Kunnes taasen kohdataan
Odotusta aulassa
Olin pettynyt, kun jouduin odottamaan aulassa enkä päässyt temppeliin sisälle muutaman unohduksen vuoksi.
Eräänä iltana vein kolme nuorempaa sisarustani temppeliin kasteille. Kun temppelivirkailija tarkasti suosituksemme, hän huomasi, että sisareni suosituksesta puuttui piispan allekirjoitus. Aloin täyttää lomaketta viedäkseni sen temppelikirjurille, joka soittaisi piispalle. Sitten temppelityöntekijä tarkasti veljeni suosituksen ja huomasi, ettei sitä ollut aktivoitu. Minulla oli kynä, joten otin lomakkeen, joka meille annettiin, ja aloin täyttää sitäkin.
Tiesin, etteivät veljeni ja sisareni pääsisi temppeliin, jos heidän suosituksissaan oli virheitä, mutta tunsin olevani vastuussa heistä, joten ennen kuin auttaisin heitä korjaamaan nuo virheet, minäkään en voisi mennä temppeliin. Aloin turhautua siitä, etten päässyt sisälle temppeliin. Lähdimme kastehuoneesta ja nousimme yläkertaan temppelin aulaan selittämään tilanteemme vastaanotossa. Temppelikirjuri sanoi, että hän voisi korjata ongelman muutamassa minuutissa, joten me neljä istuuduimme odottamaan aulaan.
Kun istuin siellä, turhautumiseni vaihtui lannistumiseksi. Jouduimme jäämään ulkopuolelle aivan yksinkertaisten virheiden vuoksi. Oli aivan eri asia odottaa aulassa kuin päästä sisälle Herran huoneeseen. Päivä oli ottanut koville, ja olin luottanut siihen, että temppeli auttaisi minua tuntemaan rauhaa. Virheet eivät olleet minun vikani, mutta kun odotus venyi, olin itkun partaalla. Yritin olla hyvä tulemalla temppeliin ja näyttämällä esimerkkiä temppelissä käymisestä nuoremmille sisaruksilleni. Miksi siis jäimme ulkopuolelle, kun halusin niin kiihkeästi olla sisällä?
Ja sitten oivalsin jotakin: jos olin lannistunut siitä, etten päässyt temppeliin muutaman unohduksen aiheuttaman virheen vuoksi, niin kuinka pettyneeksi tuntisin itseni, jos en pääsisi sinne omien virheideni vuoksi – etten olisi kelvollinen menemään temppeliin? Kun pohdin sitä, olin äkkiä levollinen. Tunsin, että olin saanut opetuksen, jonka Jumala halusi minun oppivan. Lupasin Hänelle, että yrittäisin aina olla kelvollinen pääsemään sisälle temppeliin. Lupasin, etteivät omat virheeni pitäisi minua koskaan ulkona Herran huoneesta. En halua, että tekoni ikinä rajoittavat pääsyni vain aulaan asti.
Myöhemmin samana iltana minulla oli tapaaminen piispani kanssa temppelisuositukseni uusimiseksi. Ennen sinne lähtöä kävin mielessäni läpi mahdolliset erheeni, jotka saattaisivat pitää minut ulkona temppelistä. Kun piispa kysyi, olinko kelvollinen menemään Herran huoneeseen, olin hyvin kiitollinen siitä, että saatoin vastata myöntävästi.