Seisokaa lujina pyhissä paikoissa
Me seisomme pyhissä paikoissa, kun me pysymme kuuliaisina ja lujina Jumalamme opissa, sillä Hänen oppinsa on pyhä eikä se muutu.
Veljet, on kunnia olla Jumalan kuninkaallisen pappeuden haltijoiden kanssa. Me elämme viimeisiä aikoja, vaikeita aikoja1. Pappeudenhaltijoina meillä on vastuu pysyä lujina suojanamme uskon kilpi vastustajan palavia nuolia vastaan. Me olemme esikuvia maailmalle suojellen Jumalan antamia luovuttamattomia oikeuksia ja vapauksia. Me puolustamme kotiamme ja perhettämme.
Kun olin yhdeksännellä luokalla, palasin ensimmäiseltä kotikaupunkini ulkopuolelle suuntautuneelta pelimatkaltani kouluni baseball-joukkueen kanssa. Isäni huomasi, että pitkällä bussimatkalla kotiin olin kuullut kielenkäyttöä ja nähnyt käytöstä, jotka eivät olleet sopusoinnussa evankeliumin tasovaatimusten kanssa. Hän oli ammatiltaan taiteilija, joten hän istuutui ja piirsi kuvan ritarista – soturista, joka pystyi puolustamaan linnoja ja valtakuntia.
Kun hän piirsi ja luki kohtia pyhistä kirjoituksista, opin, kuinka olla uskollinen pappeudenhaltija – suojella ja puolustaa Jumalan valtakuntaa. Apostoli Paavalin sanat olivat oppaani:
”Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen.
Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan
ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia.
Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet.
Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.”2
Veljet, jos olemme uskollisia pappeudessa, tämä taisteluvarustus annetaan meille lahjana Jumalalta. Me tarvitsemme tämän taisteluvarustuksen!
Nuoret miehet, teidän isänne ja isoisänne eivät kohdanneet koskaan niitä kiusauksia, joita te kohtaatte säännöllisesti. Te elätte viimeisiä aikoja. Jos isänne halusi joutua hankaluuksiin, hänen piti etsiä niitä. Vaan ei enää! Nykyään kiusaukset löytävät teidät! Muistattehan sen! Saatana haluaa saada teidät, ja ”synti vaanii ovella”3. Kuinka vastustatte hänen hyökkäystaktiikkaansa? Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus.
Saanen opettaa teitä erään toisen elämässäni olleen kokemuksen kautta:
Tammikuussa 1982 puhuin eräässä hartaustilaisuudessa Brigham Youngin yliopiston kampuksella Provossa Utahissa. Kehotin oppilaita kuvittelemaan, että kirkko oli puhujakorokkeen toisella puolella – juuri tässä – ja että maailma oli vain alle metrin päässä toisella puolella. Tämä kuvasi sitä ”erittäin lyhyttä välimatkaa siitä, missä maailma oli, sinne, missä kirkon tasovaatimukset olivat”, kun minä olin yliopistossa. Sitten seistessäni opiskelijoiden edessä 30 vuotta myöhemmin pitelin käsiäni ylhäällä samalla tavoin ja selitin: ”Maailma on karannut kauas. [Se on matkustanut pois. Sitä ei edes näy.] Se on kulkenut hyvin, hyvin kauas, ulos tästä [rakennuksesta ja maailman ympäri]. – – Meidän ja lastemme ja lastenlastemme tulee muistaa, että kirkko pysyy muuttumattomana, [se on yhä tässä, vaikka] maailma jatkaa kulkuaan – tuo kuilu kasvaa yhä leveämmäksi. – – Olkaa sen vuoksi hyvin varovaisia. Jos arvioitte tekojanne ja kirkon tasovaatimuksia sen perusteella, missä maailma on ja mihin se on matkalla, huomaatte, että ette ole siellä, missä teidän tulisi olla.”4
Siihen aikaan en olisi osannut kuvitellakaan, kuinka kauas ja kuinka nopeasti maailma kulkisi poispäin Jumalasta; sitä oli mahdoton ymmärtää, kun ajattelee oppia, periaatteita ja käskyjä. Ja kuitenkaan Kristuksen ja Hänen kirkkonsa tasovaatimukset eivät ole muuttuneet. Kuten Hän on sanonut: ”Totuus pysyy aina ja ikuisesti.”5 Kun me ymmärrämme ja hyväksymme tämän, olemme valmiita kohtaamaan sitä sosiaalista painetta, pilkkaa ja jopa syrjintää, jota tulee maailman taholta ja niiden taholta, jotka kutsuvat itseään ystäviksi.
Useimmat meistä tuntevat jonkun, joka sanoo: ”Jos haluat olla ystäväni, sinun täytyy hyväksyä minun arvoni.” Todellinen ystävä ei pyydä meitä valitsemaan evankeliumin ja ystävyytensä välillä. Lainatakseni Paavalin sanoja: ”Karta sellaisia!”6 Todellinen ystävä vahvistaa meitä pysymään kaidalla ja kapealla polulla.
Evankeliumin liittojen, käskyjen ja toimitusten polulla pysyminen suojelee meitä ja valmistaa meitä tekemään Jumalan työtä tässä maailmassa. Kun noudatamme viisauden sanaa, meidän tahdonvapautemme on suojassa riippuvuuksilta aineisiin kuten alkoholiin, huumeisiin ja tupakkaan. Kun maksamme kymmenyksemme, tutkimme pyhiä kirjoituksia, saamme kasteen ja konfirmoinnin, elämme saadaksemme Pyhän Hengen jatkuvan kumppanuuden, nautimme sakramentin kelvollisesti, noudatamme siveyden lakia, valmistaudumme saamaan ja saamme Melkisedekin pappeuden ja teemme pyhiä liittoja temppelissä, niin silloin me olemme valmiita palvelemaan.
Temppelissä me valmistaudumme elämään ja lupaamme elää pyhityksen lain mukaan. Lähetystyöhön kykenevät nuoret miehet alkavat elää tämän lain mukaan odottamalla lähetystyökutsua – antamalla kymmenykset elämänsä ensimmäisistä vuosista Herran kokoaikaisessa palveluksessa. Tuo uhraus vahvistaa heitä etenemään elämän korkeimpaan liittoon – monille se on sinetöiminen temppelissä sekä iankaikkisen perheen perustaminen.
Ponnistellessamme kaitaa ja kapeaa polkua eteenpäin me vahvistamme jatkuvasti hengellistä voimaa – voimaa käyttää tahdonvapauttamme toimimiseen omasta puolestamme. Niin nuoret miehet kuin nuoret naisetkin saavat apua tähän kasvuun, kun he oppivat oppia ja esittävät todistuksensa uuden Tule ja seuraa minua -opetusohjelman avulla, joka on verkossa.
Käyttäkää lisäksi tahdonvapauttanne itsenne yksilölliseen kehittämiseen. Kun löydätte lahjojanne ja kykyjänne, muistakaa, että vanhempanne ja ohjaajanne voivat auttaa teitä, mutta teidän täytyy antaa Hengen johdattaa itseänne. Valitkaa ja toimikaa omasta puolestanne. Olkaa motivoituneita sisältäpäin. Laatikaa elämällenne suunnitelma, johon sisältyy koulutuksen hankkiminen. Tutustukaa harrastuksiin ja harjoitelkaa taitoja. Tehkää työtä ja tulkaa omavaraisiksi. Asettakaa tavoitteita, voittakaa virheet, hankkikaa kokemusta ja viekää loppuun se, minkä olette aloittaneet.
Muistakaa samalla osallistua perheen, koorumin, luokan ja nuorten yhteisiin toimintailtojen toimintoihin. Nauttikaa yhdessä tervehenkisestä hauskanpidosta. Näiden kokemusten myötä te alatte kunnioittaa ja arvostaa toistenne hengellisiä lahjoja sekä Jumalan poikien ja tyttärien toisiaan täydentäviä iankaikkisia luonteita.
Ennen kaikkea luottakaa Vapahtajaan! Älkää pelätkö! Kun me elämme tunnollisesti evankeliumin mukaan, meistä tulee lujia Herrassa. Hänen voimansa avulla me pystymme torjumaan sen antikristuksen, joka sanoo: ”Syökää, juokaa ja olkaa iloisia”, sillä Jumala ”hyväksyy pienen synnin tekemisen; – – ei tässä ole mitään pahaa; – – sillä huomenna me kuolemme.”7 Herran voimassa me pystymme pitämään puolemme mitä tahansa filosofiaa tai uskontoa vastaan, joka kieltää Vapahtajan ja on ristiriidassa sen suuren, iankaikkisen onnensuunnitelman kanssa, joka on varattu kaikille Jumalan lapsille.
Meillä ei ole valtuutta neuvotella tuon iankaikkisen suunnitelman ehdoista. Muistakaa Nehemiaa, joka sai tehtäväkseen rakentaa muurin Jerusalemin suojaksi. Jotkut halusivat, että Nehemia poistuisi paikaltaan ja vaarantaisi täten asemansa, mutta hän kieltäytyi. Hän ei ollut suvaitsematon toisia kohtaan. Hän selitti yksinkertaisesti: ”Minulla on suuri työ tekeillä. En voi tulla sinne, sillä työ [keskeytyisi].”8
Joskus meistä tulee kuin ukkosenjohdatin, jonka täytyy ”ottaa iskut vastaan”, koska pidämme kiinni Jumalan tasovaatimuksista ja teemme Hänen työtään. Todistan, ettei meidän tarvitse pelätä, jos perustuksenamme on Hänen oppinsa. Saatamme kokea väärinymmärrystä, arvostelua ja jopa perättömiä syytöksiä, mutta me emme ole koskaan yksin. Vapahtajamme oli ”halveksittu ja ihmisten torjuma”9. On pyhä etuoikeutemme pysyä lujina Hänen rinnallaan!
Ironista kyllä, lujana pysyminen tarkoittaa toisinaan maailman välttämistä tai jopa siitä pakenemista. Vapahtaja julisti: ”Mene pois, Saatana!”10 Egyptin Joosef pakeni Potifarin vaimon houkutuksia11, ja Lehi jätti Jerusalemin taakseen ja vei perheensä erämaahan12.
Voitte olla varmoja, että kaikki profeetat ennen meitä pysyivät lujina omana aikanaan:
Nefi suoritti Herran vaativan työn Saatanan hyökkäyksistä sekä veljiensä Lamanin ja Lemuelin vainosta huolimatta.13
Abinadi todisti Kristuksesta epäluulon, halveksunnan ja varman kuoleman uhallakin.14
2 000 nuorta soturia puolusti perheitään niitä vastaan, jotka halveksivat evankeliumin arvoja.15
Moroni kohotti vapauden tunnuksen suojellakseen kansansa perheitä ja uskonnonvapautta.16
Samuel seisoi muurilla ja profetoi Kristuksen tulemisesta samalla kun häntä vastaan hyökättiin kivillä ja nuolilla.17
Profeetta Joseph Smith palautti Vapahtajan evankeliumin sinetöiden todistuksensa verellään.18
Ja musertavasta vastustuksesta ja vastoinkäymisistä huolimatta mormonipioneerit pysyivät lujina seuraten profeettaa suurella vaelluksellaan länteen ja sen asuttamisessa.
Nämä suurenmoiset Jumalan palvelijat ja pyhät pystyivät pysymään lujina, koska he pysyivät Vapahtajan rinnalla. Ajatelkaa sitä, miten Vapahtaja pysyi lujana:
Nuorena miehenä Jeesus pysyi Isänsä luona saarnaten evankeliumia oppineille temppelissä.19 Hän teki pappeuden työtä koko palvelutyönsä ajan – opettaen, parantaen, palvellen ja siunaten sekä kohottaen muita. Milloin se oli asianmukaista, Hän vastusti rohkeasti pahaa, jopa puhdistaen temppelin20. Hän myös puolusti totuutta – joko sanoin tai vaikenemalla arvokkaasti. Kun ylipapit syyttivät Jeesusta Kaifaksen edessä, Hän kieltäytyi viisaasti ja rohkeasti vastaamasta valheisiin ja pysyi hiljaa.21
Getsemanen puutarhassa Vapahtajamme ja Lunastajamme ei kavahtanut sovituksen katkeran maljan juomista.22 Ja ristillä Hän kärsi taas tehdäkseen Isänsä tahdon, kunnes Hän pystyi lopulta sanomaan: ”Se on täytetty.”23 Hän oli kestänyt loppuun asti. Vastauksena Vapahtajan täydelliseen kuuliaisuuteen lujana pysymisessä taivaallinen Isämme julisti: ”Nähkää minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt, jossa minä olen kirkastanut nimeni.”24
Rakkaat pappeusveljeni, nuoret ja vanhat, kirkastakaamme Jumalan nimeä pysymällä lujina Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen rinnalla. Lausun erityisen todistukseni siitä, että Hän elää ja että meidät ”on kutsuttu pyhällä kutsumuksella”25 osallistumaan Hänen työhönsä. ”Seisokaa siis pyhissä paikoissa, älkääkä horjuko.”26 Me seisomme pyhissä paikoissa, kun me pysymme kuuliaisina ja lujina Jumalamme opissa, sillä Hänen oppinsa on pyhä eikä se muutu aikamme yhteiskunnallisissa ja poliittisissa tuulissa. Julistan apostoli Paavalin tavoin: ”Valvokaa, pysykää uskossanne lujina, olkaa urheita [ja] olkaa vahvoja.”27 Tämä on harras rukoukseni puolestanne. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.