Kaksi uutta diakonia

Anthony Poutu, Uusi-Seelanti

Joitakin vuosia sitten minulla oli etuoikeus palvella diakonien koorumin neuvojana. Koorumissamme oli kolme aktiivista diakonia, jotka kaikki oli kutsuttu koorumin johtokuntaan.

Eräässä kokouksessaan tämä nuori johtokunta päätti, että he halusivat ainakin kahden vähemmän aktiivisen diakonin koorumissaan alkavan osallistua kirkon kokouksiin ja toimintoihin. He asettivat rukoillen päivämäärän – sunnuntain kuuden viikon päähän – johon mennessä he saavuttaisivat tavoitteensa. He rukoilivat menestystä tässä pyhässä pyrkimyksessä ja lupautuivat rukoillen tekemään seuraavaa:

• Rukoilemaan säännöllisesti yhdessä.

• Paastoamaan yhdessä.

• Käymään jokaisen jäsenluettelossa olevan diakonin luona.

• Suunnittelemaan toimintoja, niin että mahdollisesti palaavat diakonit pääsisivät mukaan hyvin suunniteltuun ohjelmaan.

Johtokunnasta tuntui voimakkaasti siltä, että nämä tavoitteet olivat Herran tahto, joten he ryhtyivät työhön uskossa ja luottavaisina.

Seuraavien viikkojen aikana nämä kolme nuorta miestä tekivät sen, mitä olivat luvanneet, odottaen, että heidän rukouksiinsa vastattaisiin. He rukoilivat yhdessä, paastosivat yhdessä, kävivät vähemmän aktiivisten diakonien luona ja kutsuivat heitä tulemaan takaisin, sekä suunnittelivat toimintoja uskoen, että heidän piti olla valmistautuneita lisääntyvään osallistujamäärään.

Heidän uutteruudestaan huolimatta yksikään diakoneista ei palannut – ei kirkkoon eikä yhteenkään muuhun toimintaan. Päivämäärä lähestyi, ja vaikka nämä nuoret miehet olivat pettyneitä siihen, että heidän kooruminsa jäsenet eivät olleet palaamassa kirkkoon, he luottivat edelleen siihen, että taivaallinen Isä vastaisi heidän rukouksiinsa.

Heidän asettamansa päivämäärän mukainen sunnuntai tuli, eikä yksikään niistä nuorista miehistä, joihin johtokunta oli ollut yhteydessä, tullut kirkkoon. Mutta piispa ilmoitti sakramenttikokouksessa, että kaksi 12-vuotiasta nuorukaista, jotka olivat tutkineet kirkkoa, kastettaisiin sinä iltana.

Mikä siunaus se olikaan näille kahdelle uudelle kirkon jäsenelle liittyä koorumiin, jossa oli sellainen johtokunta. Ja mikä siunaus se olikaan johtokunnalle nähdä, että heidän pyrkimyksiinsä ja rukouksiinsa vastattiin niin suoraan, ja oppia, että Herra pitää lupauksensa.

Koorumissa vallitsi sellainen innostus, että yksi johtokunnan jäsenistä sanoi: ”Tehdään tämä uudelleen.”

Seuraavina viikkoina nämä kolme nuorta miestä rukoilivat yhdessä, paastosivat yhdessä ja kutsuivat vähemmän aktiivisia diakoneja takaisin kirkkoon.