Hänen armonsa riittää
Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuudessa 12. heinäkuuta 2011 pidetystä puheesta. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa speeches.byu.edu.
Kuinka Jumalan armo todellisuudessa toimii?
Luokseni tuli kerran eräs nuori nainen kysymään, voisimmeko puhua. Sanoin: ”Tietenkin. Kuinka voin auttaa sinua?”
Hän sanoi: ”Minä en oikein ymmärrä armoa.”
Vastasin: ”Mitä sinä et ymmärrä?”
Hän sanoi: ”Tiedän, että minun pitää tehdä parhaani ja sitten Jeesus hoitaa loput, mutta en pysty tekemään edes parastani.”
Sanoin: ”Totuus on, että Jeesus maksoi velkamme kokonaan. Hän ei jättänyt maksamatta edes muutamaa kolikkoa. Hän maksoi sen kaiken. Se on täytetty.”
Hän sanoi: ”Aivan! Minun ei siis tarvitse tehdä mitään?”
”Ei ei”, minä sanoin, ”sinun pitää tehdä paljonkin, mutta ei tuon velan maksamiseksi. Me nousemme kaikki kuolleista. Me palaamme kaikki takaisin Jumalan eteen tuomittaviksi. Kuuliaisuutemme perusteella jää ratkaistavaksi se, kuinka mukavaksi aiomme tuntea olomme Jumalan edessä ja minkä kirkkaudenasteen suunnittelemme saavamme.”
Kristus pyytää meitä osoittamaan uskoa Häneen, tekemään parannuksen, solmimaan ja pitämään liittoja, ottamaan vastaan Pyhän Hengen ja kestämään loppuun asti. Tekemällä niin me emme maksa oikeudenmukaisuuden vaatimuksia – emme edes pienimmässäkään määrin. Sen sijaan me osoitamme arvostavamme sitä, mitä Jeesus Kristus teki, käyttämällä sitä elääksemme sellaista elämää kuin Hän eli. Oikeudenmukaisuus edellyttää välitöntä täydellisyyttä tai rangaistusta, kun emme yllä siihen. Koska Jeesus kärsi tuon rangaistuksen, Hän voi tarjota meille mahdollisuuden tulla viimein täydellisiksi (ks. Matt. 5:48; 3. Nefi 12:48) ja auttaa meitä saavuttamaan tuon päämäärän. Hän voi antaa anteeksi sen, mitä oikeudenmukaisuus ei koskaan voisi antaa anteeksi, ja Hän voi kääntyä nyt puoleemme omine vaatimuksineen (ks. 3. Nefi 28:35).
Armo muuttaa meitä
Kristuksen sopimus kanssamme on samankaltainen kuin äidin, joka järjestää soittotunnit lapselleen. Äiti maksaa pianonsoiton opettajalle. Koska äiti maksaa koko velan, hän voi kääntyä lapsensa puoleen ja pyytää jotakin. Mitä se on? Harjoittelua! Maksaako lapsen harjoittelu soitonopettajan palkan? Ei. Maksaako lapsen harjoittelu äidille takaisin soitonopettajan palkan? Ei. Harjoitteleminen on se tapa, jolla lapsi osoittaa arvostavansa äidin uskomatonta lahjaa. Näin lapsi käyttää hyväkseen sitä hämmästyttävää tilaisuutta, jonka äiti hänelle antaa, elää elämäänsä tasokkaammin. Äidin ilo ei tule siitä, että hän saisi rahansa takaisin, vaan siitä, että hän näkee lahjaansa käytettävän – näkee lapsensa kehittyvän. Ja niin hän edelleenkin pyytää lasta harjoittelemaan ja taas harjoittelemaan.
Jos lapsi kokee äidin harjoittelua koskevan vaatimuksen liian määräilevänä (”Voi äiti, miksi minun pitää harjoitella? Kenenkään muun kavereista ei tarvitse harjoitella! Minusta tulee kuitenkin ammattijalkapalloilija!”), ehkäpä se johtuu siitä, ettei hän vielä näe asiaa äidin silmin. Hän ei ymmärrä, kuinka paljon parempaa hänen elämänsä voisi olla, jos hän päättäisi elää tasokkaammin.
Samalla tavoin, koska Jeesus on maksanut oikeudenmukaisuuden hinnan, Hän voi nyt kääntyä puoleemme ja sanoa: ”Seuraa minua” (Luuk 18:22), ”[noudata] minun käskyjäni” (Joh. 14:15). Jos me koemme, että Hän vaatii meiltä aivan liian paljon, ehkäpä se johtuu siitä, ettemme vielä näe asiaa Kristuksen silmin. Me emme ole vielä ymmärtäneet, mitä Hän yrittää tehdä meistä.
Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Parannusta tekevän syntisen täytyy kärsiä syntiensä vuoksi, mutta tällä kärsimyksellä on eri tarkoitus kuin rangaistuksella tai maksulla. Sen tarkoituksena on muuttuminen.” (The Lord’s Way, 1991, s. 223, kursivointi alkuperäisen mukainen.) Soveltakaamme sitä pianoa soittavaan lapseen: Lapsen täytyy harjoitella soittamista, mutta tällä harjoittelulla on eri tarkoitus kuin rangaistus tai maksu. Sen tarkoituksena on muuttuminen.
Sovituksen ihme ei ole vain se, että me voimme elää kuoltuamme, vaan myös se, että me voimme elää yltäkylläisemmin (ks. Joh. 10:10). Sovituksen ihme ei ole vain se, että meidät voidaan puhdistaa ja me voimme saada lohdun, vaan myös se, että me voimme muuttua (ks. Room. 8). Pyhissä kirjoituksissa tehdään selväksi, ettei mikään epäpyhä voi asua Jumalan luona (ks. Alma 40:26), mutta mikään, mikä ei ole muuttunut, ei edes halua sitä.
Sovituksen ihme ei ole vain se, että me voimme mennä kotiin, vaan myös se, että – ihmeellisesti – me voimme tuntea olevamme kotonamme siellä. Jos taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa eivät vaatisi uskoa ja parannusta, niin ei olisi mitään halua muuttua. Ajatelkaa ystäviänne ja perheenjäseniänne, jotka ovat päättäneet elää ilman uskoa ja ilman parannusta. He eivät halua muuttua. He eivät yritä hylätä syntiä eivätkä oppia tuntemaan oloaan kotoisaksi Jumalan seurassa. Pikemminkin he yrittävät hylätä Jumalan ja oppia viihtymään synnin seurassa. Jos Isä ja Poika eivät vaatisi liittoja ja antaisi Pyhän Hengen lahjaa, niin ei olisi mitään keinoa muuttua. Meidät jätettäisiin ikuisesti vain tahdonvoiman varaan emmekä voisi käyttää Hänen voimaansa. Jos taivaallinen Isä ja Hänen Poikansa eivät vaatisi kestämistä loppuun asti, niin emme voisi ajan kuluessa sisäistää noita muutoksia. Ne olisivat aina pinnallisia ja kosmeettisia sen sijaan että ne painuisivat sisimpäämme ja tulisivat osaksi meitä – osaksi sitä, keitä olemme. Yksinkertaisesti sanottuna, ellei Jeesus vaatisi harjoittelua, niin meistä ei koskaan tulisi pyhiä.
Yksityiskohta Heinrich Hofmannin teoksesta Kristus ja rikas nuorukainen, C. Harrison Conroy Co:n luvalla
Armo auttaa meitä
”Mutta etkö tajua, miten vaikeaa on harjoitella? Minä en ole kovin hyvä soittamaan. Osun usein väärään koskettimeen. Kestää ikuisuuden, ennen kuin opin.” Odotahan. Eikö se kaikki kuulukin oppimisprosessiin? Kun nuori pianisti painaa väärää kosketinta, me emme sano, ettei hän ole kelvollinen jatkamaan harjoittelemista. Me emme odota hänen soittavan virheettömästi. Me vain odotamme, että hän yrittää edelleen. Täydellisyys voi olla hänen lopullinen tavoitteensa, mutta toistaiseksi voimme olla tyytyväisiä siihen, että hän edistyy oikeaan suuntaan. Miksi tämä näkökulma on niin helppo nähdä soiton opiskelun yhteydessä mutta niin vaikea nähdä taivaan asioiden oppimisessa?
Liian moni luovuttaa kirkon suhteen, koska he ovat väsyneitä siihen, että tuntevat yhtenään epäonnistuvansa. He ovat yrittäneet aiemmin, mutta heistä tuntuu jatkuvasti, etteivät he kerta kaikkiaan ole riittävän hyviä. He eivät ymmärrä armoa.
Koskaan ei saisi olla vain kahta vaihtoehtoa: täydellisyys tai luovuttaminen. Kun opettelee soittamaan pianoa, ovatko ainoat vaihtoehdot esiintyminen Carnegie Hallissa tai luovuttaminen? Eivät. Kasvu ja kehittyminen vaativat aikaa. Oppiminen vaatii aikaa. Kun me ymmärrämme, mitä armo on, me ymmärrämme, että Jumala on pitkämielinen, että muuttuminen on prosessi ja että parannus on osa elämäämme. Kun me ymmärrämme, mitä armo on, me ymmärrämme, että Kristuksen sovituksen siunaukset ovat jatkuvia ja Hänen voimansa on täydellinen heikkoudessamme (ks. 2. Kor. 12:9). Kun me ymmärrämme, mitä armo on, me voimme, kuten Opissa ja liitoissa sanotaan, jatkaa ”kärsivällisesti, kunnes [meistä] tehdään täydellisiä” (OL 67:13).
Armo ei ole mikään varageneraattori, joka käynnistyy vasta kun oma polttoainevarastomme on ehtynyt. Se on pikemminkin jatkuva energianlähteemme. Se ei ole valo tunnelin päässä vaan valo, joka johdattaa meidät tunnelin läpi. Armo ei ole sellaista, mitä ansaitaan joskus tulevaisuudessa. Sitä saadaan juuri tässä ja juuri nyt.
Armo riittää
Kristuksen armo riittää (ks. Et. 12:27; OL 17:8) – se riittää kattamaan velkamme, se riittää muuttamaan meidät ja se riittää auttamaan meitä niin kauan kuin tuo muutosprosessi vie. Mormonin kirjassa meitä opetetaan turvaamaan yksin pyhän Messiaan ansioihin ja laupeuteen ja armoon (ks. 2. Nefi 2:8). Niin tehdessämme emme huomaa – kuten jotkut kristityt uskovat – ettei Kristus vaadi meiltä mitään. Sen sijaan me löydämme syyn, miksi Hän vaatii niin paljon, ja voiman tehdä kaiken, mitä Hän pyytää (ks. Fil. 4:13). Armo ei ole Jumalan korkeiden odotusten puuttumista. Armo on Jumalan voiman läsnäoloa (ks. Luuk. 1:37).
Jumalan armo riittää. Jeesuksen armo riittää. Se on tarpeeksi. Se on kaikki, mitä tarvitsemme. Älkää luovuttako. Jatkakaa yrittämistä. Älkää etsikö pakoteitä tai tekosyitä. Etsikää Herraa ja Hänen täydellistä voimaansa. Älkää etsikö jotakuta, jota syytellä. Etsikää jotakuta, joka auttaa teitä. Etsikää Kristusta, ja kun niin teette, tunnette sen kaiken mahdolliseksi tekevän voiman ja jumalallisen avun, jota me kutsumme Hänen ihmeelliseksi armokseen.
Yksityiskohta Heinrich Hofmannin teoksesta Kristus Getsemanessa, C. Harrison Conroy Co:n luvalla; tausta © Thinkstock/iStockphoto