Mikä tämä kirkko on?
Angela Fallentine, Uusi-Seelanti
Monia vuosia sitten minun piti tarkastuttaa, vastasiko autoni turvallisuus- ja päästönormeja. Kun tulin eräänä iltapäivänä katsastusasemalle, näin, että tarkastettavien autojen jono oli kahdeksan tai yhdeksän auton pituinen.
Oli kaunis kevätpäivä, joten päätin rullata ikkunat auki, sammuttaa auton moottorin ja ottaa esiin asiakirjan ”Perhe – julistus maailmalle”, jota pidin autossani muun kirkon aineiston ohella. Vaarnanjohtajamme oli äskettäin neuvonut vaarnan jäseniä opettelemaan julistuksen ulkoa. Tämä vapaahetki soi minulle täydellisen tilaisuuden tehdä niin. Lopulta tuli minun vuoroni tarkastuttaa autoni.
Yksi miehistä, joka suoritti tarkastuksia, osoitti, että hän ajaisi autoni asemalle sisään. Sitten hän pyysi minua odottamaan läheisessä huoneessa, kunnes tarkastus oli suoritettu. Aikaa kului, kun katselin muiden asiakkaiden tulevan ja menevän. Jonkin ajan kuluttua aloin miettiä, että autossani täytyi olla jotakin pahasti vialla.
Viimein mekaanikko tuli asemalta odotushuoneeseen ja ilmaisi, että autoni oli läpäissyt tarkastuksen. Mikä helpotus! Maksoin kassalla ja kävelin ulos paikkaan, jonne hän oli pysäköinyt autoni, ja huomasin hänen odottavan minua.
”Neiti”, hän sanoi katsoen minua keskittyneesti, ”voisinko puhua kanssanne hetken?”
”Tietenkin”, sanoin hänelle.
”Haluan pyytää anteeksi sitä, että autonne tarkastus kesti niin kauan. Kävi nimittäin niin, että kun ajoin autonne sisään, huomasin toisella etuistuimella paperin, jossa puhuttiin perheistä. Sen sijaan että olisin palauttanut heti autonne, istuin asemalla ja luin sen paperin kerta toisensa jälkeen.”
Hän jatkoi: ”Mikä on tämä kirkko? Mikä on tämä asiakirja perheestä? Voinko saada siitä kopion? Siinä sanotaan, että apostolit ovat kirjoittaneet sen. Yritättekö sanoa minulle, että maan päällä on apostoleja tänä aikana aivan kuten Jeesuksen aikaan? Vastaattehan? Minun pitää saada tietää.”
Olin miltei sanaton mutta kokosin ajatukseni. Kerroin hänelle, että apostoleja ja profeettoja on todellakin maan päällä, aivan kuten Jeesuksen Kristuksen aikaan. Kerroin hänelle profeetta Joseph Smithistä ja evankeliumin palautuksesta. Sitten annoin hänelle kaiken kirkon aineiston, mitä minulla oli autossa. Hän antoi minulle nimensä ja puhelinnumeronsa, jotta lähetyssaarnaajat voisivat ottaa häneen yhteyttä. Keskustelumme päättyi hänen vilpittömään kiitollisuuden ilmaukseensa.
Kun ajoin pois, kyyneleet täyttivät silmäni. Olin kiitollinen siitä, että olin jättänyt perhejulistuksen autonistuimelle.
En koskaan unohda innokkuutta, joka paistoi tuon miehen silmistä. Tuo kokemus oli unohtumaton opetus perhejulistuksen voimasta, nykyajan ilmoituksen todellisuudesta ja siitä, miten tärkeää on kertoa evankeliumista jokapäiväisissä – ja joskus odottamattomissa – tilanteissa.