Autoin uutta ystävää
Luokallemme kouluun tuli uusi tyttö kesken vuotta. Hän näytti erilaiselta ja puhui eri tavalla kuin muut oppilaat. Hän oli muuttanut paljon, ja hänen oli vaikea saada ystäviä. Hänen perheessään sattui ikäviä asioita, ja joinakin päivinä hän tuli kouluun itkien. Minä tiesin, että halusin auttaa tätä tyttöä jotenkin, mutta en ollut aivan varma, mitä minun pitäisi tehdä, koska hän ei aina halunnut puhua muiden lasten kanssa. Rukoilin, mitä minun pitäisi tehdä, ja tunsin Pyhän Hengen kuiskaavan, että minun pitäisi vain yrittää olla hänen ystävänsä.
Autoin häntä koulutyössä ja kerroin hänelle, että taivaallinen Isämme on antanut hänelle erityisiä lahjoja, joita hän voi käyttää ja joilla hän voi auttaa muita. Kutsuin hänet leikkimään minun ja muiden oppilaiden kanssa välitunneilla. Muutamaa kuukautta myöhemmin hän sanoi, että olin ensimmäinen ystävä, joka hänellä oli ikinä ollut.
Hänen täytyi muuttaa taas, ja minusta se oli todella surullista. Pyysin koulun kanslistia lähettämään hänelle kirjeen hänen uuteen osoitteeseensa. Kirjeessä kerroin ystävälleni, että kaipaisin häntä ja että hän olisi aina ystäväni. Piirsin kuvia siitä, kun leikimme yhdessä, ja muistutin häntä joistakin hänen lahjoistaan. Kerroin hänelle, että hänen pitäisi olla rohkea ja yrittää saada uusi ystävä, koska hän voisi auttaa jotakuta muuta. Rukoilin, että hän löytäisi ystävän uudesta koulustaan ja että muut lapset olisivat hänelle kilttejä.
Tiedän, että taivaallinen Isä rakastaa kaikkia lapsiaan, ja olen kiitollinen siitä, että Hän auttaa meitä auttamaan heitä jokaista.