, iloa ja tyytyväisyyttä. Maltoin tuskin odottaa kastepäivääni, jotta voisin maksaa todelliset kymmenykset.

Tiedän, että ne ajalliset siunaukset, joista nautimme perheessämme, johtuvat kymmenysten maksamisesta. Mutta suurimmat siunaukset ovat niitä verrattomia tunteita, joita meillä on, kun olemme kuuliaisia taivaalliselle Isällemme: tyytyväisyyttä kuuliaisuudesta, luottamusta siihen, ettei taivaallinen Isämme hylkää meitä, sekä rauhan ja onnen tunteita.