Ricin uusi kirja
Laura Byrd asuu Oregonissa Yhdysvalloissa.
”Kun kaiken aina hyvin teen, Olen iloinen” (”Äidin kutsuessa”, Lasten laulukirja, s. 71).
Ric kuljetti käsiään uuden kirjansa kannen kultaisilla kirjaimilla. Hänen ystävänsä tungeksivat lähemmäs.
”Tuo on tosi hieno!” Jake sanoi. ”En ole ikinä ennen nähnyt punaista Mormonin kirjaa.”
”Se näyttää niin pieneltä, että mahtuisi sun paidantaskuun”, Jarom lisäsi.
”Niin mahtuukin”, Ric sanoi ja työnsi sen taskuunsa ja otti sen sitten taas esiin. Juuri silloin Alkeisyhdistyksen johtaja toivotti kaikki tervetulleiksi yhteiseen tuokioon, joten pojat lopettivat juttelemisen. Mutta Ric ei voinut olla vilkuilematta kirjaansa aika ajoin.
Kun Alkeisyhdistys oli ohi, Ric kävi lastenhuoneessa hakemassa pikkusiskonsa. Isä oli jo siellä.
”Oletko nähnyt äitiä?” isä kysyi.
”En, mutta toivon, että hän on valmis lähtemään”, Ric sanoi. ”Minulla on nälkä!”
Ricin vatsa murisi siinä vaiheessa, kun he löysivät äidin, mutta hän hymyili nähdessään veli ja sisar Birdin seisovan äidin vieressä. Tarkemmin sanottuna veli Bird seisoi. Sisar Bird istui pyörätuolissaan niin kuin aina. Äiti oli kertonut, että sisar Birdillä oli sairaus nimeltä multippeliskleroosi eli MS, minkä vuoksi sisar Birdin oli vaikea käyttää lihaksiaan. Joskus hänellä oli kipuja, mutta hän hymyili aina kaikille. Veli ja sisar Bird olivat ne ihmiset seurakunnassa, joista Ric piti eniten.
”No hei, nuori mies”, veli Bird tervehti kätellen Riciä. ”Miten Alkeisyhdistys sujui tänään?”
”Tosi hienosti. Sain näyttää kaikille tätä.” Ric nosti esiin pienen punaisen kirjansa.
”Mikä se on?” sisar Bird kysyi.
”Minun uusi Mormonin kirjani. Minun isovanhemmat lähetti sen minulle”, Ric sanoi ojentaessaan kirjan sisar Birdille.
”En ole koskaan nähnyt tällaista”, sisar Bird sanoi käännellen taskukokoista punaista kirjaa käsissään. ”Tämä on niin pieni ja kevyt. Luen mielelläni Mormonin kirjaa, mutta käteni väsyvät kovin, kun pitelen pyhiä kirjoituksiani, niin että minun pitää lopettaa muutaman minuutin kuluttua. Mutta tätä jaksaisin pidellä pitkän aikaa.” Hän ojensi kirjan takaisin.
Ric katseli hienoa kirjaansa. Sitten hän katsoi sisar Birdia.
”Tässä, sisar Bird. Haluan antaa tämän sinulle.” Ric laski Mormonin kirjan takaisin sisar Birdin käsiin.
”Oletko varma?” veli Bird kysyi.
”Olen varma”, Ric vastasi.
”Voi Ric, kiitos.” Sisar Birdin silmät täyttyivät kyynelistä. ”Pyhien kirjoitusten lukeminen auttaa minua selviytymään päivistä, jolloin minulla on kipuja. Pieni kirjasi auttaa minua todella.” Hän kumartui antamaan Ricille lämpimän halauksen.
Kun he kävelivät autolle, äiti sanoi: ”Sinä olet kovin hiljainen. Oletko surullinen siitä, että annoit pois kirjasi?”
”En oikeastaan. Se oli hieno, mutta minulla on kotona toinen Mormonin kirja. Sitä paitsi minusta se, mitä on kirjan sisällä, on tärkeämpää kuin se, miltä se näyttää ulospäin.”
Äiti puristi häntä hellästi olkapäästä.
”Toivon vain, että mummi ja ukki eivät ole pahoillaan siitä, että annoin pois Mormonin kirjani.”
”Voit olla varma, etteivät ole, Ric.”
Ricillä oli tunne, että äiti oli oikeassa.
Kuvitus Matt Smith