Katsokaa Jumalaan joka päivä

Vanhin D. Todd Christofferson

kahdentoista apostolin koorumista

Kirkon koululaitoksen takkavalkeaillassa 9. tammikuuta 2011 pidetystä puheesta.

Antamalla meille päivittäisen elannon päivä kerrallaan Jumala pyrkii opettamaan meille uskoa.

Herran rukoukseen sisältyy pyyntö ”Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme” (Matt. 6:11) tai ”Anna meille päivästä päivään jokapäiväinen leipämme” (Luuk. 11:3). Olemme varmasti kaikki valmiita myöntämään, että meillä on joka päivä tarpeita, joissa haluamme taivaallisen Isämme auttavan. Joillakuilla tarve koskee joinakin päivinä aivan kirjaimellisesti leipää – eli ruokaa sen päivän ravinnontarpeeseen. Se voi myös tarkoittaa hengellistä ja fyysistä voimaa kestää taas uusi päivä kroonista sairautta tai tuskallisen hidasta kuntoutumista. Toisinaan kyse voi olla vähemmän konkreettisista tarpeista, kuten kyseisen päivän velvollisuuksiin tai toimintoihin liittyvistä asioista – esimerkiksi oppiaiheen opettamisesta tai kokeisiin osallistumisesta.

Jeesus opettaa meille opetuslapsilleen, että meidän tulee joka päivä kääntyä Jumalan puoleen saadaksemme leipää – apua ja ravintoa – jota tarvitsemme sinä nimenomaisena päivänä.

Se, että Herra kehottaa meitä pyytämään jokapäiväistä leipäämme taivaalliselta Isältämme, kertoo rakastavasta Jumalasta, joka on tietoinen myös lastensa pienistä, päivittäisistä tarpeista ja on halukas auttamaan heitä, jokaista erikseen. Hän sanoo, että voimme pyytää uskossa siltä Olennolta, joka ”antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta” ja ”hän on saava pyytämänsä” (Jaak. 1:5). Se on tietenkin valtavan rohkaisevaa, mutta siihen liittyy jotakin sellaista, mikä on tärkeämpää kuin se, että saa apua päivästä päivään selviytymiseen. Kun pyydämme ja saamme jumalallista leipää päivittäin, meidän uskomme ja luottamuksemme Jumalaan ja Hänen Poikaansa vahvistuvat.

Kääntyminen tarpeissamme päivittäin Jumalan puoleen ravitsee uskoa

Muistattehan Israelin heimojen lähdön Egyptistä ja ne 40 vuotta autiomaassa ennen kuin israelilaiset saapuivat luvattuun maahansa. Tuo valtava yli miljoonan ihmisen joukko piti ruokkia. Varmastikaan tuollainen joukko yhdessä paikassa ei voinut pitkään selviytyä riistaa metsästämällä, eikä heidän silloinen paimentolaistyyppinen elämäntapansa suosinut riittävässä määrin maanviljelyä tai karjankasvatusta. Jehova ratkaisi ongelman antamalla ihmeellisesti taivaasta heidän päivittäisen leipänsä – mannaa. Mooseksen kautta Herra kehotti kansaa keräämään joka päivä tarpeeksi mannaa siksi päiväksi, paitsi sapattia edeltävänä päivänä, jolloin heidän tuli kerätä sitä kahdeksi päiväksi (ks. 2. Moos. 16:19–29).

Antamalla päivittäisen ravinnon päivä kerrallaan Jehova pyrki opettamaan uskoa kansalle, joka oli noin 400 vuoden aikana menettänyt paljon isiensä uskosta. Herra opetti heitä luottamaan Häneen, katsomaan Häneen jokaisessa ajatuksessa, olemaan epäilemättä ja pelkäämättä (ks. OL 6:36). Hän antoi riittävästi kutakin päivää varten. Kuudetta päivää lukuun ottamatta he eivät voineet varastoida mannaa käyttääkseen sitä seuraavana päivänä tai muina tulevina päivinä. Lyhyesti sanoen Israelin lasten tuli kulkea Hänen kanssaan tänä päivänä ja luottaa siihen, että seuraavana päivänä Hän antaisi riittävän määrän ruokaa siksi päiväksi ja niin edelleen. Sillä tavalla Hän ei voisi koskaan olla liian kaukana heidän ajatuksistaan ja sydämestään.

Luottakaa Herraan – ratkaisut löytyvät ajan mittaan

Jonkin aikaa ennen kuin minut kutsuttiin johtavaksi auktoriteetiksi, minulla oli henkilökohtaisia taloudellisia haasteita, jotka jatkuivat useita vuosia. Toisinaan tämä ongelma uhkasi perheemme hyvinvointia ja omaa hyvinvointiani, ja ajattelin, että saattaisimme joutua vararikkoon. Rukoilin, että jokin ihmeellinen väliintulo pelastaisi meidät. Vaikka rukoilin sitä monta kertaa todella vilpittömästi ja hartaasti toivoen, vastaus oli lopulta kielteinen. Viimein opin rukoilemaan Vapahtajan tavoin: ”Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun” (Luuk. 22:42). Etsin Herran apua jokaisella pienen pienellä askeleella kohti lopullista ratkaisua.

Oli aikoja, jolloin olin tehnyt kaiken voitavani, jolloin minulla ei ollut mitään tahoa tai ketään henkilöä, jonka puoleen kääntyä sillä hetkellä. Lankesin useammin kuin kerran polvilleni taivaallisen Isäni eteen rukoillen kyynelsilmin Hänen apuaan. Ja Hän auttoi. Joskus se oli pelkkä rauhan tunne, varmuuden tunne siitä, että asiat järjestyisivät. En ehkä tiennyt, millainen tai mikä se polku olisi, mutta Hän antoi minun tietää, että suoraan tai epäsuorasti Hän avaisi tien. Olosuhteet saattoivat muuttua, mieleen saattoi tulla uusi ja hyödyllinen ajatus, juuri oikeaan aikaan saattoi ilmaantua odottamatonta tuloa tai muita voimavaroja. Jotenkin tilanne ratkesi.

Vaikka kärsinkin silloin, niin nyt jälkikäteen olen kiitollinen siitä, ettei ongelmaani ollut pikaratkaisua. Se, että minun oli vuosikausia pakko kääntyä Jumalan puoleen lähes päivittäin saadakseni apua, opetti minua todella rukoilemaan ja saamaan vastauksia rukouksiin, ja se opetti minua hyvin käytännöllisellä tavalla luottamaan Jumalaan. Tulin tuntemaan Vapahtajani ja taivaallisen Isäni sellaisella tavalla ja siinä määrin, ettei sitä ehkä olisi muulla tavoin tapahtunut tai minulta olisi kulunut siihen paljon kauemmin. Opin, että jokapäiväinen leipä on kallisarvoinen hyödyke. Opin, että nykypäivän manna voi olla yhtä todellista kuin Raamatun historian fyysinen manna. Opin luottamaan Herraan koko sydämestäni. Opin kulkemaan Hänen kanssaan päivän kerrallaan.

Työskennelkää isojen ongelmien parissa vähän kerrallaan ja päivä kerrallaan

Se, että pyydämme Jumalalta jokapäiväistä leipäämme viikoittaisen, kuukausittaisen tai vuosittaisen leipämme sijaan, on myös keino keskittyä ongelman pienempiin, helpommin käsiteltävissä oleviin osasiin. Selviytyäksemme jostakin hyvin suuresta haasteesta meidän täytyy ehkä työskennellä sen parissa vähän kerrallaan ja päivä kerrallaan. Toisinaan pystymme suoriutumaan vain yhdestä päivästä (tai vain osasta päivää) kerrallaan. Kerron teille esimerkin, joka ei ole pyhistä kirjoituksista.

1950-luvulla äitini selviytyi suuresta syöpäleikkauksesta, mutta vaikka se oli jo kyllin vaikeaa, leikkausta seurasi vielä kymmeniä tuskallisia sädehoitoja olosuhteissa, joita nykyään pidettäisiin lääketieteellisesti melko alkeellisina. Äitini muistelee, että hänen äitinsä opetti hänelle tuona aikana jotakin sellaista, mikä on auttanut häntä siitä asti: ”Olin niin huonovointinen ja heikko, että sanoin äidilleni eräänä päivänä: ’Voi äiti, en kestä enää 16:ta kertaa tuollaista hoitoa.’ Hän sanoi: ’Pystytkö kestämään tänään?’ ’Kyllä.’ ’No, kultaseni, muuta sinun ei tänään tarvitsekaan tehdä.’ Minua on monta kertaa auttanut, kun muistan ottaa yhden päivän tai yhden asian kerrallaan.”

Kun pyydätte rukouksessa jokapäiväistä leipäänne, miettikää huolella tarpeitanne – sekä sitä, mitä teiltä saattaa puuttua, että sitä, miltä teitä täytyy varjella. Kun käytte nukkumaan, ajatelkaa päivän onnistumisia ja epäonnistumisia ja sitä, mikä tekisi seuraavasta päivästä vähän paremman. Ja kiittäkää taivaallista Isäänne siitä mannasta, jota Hän on asettanut polkunne varrelle ja joka on ravinnut teitä koko päivän. Pohdiskelunne lisäävät teidän uskoanne Häneen, kun näette Hänen kätensä auttavan teitä kestämään joitakin asioita ja muuttamaan toisia. Voitte riemuita taas yhdestä päivästä, taas yhdestä askeleesta kohti iankaikkista elämää.

Jeesus Kristus on elämän leipä

Ennen kaikkea muistakaa, että meillä on Hän, jonka malli ja vertauskuva manna oli, itse elämän leipä, Lunastaja.

”Jeesus sanoi: ’Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. – –

Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.

Minä olen elämän leipä.” (Joh. 6:35, 47–48.)

Minä todistan teille elämän leivän, Jeesuksen Kristuksen, elävästä todellisuudesta sekä Hänen sovitustyönsä äärettömästä voimasta ja laajuudesta. Viime kädessä juuri Hänen sovitustyönsä, Hänen armonsa, on meidän jokapäiväistä leipäämme. Meidän tulee etsiä Häntä joka päivä tehdäksemme päivittäin Hänen tahtonsa ja tullaksemme yhdeksi Hänen kanssaan niin kuin Hän on yhtä Isän kanssa (ks. Joh. 17:20–23). Siunaan teitä niin, että kun pyydätte jokapäiväistä leipäänne taivaalliselta Isältänne, Hän antaa sitä teille.