Piilossa olevia vaaroja
Vältä lankeamasta piilossa oleviin vajoamiin pysymällä polulla!
Lähellä Santa Cruzin, erään Galápagossaarten saaren, korkeinta kohtaa sijaitsevat Los Gemelosit, ”kaksoset”. Kumpikin näistä kahdesta laajasta vajoamasta on niin suuri, että sen sisään mahtuisi useita jalkapallokenttiä. Reunalta katsottuna ne näyttävät paljolti samanlaisilta kuin muinaiset ihmisten tekemät louhokset, joista saatiin kiviä menneiden aikojen temppeleihin.
Alueen luonnonkauneudesta huolimatta kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Tiheä kasvillisuus peittää trooppisen maaston lukuun ottamatta kohtia, joissa kulkee polkuja. Polut on valittu huolella, koska ne tarjoavat varman jalansijan. Maa polkujen kummallakin puolen, vaikka onkin pensaiden, kasvien ja jopa puiden peitossa, ei ehkä olekaan kovin lujatekoista.
Jos lähtisit Los Gemeloseja kiertäviltä poluilta tutkimaan sademetsää, saattaisit millä hetkellä hyvänsä astua sellaiseen kohtaan maankuorta, joka ei ole riittävän vahva kantamaan painoasi. Kuinka pitkän matkan putoaisit? Et tietäisi, ennen kuin iskeytyisit pohjalle. Jotkin vajoamista Santa Cruzissa ovat yli 30 metrin syvyisiä. Paikallisten tarinoiden mukaan yksi kuopista on niin syvä, ettei sen pohjaa ole koskaan löytynyt.
Polut noudattavat tiettyä reittiä – kenties sellaista, jota et haluaisi kulkea. Mutta poluissa on turvaa ja varmuus siitä, minne ne johtavat.
Varo ohutta maankuorta
Evankeliumia ajatellen nuo polut Los Gemelosien ympärillä voisivat olla vertauskuva monista asioista, kuten käskyistä, profeettojen opetuksista, Täytän velvollisuuteni Jumalaa kohtaan ja Edistyminen-kirjasissa olevista neuvoista, tasovaatimuksista kirjasessa Nuorten voimaksi ja itse evankeliumista. Kun me elämme evankeliumin mukaan, kun me noudatamme profeettojen opetuksia, kun me kuljemme käskyjen viitoittamaa polkua, me koemme turvaa ja rauhaa. Kun emme tee niin… no, tilanne voi osoittautua hieman riskialttiiksi.
Voisimme toisinaan tuntea kiusausta lakata noudattamasta käskyjä tai olla välittämättä kirkon opetuksista, koska me koemme ne rajoittaviksi. Me haluamme valita oman tiemme elämässä.
Mutta aivan kuten polut Los Gemelosien ympärillä auttavat ihmisiä välttämään putoamista ohuen maankuoren läpi, käskyt tarjoavat parhaan mahdollisuuden onneen ja menestykseen – eivätkä ne rajoita tahdonvapauttamme. Me voimme aina valita, mitä haluamme tehdä. Me voimme päättää kulkea omaa tietämme emmekä sitä, minkä taivaallinen Isä on laatinut meille. Emme todellakaan pääse määränpäähämme nopeammin kuin siten, että seuraamme hyväksi osoittautunutta polkua, ja oman tiemme etsiminen voi olla tuskallista ja vaivalloista.
Sama pätee käskyihin, kuten viisauden sanaan. Taivaallinen Isä ja Hänen kirkkonsa eivät vie pois tahdonvapauttamme vaatimalla meitä olemaan juomatta alkoholia. Me voimme valita, pidämmekö tuon käskyn vai emme. Mutta kun teemme tuon valinnan, valitsemme myös siihen liittyvät seuraukset.
Jos päätämme rikkoa noita käskyjä, niin olemme vaarassa luopua kaikista noista siunauksista. Valinnassa ei ole kysymys siitä, saammeko me juoda alkoholia tai tehdä tätä tai tuota. Valinnassa on kysymys siitä, haluammeko me taivaan valtakunnan siunaukset vai emme ja teemmekö, mitä Herra pyytää, koska me rakastamme Häntä ja olemme kääntyneet Häneen.
Turvaa polulla
Jessica P. ja Nory A., kaksi nuorta naista, jotka asuvat Santa Cruzissa, tietävät sen omakohtaisesti. Kumpikin on käännynnäinen, ja kumpikin on nähnyt, mikä vaikutus on käskyjen pitämisellä. Galápagossaarilla ei ole kovin monia jäseniä (vain 125 jäsentä heidän seurakunnassaan saaren noin 25 000 asukkaan joukossa). Voi olla vaikeaa pysyä kaidalla ja kapealla polulla (ks. 1. Nefi 8:20; 2. Nefi 4:33; 31:17–19; Alma 7:19), kun kaikkialla ympärillä on sellaisia kiusauksia kuin alkoholi ja huumeet.
Nory on nähnyt haasteet omassa perheessään. Vuosi sen jälkeen kun hänen perheensä kastettiin, heidät sinetöitiin yhteen Guayaquilin temppelissä Ecuadorissa. Vähän sen jälkeen muutamat hänen perheensä jäsenistä kuitenkin jäivät pois. Jonkin aikaa hän ja hänen äitinsä olivat ainoat, jotka kävivät kirkossa. Kuinka hän pysyi vahvana?
”Perheilta”, hän sanoo. ”Jonkin aikaa vain äitini ja minä pidimme sen. Myöhemmin isoveljeni ja isäni alkoivat osallistua. Ja joka kerta kun tutkimme evankeliumia, isäni sanoo: ’Tämä on minua varten.’ Nyt hän on vahvistumassa, ja veljeni myös.”
Jessicalla on ollut erilainen kamppailu. ”On vaikeaa olla ainoa kirkon jäsen perheessäni”, hän selittää. Jotkut hänen perheensä jäsenistä eivät pidä siitä, että hän käy kirkossa. Itse asiassa se voi johtaa riitoihin.
”Joskus sitä toivoo, että vanhemmat, oma perhe, olisivat kirkon jäseniä”, hän sanoo, ”niin että voisi jakaa asioita heidän kanssaan. Se on vaikeaa.
Kun on ongelmia, ei voi lähteä etsimään ratkaisua kadulta tai alkoholista, koska ne eivät auta lainkaan. Sen sijaan tulen kirkkoon, missä minulla on hyviä ystäviä.
He auttavat minua paljon. Jos olen alamaissa, siellä on aina Nory tai muita nuoria naisia. Kun tulen kirkkoon, tunnen olevani elossa. Koen huojennusta kaikista elämäni ongelmista.”
Oikean polun valitseminen
Jessica ja Nory ovat löytäneet iloa evankeliumin mukaisesta elämästä. Tai pikemminkin he ovat löytäneet iloa, koska he elävät evankeliumin mukaan.
Käskyt eivät rajoita meitä, kuten eivät polut Los Gemelosien ympärilläkään. Ne antavat tarvittavaa ohjausta, jotta meistä voi tulla täydellisiä Vapahtajan sovituksen ansiosta (ks. OL 82:8–9). Kun me päätämme pitää käskyt, me päätämme osoittaa rakkautta ja omistautumista Jumalalle. Me päätämme olla Pyhän Hengen kumppanuuden arvoisia. Me päätämme olla kelvollisia, niin että voimme saada innoitusta, voimme palvella, voimme mennä temppeliin ja voimme kunnioittaa pappeutta.
Mikä tärkeintä, me päätämme työskennellä kohti iankaikkista elämää selestisessä valtakunnassa taivaallisen Isämme kanssa. Se on polku rauhaan ja onneen.
Valokuvat nuorista naisista ja taustasta Joshua J. Perkey