Lainkuuliaisuus on vapautta
Ihmiset saavat tahdonvapautensa lahjana Jumalalta, kun taas heidän vapautensa ja edelleen heidän iankaikkinen onnensa tulevat kuuliaisuudesta Hänen laeilleen.
Viime jouluna sain erikoisen lahjan, joka toi mukanaan monia muistoja. Sain sen siskoni tyttäreltä. Se oli ollut niiden tavaroiden joukossa, jotka olin jättänyt vanhaan kotitaloomme, kun muutin sieltä mentyäni naimisiin. Lahja oli tämä pieni ruskea kirja, joka on kädessäni. Se on kirja, joka annettiin niille MAP-sotilaille, jotka astuivat asepalvelukseen toisen maailmansodan aikana. Minä itse pidin kirjaa lahjana presidentti Heber J. Grantilta ja hänen neuvonantajiltaan J. Reuben Clark jr.:lta ja David O. McKaylta.
Kirjan alkuun nämä kolme Jumalan profeettaa olivat kirjoittaneet: ”Asepalveluksessa oleminen ei salli meidän olla jatkuvasti henkilökohtaisessa kosketuksessa sinuun, ei suoraan eikä edustajan välityksellä. Seuraavaksi paras menettelytapamme on antaa käsiisi siinä määrin nykyajan ilmoitusta ja selvityksiä evankeliumin periaatteista, että ne tuovat sinulle, missä sitten oletkin, uutta toivoa ja uskoa sekä myös lohtua ja Hengen rauhaa.”1
Nykyään huomaamme olevamme toisenlaisessa sodassa. Sitä ei käydä asein. Tämä on ajatusten, sanojen ja tekojen sotaa. Se on sotaa syntiä vastaan, ja enemmän kuin koskaan ennen me tarvitsemme muistutusta käskyistä. Maallistumisesta on tulossa normi, ja monet sen uskomuksista ja käytännöistä ovat suoraan ristiriidassa niiden kanssa, jotka Herra itse on säätänyt lastensa parhaaksi.
Pienessä ruskeassa kirjassa heti ensimmäisen presidenttikunnan kirjeen jälkeen on ”Valmistava viesti asepalveluksessa oleville”. Sen otsikkona on ”Lainkuuliaisuus on vapautta”. Viestissä rinnastetaan sotalaki, joka ”on kaikkien niiden hyväksi, jotka ovat asepalveluksessa”, ja jumalallinen laki.
Siinä sanotaan: ”Maailmankaikkeudessakin, jonka johdossa on Jumala, vallitsee laki – yleismaailmallinen, iankaikkinen – – laki – tiettyine siunauksineen ja muuttumattomine rangaistuksineen.”
Viestin viimeiset sanat keskittyvät kuuliaisuuteen Jumalan laille: ”Jos haluat palata rakkaidesi luo pää pystyssä, – – jos haluat olla mies ja elää yltäkylläisesti – niin noudata Jumalan lakia. Niin tehdessäsi voit lisätä niihin korvaamattomiin vapauksiin, joiden säilyttämiseksi taistelet, vielä yhden, josta muut saattavat hyvinkin olla riippuvaisia, nimittäin vapauden synnistä, sillä todellakin ’lainkuuliaisuus on vapautta’.”2
Miksi ilmaus ”lainkuuliaisuus on vapautta” kuulosti minusta tuolloin niin todelta? Miksi se kuulostaa nyt todelta meistä kaikista?
Ehkäpä siksi, että meillä on ilmoitettua tietoa kuolevaisuutta edeltävästä historiastamme. Me ymmärrämme, että kun Jumala, iankaikkinen Isä, esitti ajan alussa suunnitelmansa meille, Saatana halusi muuttaa suunnitelmaa. Hän sanoi, että hän lunastaisi koko ihmiskunnan. Yhtään sielua ei joutuisi hukkaan, ja Saatana oli varma siitä, että pystyisi toteuttamaan ehdotuksensa. Mutta sen hintaa oli mahdotonta hyväksyä – se olisi hävittänyt ihmisen tahdonvapauden, jonka Jumala oli ja on antanut lahjaksi (ks. Moos. 4:1–3). Presidentti Harold B. Lee on sanonut tästä lahjasta: ”Itse elämän jälkeen tahdonvapaus on Jumalan suurin lahja ihmiskunnalle.”3 Ei siis ollut mikään pieni asia, ettei Saatana piitannut ihmisen tahdonvapaudesta. Itse asiassa siitä tuli tärkein kysymys, mistä taivaassa käydyssä sodassa taisteltiin. Voitto taivaassa käydyssä sodassa oli ihmisen tahdonvapauden voitto.
Saatana ei kuitenkaan ottanut opikseen. Hänen varasuunnitelmanaan – suunnitelmana, jota hän on toteuttanut Aadamin ja Eevan ajoista lähtien – on ollut kiusata miehiä ja naisia itse asiassa osoittaakseen, ettemme ansaitse Jumalan meille antamaa tahdonvapauden lahjaa. Saatanalla on monia syitä toimia niin kuin hän toimii. Tehokkain niistä on kenties koston motiivi, mutta hän haluaa myös tehdä ihmisistä kurjia niin kuin hän itse on. Kenenkään meistä ei pitäisi koskaan vähätellä sitä, kuinka kiihkeästi Saatana haluaa onnistua. Hänen roolinsa Jumalan iankaikkisessa suunnitelmassa luo vastakohtaisuutta kaikkeen (ks. 2. Nefi 2:11) ja koettelee tahdonvapauttamme. Jokainen tekemämme valinta on tahdonvapautemme koe – se, päätämmekö noudattaa Jumalan lakeja vai emme, on itse asiassa valinta vapauden ja iankaikkisen elämän sekä orjuuden ja kuoleman välillä.
Tätä perusoppia opetetaan selkeästi Toisen Nefin kirjan luvussa 2: ”Sen vuoksi ihmiset ovat vapaita lihan mukaisesti, ja heille on annettu kaikki, mikä on ihmiselle tarpeen. Ja he ovat vapaita valitsemaan vapauden ja iankaikkisen elämän kaikkien ihmisten suuren Välimiehen kautta, tai valitsemaan orjuuden ja kuoleman Perkeleen orjuuden ja vallan mukaisesti, sillä hän pyrkii siihen, että kaikki ihmiset olisivat yhtä kurjia kuin hän itse.” (2. Nefi 2:27.)
Tämä maailma on monessa mielessä ollut aina sodassa. Uskon, että kun ensimmäinen presidenttikunta lähetti minulle pienen ruskean kirjani, he olivat huolestuneempia suuremmasta sodasta kuin toinen maailmansota. Uskon myös, että he toivoivat kirjan toimivan uskon kilpenä Saatanaa ja hänen armeijaansa vastaan tässä suuremmassa sodassa – sodassa syntiä vastaan – ja muistuttavan olemassaolollaan minua siitä, että eläisin Jumalan käskyjen mukaan.
Yksi tapa arvioida itseämme ja verrata meitä aiempiin sukupolviin on tehdä se kymmenen käskyn mukaan, jotka ovat yksi vanhimmista ihmisen tiedossa olevista mittapuista. Suurimmassa osassa sivistynyttä maailmaa, etenkin juutalaiskristillisessä maailmassa, kymmenen käskyä on ollut hyväksytyin ja kestävin määrittäjä hyvän ja pahan välillä.
Käsitykseni mukaan neljään kymmenestä käskystä suhtaudutaan nykyään yhtä vakavasti kuin aina. Kulttuurissamme me emme hyväksy murhaamista, varastamista emmekä valehtelemista vaan tuomitsemme ne ja uskomme yhä lasten vastuuseen vanhempiaan kohtaan.
Mutta laajemmin yhteiskunnassa me rutiininomaisesti sivuutamme muut kuusi käskyä:
-
Jos maailman tärkeysjärjestys on jonkinlainen osoitin, meillä on todellakin ”muita jumalia”, jotka asetamme todellisen Jumalan edelle.
-
Me teemme epäjumalia julkisuuden henkilöistä, elämäntyyleistä, rikkaudesta ja joskus jopa patsaista ja esineistä.
-
Me käytämme Jumalan nimeä kaikenlaisin rienaavin tavoin kuten huudahduksin ja kirouksin.
-
Me käytämme sapatinpäivää tärkeimpiin peleihimme, merkittävimpään virkistäytymiseemme, rankimpaan shoppailuumme ja käytännössä kaikkeen muuhun kuin jumalanpalvelukseen.
-
Me pidämme avioliiton ulkopuolisia sukupuolisuhteita ajanvietteenä ja viihteenä.
-
Ja himoitsemisesta on tullut aivan liian yleinen elämäntapa. (Ks. 2. Moos. 20:3–17.)
Kaikkien taloudenhoitokausien profeetat ovat johdonmukaisesti kieltäneet rikkomasta kahta luonteeltaan vakavinta käskyä – niitä, jotka liittyvät murhaan ja aviorikokseen. Näen näillä kahdella erittäin tärkeällä käskyllä yhteisen pohjan – uskon siihen, että elämä itsessään on Jumalalta saatu etuoikeus ja että fyysinen ruumiimme, kuolevaisen elämän temppeli, tulee luoda Jumalan asettamissa rajoissa. Se, että ihminen korvaa omilla säännöillään Jumalan lait kummassa päässä tahansa elämää, on äärimmäistä julkeutta ja syvintä syntiä.
Näiden avioliiton pyhyyttä väheksyvien asenteiden tärkeimmät vaikutukset kostautuvat perheille – perheiden lujuus rappeutuu hälyttävää vauhtia. Tämä rappeutuminen aiheuttaa laajalle levinnyttä vahinkoa yhteiskunnalle. Näen suoran syy-seuraussuhteen. Kun me luovumme sitoutumisesta ja uskollisuudesta aviokumppaniamme kohtaan, me poistamme liiman, joka pitää yhteiskuntamme koossa.
Hyödyllinen tapa ajatella käskyjä on se, että ne ovat rakastavia neuvoja viisaalta, kaikkitietävältä taivaalliselta Isältä. Hänen tavoitteenaan on meidän iankaikkinen onnemme, ja Hänen käskynsä ovat tiekartta, jonka Hän on antanut meille, jotta voimme palata Hänen luokseen, ja se on meille ainoa keino olla iankaikkisesti onnellisia. Kuinka merkittäviä koti ja perhe ovat iankaikkiselle onnellemme? Pienen ruskean kirjani sivulla 141 sanotaan: ”Taivaamme on todellakin vain heijastus kodistamme iankaikkisuuteen.”4
Perhettä ja kotia koskeva oppi toistettiin äskettäin hyvin selkeästi ja vaikuttavasti asiakirjassa ”Perhe – julistus maailmalle”. Siinä julistettiin perheiden iankaikkinen luonne ja selitettiin sitten sen yhteys temppelipalveluun. Julistuksessa tuotiin myös julki laki, johon perheiden iankaikkinen onni perustuu, nimittäin, että ”pyhiä lisääntymisen voimia tulee käyttää ainoastaan miehen ja naisen kesken, jotka on laillisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi”5.
Jumala ilmoittaa profeetoilleen, että on olemassa ehdottomia moraalin periaatteita. Synti on aina oleva syntiä. Tottelemattomuus Jumalan käskyille riistää meiltä aina Hänen siunauksensa. Maailma muuttuu jatkuvasti ja dramaattisesti, mutta Jumala, Hänen käskynsä ja luvatut siunaukset eivät muutu. Ne ovat pysyviä ja muuttumattomia. Ihmiset saavat tahdonvapautensa lahjana Jumalalta, kun taas heidän vapautensa ja edelleen heidän iankaikkinen onnensa tulevat kuuliaisuudesta Hänen laeilleen. Alma antoikin harhautuneelle pojalleen Koriantonille neuvon: ”Jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea” (Alma 41:10).
Tänä evankeliumin täyteyden palautuksen aikana Herra on ilmoittanut jälleen meille siunaukset, jotka meille luvataan kuuliaisuudesta Hänen käskyilleen.
Opin ja liittojen luvussa 130 sanotaan:
”On olemassa laki – peruuttamattomasti säädetty taivaassa ennen tämän maailman perustamista – johon kaikki siunaukset perustuvat,
ja kun me saamme jonkin siunauksen Jumalalta, se tapahtuu kuuliaisuudesta sitä lakia kohtaan, johon se perustuu” (OL 130:20–21).
Pyhissä kirjoituksissa ei voisi varmaankaan olla voimakkaammin ilmaistua oppia kuin Herran muuttumattomat käskyt ja niiden yhteys onneemme ja hyvinvointiimme yksilöinä, perheinä ja yhteiskuntana. On olemassa ehdottomia moraalin periaatteita. Tottelemattomuus Jumalan käskyille riistää meiltä aina Hänen siunauksensa. Nämä asiat eivät muutu.
Maailmassa, missä yhteiskunnan moraalikompassi horjuu, Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi ei koskaan horju eivätkä horjua saa sen vaarnat, seurakunnat, perheet tai sen yksittäiset jäsenet. Me emme saa poimia ja valita, mitä käskyjä pidämme tärkeinä noudattaa, vaan meidän pitää tunnustaa kaikki Jumalan käskyt. Meidän täytyy seisoa vahvoina ja lujina luottaen täysin Herran johdonmukaisuuteen ja uskoen täysin Hänen lupauksiinsa.
Olkaamme aina valona vuorella, esimerkkinä niiden käskyjen pitämisestä, jotka eivät ole koskaan muuttuneet eivätkä koskaan muutu. Aivan kuten tämä pieni kirja kannusti MAP-sotilaita pysymään moraalisesti lujina sodan aikoina, olkaamme me tässä myöhempien aikojen sodassa merkkivalona koko maailmalle ja etenkin Jumalan lapsille, jotka tavoittelevat Herran siunauksia. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.