Kymmenysten maksaminen lisää uskoa

Lourdes Soliz de Duran, Bolivia

Pian naimisiinmenomme jälkeen mieheni ja minä muutimme kaukaiseen kaupunkiin Bolivian itäosiin, missä me olimme ainoat kirkon jäsenet. Mieheni oli uusi käännynnäinen, ja me halusimme noudattaa kaikkia Herran käskyjä.

Joka kuukausi säästimme kymmenyksemme panemalla ne kirjekuoreen, kunnes voisimme toimittaa ne piispallemme. Mieheni oli hyvin vakuuttunut siitä, että jos noudattaisimme tätä lakia, meitä siunattaisiin ja suojeltaisiin.

Asuimme kuumassa, kalliissa, epämukavassa hotellihuoneessa etsiessämme taloa vuokrattavaksi. Etsintämme oli hedelmätöntä monen päivän ajan. Ainoa talo, jonka löysimme, oli pieni ja soma, mutta sen omistaja asui toisessa kaupungissa. Monet ulkopuoliset olivat yrittäneet vuokrata talon, mutta he eivät olleet koskaan löytäneet omistajaa.

Eräänä aamuna juuri kun olimme lopettaneet rukouksen, joka koski tilannettamme, oveemme koputti muuan nuorukainen. Hän kertoi meille, että talon omistaja oli tullut vähäksi aikaa käymään. Mieheni kiiruhti tapaamaan omistajaa, ja minä jatkoin samalla rukoilemista, että saisimme talon. Palattuaan mieheni kertoi, että rouva oli vuokrannut talon meille uskomattoman alhaiseen hintaan. Iloamme lisäsi vielä se, että talo oli jo kalustettu. Tuolloin meillä oli vain kaksi isoa laatikkoa ja matkalaukku täynnä tavaroitamme.

Kymmenysten laissa ei ole kyse rahasta vaan ennemminkin uskosta. Mieheni ei ansainnut paljon, mutta kun me maksoimme uskollisesti kymmenyksemme, Herra siunasi meitä niin, että löysimme hyvän kodin ja kykenimme elättämään itsemme.