Tunsin Hengen
”Jeesus sanoi: ’Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta.’” (Matt. 19:14.)
Muistan kaksi pientä tapahtumaa ajalta, jolloin olin pikkutyttö. Kumpikin osoittaa, kuinka Henki koskettaa sydäntä erityisin tavoin iästämme riippumatta.
Ensimmäinen niistä oli silloin kun veljeni oli sairas. Isäni kutsui yhden miehen seurakunnastamme tulemaan kotiimme ja auttamaan pappeuden siunauksen antamisessa. Kun perheemme kokoontui yhteen ennen siunausta, se mies ehdotti, että meidän lasten pitäisi poistua, koska me saattaisimme häiritä siunauksen tunnelmaa. Isäni vastasi lempeästi, että oli tärkeää, että jokainen lapsi oli läsnä siunauksen aikana, koska meidän puhdasta uskoamme tarvittiin. Jo niin nuorena minä tunsin Hengen läsnäolon, ja sen lisäksi tunsin suuren rakkauden, jota isäni tunsi lapsiaan kohtaan. Isäni rakkaus auttoi minua uskomaan ja ymmärtämään, että taivaallinen Isä rakastaa minua.
Muutamia vuosia myöhemmin perheemme osallistui sakramenttikokoukseen. Äitini oli lahjakas muusikko. Hän antoi kuitenkin siskoilleni ja minulle tilaisuuden laulaa hänen sijastaan. Muistan selvästi laulun, jonka hän sai innoitusta kehottaa meitä laulamaan:
Kun kuulen taas rakkaan sen kertomuksen,
Kun Jeesus päällä maan
Lapset vierelleen kutsui kuin luo paimenen,
Olla tahtoisin joukossaan.
(”Kun kuulen taas rakkaan sen kertomuksen”, Lasten laulukirja, s. 35.)
Kun lauloimme siskojeni kanssa tuota laulua, sisälläni oli lämmin ja onnellinen tunne. Hauras todistukseni vahvistui, kun Pyhä Henki auttoi minua tuntemaan, että taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus rakastavat minua.
Kuinka kiitollinen olenkaan Pyhän Hengen siunauksesta sekä vanhempieni ja taivaallisen Isäni rakkaudesta.