Lääkäri vai vanhin?

Mukandila Danny Kalala, Liberia

Kuvitus Bradley H. Clark

Kun päätin lukion, tiesin, että minun piti odottaa ainakin kaksi vuotta, ennen kuin voisin palvella lähetystyössä. Päätin aloittaa yliopisto-opintoni laskeskellen, että saisin lääketieteen opintoni päätökseen kuudessa vuodessa, jos panisin parastani. Suunnittelin palvelevani kokoaikaisessa lähetystyössä sen jälkeen.

Kun 24-vuotiaana sain lääketieteen opintoni suoritettua, aloitin sairaalaharjoittelun, mikä edistäisi uramahdollisuuksiani. Näihin aikoihin eteeni tuli pulma: pitäisikö minun tosiaan palvella lähetystyössä vai pitäisikö minun jatkaa työntekoa? Vanhempani, isoveljeni (joka oli äskettäin päättänyt oman lähetystyöpalvelunsa), piispani ja neuvonantaja paikallisessa lähetyshallituksessa kehottivat kaikki minua palvelemaan.

Uskoin heidän olevan oikeassa, mutta oli vaikeaa lykätä lupaavaa uraani lääketieteen alalla. Rukoilin ja paastosin saadakseni innoitusta. Tarkastelin myös patriarkallista siunaustani, jossa minua kehotettiin palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä ja minulle luvattiin sen tuloksena siunauksia.

Eräänä päivänä, kun olin tulossa bussilla kotiin harjoittelupaikastani, tapasin sattumalta vaarnamme patriarkan. Jäimme pois samalla pysäkillä ja ihme kyllä lähdimme kävelemään samaan suuntaan. Hän tunnisti minun olevan kirkon jäsen.

Kävellessämme yhdessä hän kysyi minulta, mitä aioin tehdä elämässäni. Selitin, että olen lääkäri ja että minun oli vaikea tehdä päätös urani ja lähetystyön välillä. Hän kehotti minua lujaan äänensävyyn palvelemaan Herraa menemällä lähetystyöhön ja lisäsi, että sen tuloksena minua siunattaisiin. Hänen vastauksensa tuntui tulevan Herralta.

Mieleeni tuli heti tämä pyhien kirjoitusten kohta: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä annetaan teille lisäksi” (3. Nefi 13:33).

Olin varma siitä, että Herra oli vastannut minulle. Sen enempää epäröimättä päätin lykätä ammattiuraani ja palvella kokoaikaisessa lähetystyössä. Lääkäritoverini ajattelivat, että unohtaisin lääkärintaitoni, kun olisin poissa kaksi vuotta. He ahdistelivat minua asiasta, mutta pysyin lujana päätöksessäni.

Jätin taakseni lääkärin tittelini ja palvelin kaksi vuotta Kinshasan lähetyskentällä Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Viisi vuotta myöhemmin laadin luettelon tärkeimmistä siunauksista, joita on koitunut palvelustani. Ensiksikin, löysin vaimon – uskollisen kirkon jäsenen ja suurimman iloni. Meillä on tähän mennessä kaksi lasta. Perheemme on sinetöity iankaikkisuudeksi. Temppelissä olemme toimineet sijaisina ja suorittaneet toimituksia esivanhempiemme puolesta. Minulla on vakinainen työpaikka, jonka avulla perheemme on omavarainen. Nämä ovat vain muutamia niistä siunauksista, joita olemme saaneet Herralta.

Tiedän, ettei taivaallinen Isä koskaan valehtele ja että lopulta Hän täyttää kaikki meille antamansa lupaukset, kun panemme luottamuksemme Häneen ja pidämme Hänen käskynsä.