Omavaraisuus

Tutkikaa rukoillen tätä aineistoa ja keskustelkaa siitä tarkoituksenmukaisella tavalla niiden sisarten kanssa, joiden luona käytte. Käyttäkää artikkelin kysymyksiä apuna vahvistaaksenne sisarianne ja tehdäksenne Apuyhdistyksestä aktiivisen osan omaa elämäänne. Lisää tietoa on osoitteessa reliefsociety.lds.org.

Usko, perhe, auttaminen

Omavaraisuus on kyky, sitoumus ja pyrkimys huolehtia omista ja perheen hengellisistä ja ajallisista elämän perustarpeista.¹

Kun me opimme omavaraisuuden periaatteet ja toteutamme niitä kodissamme ja paikkakunnallamme, meillä on tilaisuuksia pitää huolta köyhistä ja tarvitsevista sekä auttaa muita tulemaan omavaraisiksi, jotta he voivat kestää vastoinkäymisten aikoja.

Meillä on etuoikeus ja velvollisuus käyttää tahdonvapauttamme niin, että meistä tulee omavaraisia hengellisesti ja ajallisesti. Puhuen hengellisestä omavaraisuudesta ja riippuvuudestamme taivaallisesta Isästä vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Meistä tulee kääntyneitä ja hengellisesti omavaraisia, kun rukoillen elämme liittojemme mukaan – nautimme sakramentin kelvollisina, olemme kelvollisia saamaan temppelisuosituksen ja palvelemme uhrautuvasti muita.”²

Vanhin Hales on neuvonut meitä tulemaan ajallisesti omavaraisiksi, ”johon sisältyy korkea-asteen koulutus tai ammatillinen koulutus, työnteon oppiminen ja varojen mukaan eläminen. Välttämällä velkaa ja säästämällä rahaa nyt olemme tulevina vuosina valmiita palvelemaan kirkossa kokoaikaisesti. Sekä ajallisen että hengellisen omavaraisuuden tarkoituksena on päästä korkeammalle maaperälle, jotta voisimme kohottaa apua tarvitsevia.”³

Pyhistä kirjoituksista poimittua

Matt. 25:1–13; 1. Tim. 5:8; Alma 34:27–28; OL 44:6; 58:26–29; 88:118

Historiastamme poimittua

Kun myöhempien aikojen pyhät olivat kokoontuneet Suolajärven laaksoon, joka oli syrjäistä autiomaata, presidentti Brigham Young halusi heidän menestyvän ja perustavan pysyviä koteja. Se merkitsi sitä, että pyhien oli opittava taitoja, joiden avulla heistä voisi tulla omavaraisia. Tässä hankkeessa presidentti Youngilla oli suuri luottamus naisten kykyihin, lahjoihin, uskollisuuteen ja auliuteen, ja hän kannusti heitä hoitamaan erityisiä ajallisia velvollisuuksia. Vaikka Apuyhdistyksen sisarten velvollisuudet ovat nykyään usein erilaisia, periaatteet pysyvät samoina:

Oppia rakastamaan työtä ja välttämään joutilaisuutta.
Omaksua uhraamisen henki.
Hyväksyä henkilökohtainen vastuu hengellisestä voimasta, terveydestä, koulutuksesta, työllistymisestä, raha-asioista, ruoasta ja muista elinehdoista.
Rukoilla uskoa ja rohkeutta kohdata haasteet.
Vahvistaa muita, jotka tarvitsevat apua.⁴