Kiitollisuuden rukoukseni
Kirjoittaja asuu Nevadassa Yhdysvalloissa.
Kun meillä oli taloudellisia ongelmia, tunsin, että meillä oli todella monia tarpeita, joiden täyttymistä minun pitäisi rukoilla. Voisinko todella keskittyä rukouksissani vain kiitollisuuteen?
Vuosia sitten mieheni ja minä ostimme talon, josta pidimme valtavasti, ja me käytimme paljon aikaa ja rahaa sen kunnostamiseen. Puolitoista vuotta myöhemmin talous romahti. Meidän oli pakko käyttää työllä ja vaivalla hankkimamme säästöt suureen lainaan ja liutaan odottamattomia menoja.
Seurasi koettelemusten ja talousvaikeuksien kuukausia. Sitten tuli erityisen vaikea kuukausi talo- ja autokorjauksineen, sairauskuluineen ja palkanalennuksineen. Säästömme katosivat nopeasti.
Muistan rukoilleeni pyytäen yhä uudelleen asioita, joita tarvitsimme. Stressin uuvuttamana koin vaikeaksi pitää kunnolla huolta lapsistamme ja perheemme tarpeista ja vajosin masennuksen ja epätoivon tunteisiin. Rukoilin silti jatkuvasti etsien lohtua ja tietäen, että se oli ankkuri, joka esti minua vajoamasta syvemmälle pimeyteen.
Kun olin rukoillut apua monet kuukaudet, aloin miettiä, miten voisin rukoilla entistä palavammin. Henki toi mieleeni pappeusjohtajien ja pyhien kirjoitusten neuvoja, joissa opetettiin sitä, miten tärkeää on ilmaista kiitollisuutta taivaalliselle Isälle. Nämä kehotukset auttoivat minua ymmärtämään, että minun piti ilmaista syvempää kiitollisuutta siunauksistani ja pyytää vähemmän sitä, mitä perheeni ja minä tarvitsimme. Päätin, että yrittäisin yhden viikon ajan jättää päivittäisen pyytämisen ja ilmaista rukouksissani vain kiitollisuutta.
Se oli vaikeaa. Minusta tuntui, että perheellämme oli niin paljon tarpeita. Tuntui kuin olisin pettänyt perheeni, kun en pyytänyt siunauksia, joita niin kipeästi tarvitsimme. Kuinka Herra siunaisi minua, kun en edes pyytänyt?
Hermostuneisuudestani huolimatta minä yritin sitä. Pian tajusin, etteivät rukoukseni olleet enää yksitoikkoista pyytämistä. Sain taas kyvyn huomata muiden tarpeet ja nähdä ongelmieni lisäksi siunauksia, joita minulla yhä oli. Kiitollisuuteni toi minua lähemmäs Vapahtajaa lohduttaen minua tavoilla, joita en olisi voinut kokea muutoin.
Mieleeni tuli yhä uudelleen yksi pyhien kirjoitusten kohta: ”Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!” (Matt. 6:30.) Tuo kohta sai minut nöyrtymään, kun jatkoin rukoilemista. Kiitollisuuden avulla opin lisää todellisesta nöyryydestä.
Viikon edetessä en enää rukoillut: ”Kiitän Sinua ruoasta, vaatteista ja suojasta”, vaan: ”Kiitän Sinua perheestä, jota olet varjellut ja jonka olet pitänyt terveenä, suojasta, jota jatkuvasti annat meille. Kiitän Sinua huolenpidosta, jolla edelleenkin siunaat meitä.” Muistan myös rukoilleeni: ”Kiitän Sinua siitä, että olemme riippuvaisia Sinusta, että pidät meidät mielessäsi, ja kiitän keinosta, jonka valmistat meille, jotta pääsemme tästä orjuudesta, mikä tuo keino sitten onkin.” Jossakin vaiheessa rukouksistani tuli paitsi kiitollisuuden ja nöyryyden rukouksia myös uskon rukouksia. Pyytämättä siunauksia ilmaisin uskoni siihen, että Herra pitäisi meistä huolen, ja uskoni vahvistui valtavasti.
Näiden rukousten aikana ajatukseni kääntyivät usein varhaisten pyhien uhraukseen, ja kyselin itseltäni, mitä minä olin halukas uhraamaan. Kului vielä muutama päivä, ja panimme rakkaan kotimme myyntiin. Kiinteistömarkkinatilanne oli erittäin huono, mutta ihmeeksemme meitä siunattiin niin, että saimme talomme myytyä. Vaikka koimme merkittävän menetyksen – kuten olimme odottaneetkin – perheemme oli nyt siinä tilanteessa, että voimme alkaa rakentaa lujempaa ajallista perustusta.
Talomme myyminen niin vaikeana aikana ei kuitenkaan ole se ihme, jonka koen saaneeni tästä kokemuksesta. Ihme on se usko, joka minussa vahvistui, ja ymmärrys, jonka sain. Presidentti James E. Faust (1920–2007), toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on sanonut, että kiitollisuus on ”pelastava periaate”1. Mielestäni koin jotakin sellaista, mistä hän puhui, kun käännyin sydämessäni ja rukouksissani taivaallisen Isän puoleen ja sain lohtua, rauhaa ja johdatusta. Saamani todistus kiitollisuudesta on, että se saa aikaan nöyryyttä, nöyryys edistää uskoa ja usko tuo ihmeitä.
Valokuva Craig Dimond © IRI