Pappeutta täytyy käyttää kelvollisesti

Taivaallinen Isä antaa osan voimastaan ja valtuudestaan kelvollisille miespuolisille kirkon jäsenille. Tätä delegoitua valtuutta kutsutaan pappeudeksi. Niillä, joilla on pappeus, on valtuus toimia Herran nimessä ja johtaa Hänen kirkkoaan, opettaa evankeliumia, siunata sairaita sekä toimittaa pelastukselle välttämättömiä pyhiä toimituksia.

Pappeutta täytyy käyttää kelvollisesti, koska Herra julisti profeetta Joseph Smithin kautta, ”että pappeuden oikeudet on liitetty erottamattomasti taivaan voimiin ja ettei taivaan voimia voida hallita eikä käyttää muuten kuin vanhurskauden periaatteiden mukaan” (OL 121:36). Pappeuden valtuus ja voima eroavat näin ollen toisistaan. ”Pappeuden [valtuus] on valtuutus toimia Jumalan nimessä – – [ja se] annetaan kätten päällepanemisella. Pappeuden voima tulee vain siten, että ne, jotka sitä käyttävät, ovat kelvollisia ja toimivat Jumalan tahdon mukaan.”¹

Koska pappeus on Jumalan voima, Hän asettaa sen käyttöä koskevat kelvollisuuden vaatimukset ja ilmoittaa nuo vaatimukset profeetoilleen ja apostoleilleen. Pappeudenhaltijat tulevat kelvollisiksi, kun he tekevät parannuksen synneistään ja elävät sopusoinnussa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ja käskyjen kanssa. Pyhän Hengen toveruus heidän elämässään voi auttaa heitä tietämään, ovatko he kelvollisia.

Pappeudenhaltijat saavat voimaa pappeudessa osoittamalla uskoa ja olemalla kuuliaisia:

Kohtele vaimoasi, lapsiasi ja muita ystävällisesti.
Nauti sakramentti kelvollisesti.
Palvele temppelissä.
Palvele uskollisesti kirkon tehtävässäsi.
Käytä pappeutta, kun sitä pyydetään.

Suojelkaa pappeutta ja eläkää sen arvoisesti

”Käytöksemme julkisuudessa on oltava kaiken moitteen yläpuolella. Käytöksemme yksityiselämässä on vieläkin tärkeämpää. Sen täytyy kuvastaa Herran asettamia mittapuita. Me emme voi langeta syntiin, puhumattakaan siitä, että yrittäisimme peitellä syntejämme. Me emme voi tyydyttää ylpeyttämme. Me emme voi syyllistyä jumalattoman kunnianhimon turhamaisuuteen. Me emme voi hallita tai vallita tai pakottaa vaimoamme tai lapsiamme tai ketään muitakaan minkäänlaisella vääryydellä.

Jos teemme jotakin tämän kaltaista, taivaan voimat vetäytyvät pois. Herran Henki tulee murheelliseksi. Pappeutemme voima häviää. Me menetämme sen valtuuden. – –

[Pappeus] palvelee oppaana, jonka mukaan me elämme. Täyteydessään sen valtuus ulottuu kuoleman verhon tuolle puolen ikuisuuksiin, jotka odottavat edessäpäin.

Sen vertaista ei ole missään koko tässä maailmassa. Suojelkaa sitä, vaalikaa sitä, rakastakaa sitä, eläkää sille kelvollisina.”

Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008), ”Henkilökohtainen kelvollisuus käyttää pappeutta”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 58, 61.