2013
Opi eläviltä profeetoilta
Syyskuu 2013


Opi eläviltä profeetoilta

Kirkon koululaitoksen takkavalkeaillassa 4. maaliskuuta 2007 pidetystä puheesta, joka oli kahta vuotta ennen kuin vanhin Andersen sai kutsun kahdentoista apostolin koorumiin.

Kuva
Vanhin Neil L. Andersen

Voisiko tarkkaavaisuutemme johtavien veljien neuvoja ja opetuksia kohtaan olla aktiivisempaa, syvällisempää ja vastaanottavaisempaa?

Kuva
First Presidency

Tietenkin me rakastamme presidentti Thomas S. Monsonia, kahta neuvonantajaa ensimmäisessä presidenttikunnassa sekä kahdentoista apostolin koorumia. Mutta tunnustaessamme rakkautemme ja uskollisuutemme haluan kysyä: Voisiko tarkkaavaisuutemme näiden johtavien veljien neuvoja ja opetuksia kohtaan olla aktiivisempaa, syvällisempää ja vastaanottavaisempaa?

Neljä kysymystä esitettäväksi

Mieti, kuinka vastaisit seuraaviin kysymyksiin:

  1. Pystyisitkö sanomaan minulle ensimmäisen presidenttikunnan kolmen jäsenen ja kunkin kahdentoista apostolin koorumin jäsenen nimet? He ovat ne 15 miestä, jotka sinä ja minä olemme hyväksyneet profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi.

  2. Jos näyttäisimme kuvaa näistä johtavista veljistä, tunnistaisitko heistä jokaisen? Me emme useinkaan kiinnitä tarkasti huomiota ihmiseen, jota emme tunnista tai tunne.

  3. Pystyisitkö kertomaan minulle, mitä neuvoja ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi antoivat viime yleiskonferenssissa? Ja pystyisitkö sanomaan, mitä aihepiirejä presidentti Monsonin, presidentti Eyringin ja presidentti Uchtdorfin ensimmäisen presidenttikunnan sanomat ovat käsitelleet tämän vuoden Liahona-lehdissä?

  4. Ehkä vielä tärkeämpää – pystyisitkö kertomaan minulle hiljattain tekemästäsi päätöksestä, jolla muutit jotakin elämässäsi joltakulta näiltä 15 mieheltä saamasi neuvon perusteella?

Kuva

Herran malli

Ne syyt, joiden vuoksi vastauksemme näihin kysymyksiin ovat niin tärkeitä, ovat ensimmäisen presidenttikunnan ja kahdentoista apostolin kutsumuksessa ja tehtävässä. Aina kun Herran kirkko on ollut perustettuna, Herra on kutsunut profeettoja ja apostoleja. Vapahtaja sanoi: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät” (Joh. 15:16, vuoden 1938 suomennos). Näille miehille tuo asettaminen antaa hengellistä voimaa ja vakavan velvollisuuden – voimaa tietää ja todistaa sekä velvollisuuden opettaa ja siunata. Se antaa myös meille kaikille velvollisuuden ja lupauksen. Meidän velvollisuutenamme on kuunnella ja seurata, ja meillä on lupaus, että siunaukset tulevat, kun me uskomme heidän sanoihinsa ja toimimme niiden mukaan.

Kun Herra kutsui kaksitoista opetuslasta Amerikan mantereella ylösnousemuksensa jälkeen, Hän opetti kansalle: ”Siunattuja olette te, jos otatte varteen näiden kahdentoista sanat, jotka minä olen valinnut teidän keskuudestanne opettamaan teitä ja olemaan palvelijoitanne” (3. Nefi 12:1). Eräänä hyvin vaikeana hetkenä meidän aikanamme Herra lupasi pyhille: ”Jos kansani kuulee minun ääntäni ja niiden palvelijoideni ääntä, jotka olen nimittänyt johtamaan kansaani, katso, totisesti minä sanon teille, että sitä ei siirretä pois sijaltaan” (OL 124:45).

Tämä on Herran malli. Hän kutsuu 15 miestä ”elämän tavallisten tehtävien piiristä”1, ja antaa heille avaimet ja voiman opastaa ja johtaa meitä. Meitä ei pakoteta tottelemaan; mitään painostusta ei ole. Jos me kuitenkin tarkkaamme heidän sanojaan, jos me otamme ne vastaan ja haluamme muuttaa käytöstämme Pyhän Hengen vahvistaessa heidän neuvonsa, meitä ei siirretä sijaltamme – mikä tarkoittaa sitä, että me pidämme kiinni rautakaiteesta ja pysymme aina turvallisesti polulla, joka johtaa elämän puulle.

Viitteet

  1. Boyd K. Packer, ”Kaksitoista apostolia”, Valkeus, tammikuu 1997, s. 6.

  2. Presidentti Wilford Woodruff on sanonut elävien profeettojen tärkeydestä: ”Jos meillä olisi edessämme jokainen ilmoitus, jonka Jumala on antanut ihmiselle, jos meillä olisi Henokin kirja, jos meillä olisi kääntämättömät levyt edessämme englannin kielellä, jos meillä olisi Ilmoituksensaaja Johanneksen sinetöidyt aikakirjat ja kaikki muut ilmoitukset, ja ne olisivat tässä sadan jalan [noin 30 m] korkuisena pinona, niin kirkko ja Jumalan valtakunta eivät voisi kasvaa tänä tai minään muunakaan maailmanaikana ilman eläviä Jumalan profeettoja” (Kirkon presidenttien opetuksia: Wilford Woodruff, 2004, s. 204).

Valokuvat Craig Dimond © IRI; tausta: thinkstock/istockphoto

Tulosta