Neljä nimitystä
Haluaisin – – ehdottaa neljää nimitystä, – – jotka saattavat auttaa meitä näkemään omat roolimme Jumalan iankaikkisessa suunnitelmassa ja mahdollisuutemme pappeudenhaltijoina.
Rakkaat veljeni ja rakkaat ystäväni, sydämeni täyttyy kiitollisuudella ja ilolla saadessani olla teidän kanssanne. Kiitän teitä isiä ja isoisiä, jotka olette tuoneet mukananne poikanne ja lastenne pojat. Onnittelen teitä nuoria miehiä, jotka olette päättäneet olla täällä tänään. Tämä on oikea paikka teille. Toivon, että voitte tuntea sitä veljeyttä, joka meitä yhdistää, ja rukoilen, että täällä veljienne keskuudessa tunnette kuuluvanne joukkoon ja saatte tukea ja ystävyyttä.
Toisinaan me miehet määrittelemme itsemme nimityksillä. Monilla meistä on useita nimityksiä, ja kukin niistä kertoo jotakin tärkeää meidän identiteetistämme. Esimerkiksi jotkin nimitykset kuvailevat rooliamme perheessä, kuten poika, veli, aviomies ja isä. Toiset nimitykset kuvailevat ammattiamme maailmassa, kuten lääkäri, sotilas tai jonkin alan ammattimies. Ja jotkin nimitykset kuvailevat tehtäviämme kirkossa.
Haluaisin tänään ehdottaa neljää nimitystä, joiden uskon soveltuvan jokaiseen pappeudenhaltijaan kautta maailman – nimityksiä, jotka saattavat auttaa meitä näkemään omat roolimme Jumalan iankaikkisessa suunnitelmassa ja mahdollisuutemme pappeudenhaltijoina Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa.
Taivaallisen Isän poika
Yksi nimitys, joka määrittelee meidät kaikki perustavinta laatua olevalla tavalla, on taivaallisen Isän poika. Riippumatta siitä, mitä muuta me olemme tai teemme elämässä, emme saa koskaan unohtaa, että me olemme Jumalan kirjaimellisia henkilapsia. Me olimme Hänen lapsiaan, ennen kuin tulimme tähän maailmaan, ja me tulemme olemaan Hänen lapsiaan ikuisesti. Tämän perustotuuden pitäisi muuttaa se tapa, jolla näemme itsemme, veljemme ja sisaremme sekä itse elämän.
Valitettavasti kukaan meistä ei täytä aivan kaikkia niitä odotuksia, joita tämä nimitys sisältää, ”sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta”1.
Toisinaan voi olla masentavaa tietää, mitä tarkoittaa olla Jumalan poika, ja silti olla yltämättä siihen. Vastustaja mielellään hyödyntää näitä tuntemuksia. Saatana haluaisi, että te määrittäisitte itsenne pikemminkin syntienne mukaan kuin jumalallisten mahdollisuuksienne mukaan. Veljet, älkää kuunnelko häntä.
Olemme kaikki nähneet, kun pieni lapsi opettelee kävelemään. Hän ottaa pienen askeleen ja horjuu. Hän kaatuu. Torummeko me sellaista yritystä? Emme tietenkään. Kuka isä rankaisisi taaperoa kaatumisesta? Me kannustamme, kehumme ja ylistämme, koska jokaisen pienen askeleen myötä lapsesta on tulossa enemmän vanhempiensa kaltainen.
Veljet, verrattuna Jumalan täydellisyyteen me kuolevaiset olemme tuskin enempää kuin kömpelöitä, kompastelevia taaperoita. Mutta rakastava taivaallinen Isämme haluaa meidän tulevan enemmän Hänen kaltaisikseen, ja rakkaat veljet, sen pitäisi olla meidänkin iankaikkinen päämäärämme. Jumala ymmärtää, että me emme pääse sinne hetkessä vaan ottamalla yhden askeleen kerrallaan.
En usko sellaiseen Jumalaan, joka asettaisi sääntöjä ja käskyjä vain odottaakseen, että epäonnistumme, jotta Hän pääsisi rankaisemaan meitä. Uskon taivaalliseen Isään, joka rakastaa ja välittää ja joka riemuitsee jokaisesta pyrkimyksestämme seistä pystypäin ja kulkea kohti Häntä. Silloinkin kun me kompastumme, Hän pyytää hartaasti meitä olemaan lannistumatta – antamatta koskaan periksi tai pakenematta meille annettua palvelutehtävää – ja kehottaa meitä sen sijaan olemaan rohkeita, turvautumaan uskoomme ja yrittämään edelleen.
Taivaallinen Isämme opastaa lapsiaan ja lähettää usein näkymätöntä taivaallista apua niille, jotka haluavat seurata Vapahtajaa.
Jeesuksen Kristuksen opetuslapsi
Ja se johtaa meidät seuraavaan nimitykseen, joka meille on yhteinen: kaikkia, jotka pyrkivät vilpittömästi seuraamaan Kristusta, nimitetään Hänen opetuslapsikseen. Vaikka myönnämmekin, ettei kukaan meistä ole täydellinen, me emme käytä sitä tosiseikkaa puolusteluna sille, että madaltaisimme meitä koskevia odotuksia, että emme eläisi etuoikeuksiemme arvoisina, että viivyttäisimme parannuksentekomme päivää tai että kieltäytyisimme kasvamasta paremmiksi, täydellisemmiksi ja hioutuneemmiksi Mestarimme ja Kuninkaamme seuraamisessa.
Muistakaa, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa ei ole rakennettu miehiä ja naisia varten, jotka ovat täydellisiä tai joihin kuolevaisuuden houkutukset eivät vaikuta, vaan pikemminkin se on rakennettu juuri sellaisia ihmisiä varten kuin te ja minä. Ja se on rakennettu meidän Lunastajamme, Herran Jeesuksen Kristuksen, kalliolle2 – Hänen, jonka sovituksen ansiosta me voimme puhdistua ja kuulua Jumalan perheeseen3.
Ilman Jeesuksen Kristuksen sovitusta elämä olisi umpikujaan johtava tie ilman toivoa tai tulevaisuutta. Sovituksen ansiosta elämä on ylevöittävä, innoittava kasvun ja kehityksen matka, joka johtaa iankaikkiseen elämään taivaallisen Isämme edessä.
Mutta vaikka sovituksen on määrä auttaa meitä kaikkia tulemaan enemmän Kristuksen kaltaisiksi, sen ei ole määrä tehdä meitä kaikkia samanlaisiksi. Toisinaan me erehdymme luulemaan yksilöllisiä eroja synniksi. Me voimme jopa erehtyä ajattelemaan, että koska joku on erilainen kuin me, sen täytyy tarkoittaa, että hän ei ole otollinen Jumalalle. Tällainen ajattelutapa johtaa jotkut luulemaan, että kirkko haluaa valaa jokaisen jäsenen yhteen muottiin – että jokaisen tulisi näyttää, tuntea, ajatella ja käyttäytyä kuten kaikki muutkin. Tämä olisi ristiriidassa Jumalan nerouden kanssa – Hänen, joka loi jokaisen ihmisen erilaiseksi kuin tämän veli, jokaisen pojan erilaiseksi kuin tämän isä. Edes identtiset kaksoset eivät ole identtisiä luonteeltaan eivätkä hengelliseltä identiteetiltään.
Se on ristiriidassa myös Jeesuksen Kristuksen kirkon tarkoituksen ja päämäärän kanssa, sillä kirkko tunnustaa joka ikisen Jumalan lapsen moraalisen tahdonvapauden ja suojelee sitä – kaikkine kauaskantoisine seurauksineen. Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina me olemme yhtä todistuksessamme palautetusta evankeliumista ja sitoumuksessamme pitää Jumalan käskyt. Mutta me olemme erilaisia kulttuuriin, yhteiskuntaan ja politiikkaan liittyvissä mieltymyksissämme.
Kirkko menestyy, kun hyödynnämme tätä moninaisuutta sekä kannustamme toisiamme kehittämään ja käyttämään lahjojamme muiden – kaltaistemme opetuslasten – kohottamiseksi ja vahvistamiseksi.
Veljet, opetuslapseus on elämän mittainen matka Vapahtajaamme seuraten. Vertauskuvallisella tiellämme Betlehemistä Golgatalle meillä tulee olemaan monia mahdollisuuksia keskeyttää matkamme. Toisinaan tuntuu siltä, että tie vaatii enemmän kuin olimme toivoneet. Mutta pappeudenhaltijoina meillä täytyy olla rohkeutta seurata Lunastajaamme silloinkin kun ristimme tuntuu liian raskaalta kantaa.
Jokaisella askeleella, jonka otamme Jumalan Poikaa seuraten, meitä saatetaan muistuttaa, ettemme ole vielä täydellisiä. Mutta olkaamme lujia ja vakaita opetuslapsia. Älkäämme antako periksi. Olkaamme uskollisia liitoillemme. Älkäämme koskaan kadottako näkyvistä Puolustajaamme ja Lunastajaamme, kun kuljemme Häntä kohti yksi epätäydellinen askel kerrallaan.
Sielujen parantaja
Veljet, jos me todellakin seuraamme Herraamme Jeesusta Kristusta, meidän täytyy ottaa omaksemme kolmas nimitys: sielujen parantaja. Meidät Jumalan pappeuteen asetetut on kutsuttu toimimaan parantajina4.
Meidän tehtävänämme on kehittää, korjata, vahvistaa, kohottaa ja eheyttää. Tehtävänämme on noudattaa Vapahtajan esimerkkiä ja auttaa niitä, jotka kärsivät. Me suremme surevien kanssa ja lohdutamme niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa.5 Me sidomme ahdistettujen haavat. Me autamme heikkoja, nostamme hervonneita käsiä ja vahvistamme voimattomia polvia.6
Kotiopettajina me olemme parantajia. Pappeusjohtajina me olemme parantajia. Isinä, poikina, veljinä ja aviomiehinä meidän tulee olla sitoutuneita ja omistautuneita parantajia. Toisessa kädessä meillä on pullo pyhitettyä öljyä siunataksemme sairaita, toisessa kädessä meillä on leipä ruokkiaksemme nälkäisiä, ja sydämessämme meillä on rauhaa tuottava Jumalan sana, ”joka parantaa haavoittuneen sielun”7.
Tämä on meidän ensimmäinen ja ensisijainen tehtävämme pappeudenhaltijoina – ja se koskee sekä Aaronin pappeuden että Melkisedekin pappeuden haltijoita. Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi siunaa elämää – ei vain silloin kun uskomme sen, vaan paljon enemmän silloin kun elämme sen mukaan. Yksilöt kohottuvat ja perheet vahvistuvat juuri silloin kun he toteuttavat evankeliumin periaatteita käytännössä. Meidän etuoikeutenamme ja vastuullisena tehtävänämme on paitsi puhua oikein myös toimia oikein.
Vapahtaja saa aikaan ihmeitä. Hän on suuri Parantaja. Hän on meidän esimerkkimme, meidän valomme jopa synkimpinä hetkinä, ja Hän näyttää meille oikean tien.
Seuratkaamme Häntä. Kohotkaamme roolimme tasolle ja tulkoon meistä parantajia, kun palvelemme Jumalaa ja lähimmäisiämme.
Iankaikkisen elämän perillinen
Neljäs nimitys, joka meitä kaikkia yhdistää, tuo meidät takaisin luettelomme ensimmäiseen nimitykseen. Taivaallisen Isämme poikina me olemme kaiken sen perillisiä, mitä Hänellä on.
”Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia.
Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.”8
Ajatelkaapa tätä, rakkaat veljeni. Me olemme perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa!
Onko siis mitään järkeä siinä, että me – monet meistä – käytämme niin paljon kallisarvoista aikaamme, ajatuksiamme, varojamme ja voimiamme tavoitellessamme kunniaa tai maallista mammonaa tai saadaksemme viihdettä uusimmilla ja hienoimmilla elektronisilla laitteilla?
Herra on asettanut eteemme jumalallisen lupauksen, jonka mukaan ”ne, jotka ovat uskollisia, niin että saavat nämä kaksi pappeutta – – ja pitävät kunniassa kutsumuksensa, – – ottavat vastaan minut, sanoo Herra; – – ja se, joka ottaa vastaan minut, ottaa vastaan minun Isäni; – – sen tähden kaikki, mitä minun Isälläni on, annetaan hänelle.”9
En kykene kuvittelemaan kaikkea sitä, mitä tähän lupaukseen sisältyy. Mutta tiedän, että se on suurta, se on jumalallista, se on iankaikkista ja se on kaikkien pyrkimystemme arvoista elämässä.
Kun tiedämme tämän, niin kuinka voimme kieltäytyä palvelemasta Herraa ja lähimmäisiämme auliisti ja iloiten sekä yltämästä tehtäviemme tasolle Jumalan pappeudessa?
Tämä on mitä ylevintä työtä, joka haastaa jokaisen aistimme ja venyttää jokaista kykyämme. Haluammeko nähdä taivaat avoinna ja nähdä omin silmin, kun Pyhän Hengen kehotukset näyttävät meille tietä? Tarttukaamme siis sirppiimme ja ryhtykäämme tähän suurenmoiseen työhön – itseämme paljon suurempaan asiaan!
Jumalan ja lähimmäistemme palveleminen antaa meille haasteen ja kasvattaa meistä jotakin suurempaa kuin kuvittelimme koskaan olevan mahdollista.
Kenties saatatte ajatella, ettei teitä tarvita, ettei teitä huomata tai kaivata, että olette mitättömiä.
Olen vilpittömän pahoillani, jos yhdestäkin pappeudenhaltijasta tuntuu tältä. Aivan varmasti taivaallinen Isänne huomaa teidät ja kaipaa teitä. Hän rakastaa teitä. Ja voin sanoa varmuudella, että kirkossanne teitä tarvitaan.
Ettekö tiedä tätä: ”Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta”?10
On kenties totta, että me olemme heikkoja. Me emme ehkä ole viisaita tai voimallisia. Mutta kun Jumala työskentelee meidän kauttamme, niin kukaan tai mikään ei voi olla meitä vastaan.11
Tästä syystä teitä tarvitaan. Te voitte antaa oman ainutlaatuisen panoksenne, ja Jumala voi kasvattaa sitä panosta voimallisella tavalla. Teidän kykynne antaa oma panoksenne ei myöskään riipu tehtävästänne kirkossa. Mahdollisuutenne palvella ovat rajattomat. Jos olette odottelemassa kentän reunalla, kannustan teitä tulemaan mukaan pelaamaan.
Älkää odottako jotakin tiettyä tehtävää, ennen kuin tulette täysin voimin mukaan rakentamaan Jumalan valtakuntaa. Teidät pappeudenhaltijat on jo kutsuttu työhön. Tutkikaa Jumalan sanaa päivittäin, rukoilkaa taivaallista Isää joka päivä, sisäistäkää palautetun evankeliumin periaatteet, antakaa kiitosta Jumalalle ja pyytäkää Hänen johdatustaan. Eläkää sitten sen mukaan, mitä opitte – ensin perheessänne mutta myös kaikissa elämänne tilanteissa.
Suuren Säveltäjän sinfoniassa teillä on oma erityinen stemmanne soitettavana – omat nuotit laulettavananne. Vaikka jättäisitte ne soittamatta tai laulamatta, sinfonia jatkuu aivan varmasti eteenpäin. Mutta jos nousette ja yhdytte kuoroon ja annatte Jumalan voiman työskennellä teidän kauttanne, tulette näkemään, kuinka taivaan ikkunat ovat avoinna ja kuinka Hän ”[vuodattaa] teille siunausta, niin ettei ole kylliksi tilaa ottaa sitä vastaan”12. Nouskaa todellisten mahdollisuuksienne tasolle Jumalan poikina, niin te voitte olla hyvää aikaansaavana voimana perheessänne, kodissanne, asuinpaikkakunnallanne, kansakunnassanne ja tosiaankin maailmassa.
Ja samalla kun te kadotatte elämänne muiden palvelemisessa13, te kasvatte ja kehitytte, kunnes saavutatte ”Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden”14. Silloin olette valmiita perimään Kristuksen kanssa kaiken, mitä teidän Isällänne on.
Te olette tärkeitä Jumalalle
Rakkaat veljeni, rakkaat ystäväni, te olette tärkeitä. Teitä rakastetaan. Teitä tarvitaan. Tämä työ on totta. Pappeus, joka teillä on ollut etuoikeus saada, on todellakin Jumalan pappeus.
Rukoilen, että kun pohditte kelvollisen pappeudenhaltijan monia nimityksiä, huomaatte takananne jumalallisen tuulen, joka nostaa teitä aina ylöspäin kohti sitä suurenmoista perintöä, jonka taivaallinen Isä on varannut teille. Jätän teille tämän siunauksen ja todistukseni Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.