Kymmenysten maksaminen avaa taivaan ikkunat

Jacqueline Kirbyson, Englanti

Joitakin vuosia sitten mieheni joutui työttömäksi. Meillä oli vaikeuksia laskujemme maksamisessa ja ruoan ostamisessa sillä pienellä eläkkeellä, jota minä sain, mutta me onnistuimme selviytymään.

Vaikka mieheni tuki omistautumistani kirkolle, hän oli turhautunut siitä, että maksoin kymmenykset, kun meillä oli tuskin varaa maksaa laskumme. Tunsin kuitenkin, että minun pitäisi edelleenkin noudattaa tätä käskyä.

Vaikka meillä oli vain vähän rahaa, meillä oli pieni puutarha. Kevään saavuttua kylvimme porkkanoita, perunoita, herneitä, tomaatteja, paprikoita ja yrttejä sekä muita vihanneksia. Puutarhamme kukoisti koko kesän, ja saimme runsaan sadon. Luumupuumme oksat miltei katkesivat hedelmien painosta. Minulla oli kiireinen kesä, kun pullotin ja pakastin hedelmiä ja vihanneksia, tein hilloa, paistoin piiraita ja vein ylimääräistä satoa naapureille.

Kun sitten kerran kävelin pienen puutarhamme läpi, muistin Jumalan lupauksen avata taivaan ikkunat ja vuodattaa ”teille siunausta, niin ettei ole kylliksi tilaa ottaa sitä vastaan” (3. Nefi 24:10).

Ajatellessani pakastintani, joka oli pullollaan tavaraa, tajusin, että taivaallinen Isä oli todella siunannut meitä. Pieni puutarhamme tuotti niin paljon, että siinä oli meille riittävästi hädän hetkellämme – jopa yllin kyllin. Olen hyvin kiitollinen siitä, että Jumala siunaa meitä, kun me noudatamme Hänen käskyjään.