Mitä tiedämme kuolevaisuutta edeltävästä elämästä
Perustotuudet, jotka koskevat elämäämme ennen tuloamme maan päälle, siunaavat meitä suurenmoisilla oivalluksilla.
Kuva © Junez Volmager/Dollar Photo Club
Erästä nuorta miestä, joka oli päättänyt mennä naimisiin eikä palvella lähetystyössä, suostuteltiin hankkimaan ensin patriarkallinen siunaus. ”Siunauksen aikana hän oli saanut pilkahduksen siitä, kuka hän oli ollut kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa. Hän ymmärsi, kuinka uskollisesti ja vaikuttavasti hän oli taivuttanut muita seuraamaan Kristusta. Kun hän tiesi, kuka hän todella oli, kuinka hän voisi olla palvelematta lähetystyössä?”1 Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka tieto kuolevaisuutta edeltävästä elämästä voi vaikuttaa elämäämme.
”Kuinka vanha olet?” on helppo kysymys vastattavaksi. Syntymäpäivien määrällä mitataan fyysisen kehomme ikää. Mutta me olemme todellisuudessa paljon vanhempia. Jokainen meistä ”on taivaallisten vanhempien rakas henkipoika tai -tytär”, jolla ”on jumalallinen luonne ja päämäärä”2. Mutta ennen kuin henkiruumiimme luotiin, me jokainen olimme olemassa ”älynä”, jolla ”ei ole ollut alkua, eikä sillä ole oleva loppua”3.
Kuolevaisuutta edeltävässä elämässämme meille opetettiin asioita, jotka valmistivat meitä olemaan taivaallisen Isän apuna Hänen lastensa pelastuksen toteuttamisessa (ks. OL 138:56). Meillä oli myös tahdonvapaus seurata Jumalaa ja olla Hänelle kuuliainen. Osa Isän lapsista erottui muista ”suuren uskonsa ja hyvien tekojensa vuoksi”, ja heidät asetettiin ennalta eli heille annettiin tehtäviä, jotta he palvelisivat maan päällä erityisin tavoin (Alma 13:3). Suurin niistä, jotka seurasivat taivaallista Isää silloin, oli Hänen Esikoisena syntynyt henkipoikansa Jeesus Kristus – tai Jehova, jolla nimellä Hänet tunnettiin siellä.
Profeetta Joseph Smith selitti, että kuolevaisuutta edeltävässä tilassamme me olimme kaikki läsnä, kun Isä Jumala selitti lapsilleen pelastussuunnitelmansa. Opimme, että tarvittaisiin Vapahtaja voittamaan kuolevaisen elämän olosuhteiden tuomat ongelmat.4
Taivaallinen Isämme kysyi: ”Kenet minä lähetän [Vapahtajaksi]?” Jeesus Kristus vastasi: ”Tässä olen, lähetä minut” (Abr. 3:27). Hän on Isän rakas ja valittu Poika alusta asti (ks. Moos. 4:2), ja tarkoitus on aina ollut, että Hän täyttää tämän tehtävän. Mutta Lusifer tuli väliin ja tarjoutui itse esittäen ehdotuksen, joka hävittäisi ihmisen tahdonvapauden ja korottaisi Lusiferin Jumalan valtaistuimen yläpuolelle (ks. Moos. 4:1–4). Taivaallinen Isä vastasi: ”Minä lähetän ensimmäisen” (Abr. 3:27). Lusifer kapinoi, ja hänet tultiin tuntemaan Saatanana.
Erimielisyys henkien keskuudessa sai aikaan sodan taivaassa. Kolmasosa Jumalan lapsista kääntyi pois Hänestä ja seurasi Saatanaa (ks. OL 29:36–37). Näiltä kapinallisilta hengiltä evättiin fyysinen ruumis, heidät syöstiin alas maan päälle, ja he jatkavat sotaa Jumalan pyhiä vastaan (ks. OL 76:25–29). Loput Jumalan lapsista huusivat ilosta, koska he voisivat tulla maan päälle ja koska Jeesus Kristus valittiin voittamaan synti ja kuolema (ks. Job 38:7).
Kuolevaisuutta edeltävässä elämässä me saimme tietoa evankeliumista, todistuksen sekä uskon Vapahtajaan ja Hänen sovitukseensa. Näistä asioista tuli tärkeä suoja ja voima taivaassa käydyssä sodassa. Ne, jotka seurasivat Jumalaa, voittivat Saatanan ja hänen enkelinsä, sillä ”Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton” (Ilm. 12:11). Kun opimme evankeliumia ja saamme todistuksen täällä maan päällä, me itse asiassa opimme uudelleen sen, minkä kerran tiesimme ja tunsimme kuolevaisuutta edeltävässä elämässämme.
Paljolti samoin kuin emme voi muistaa muutamia ensimmäisiä vuosiamme kuolevaisuudessa, muistimme kuolevaisuutta edeltävästä elämästäkin on kätkössä. Se on välttämätöntä, jotta oppisimme vaeltamaan uskossa ja valmistautuisimme tulemaan Hänen kaltaisikseen. Voimme kuitenkin olla varmoja siitä, että me tunsimme taivaallisen Isämme ja rakastimme Häntä. Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on luvannut, ettei ”mikään tule hämmästyttämään meitä enemmän siirryttyämme verhon toiselle puolelle kuin se, kuinka hyvin me tunnemme Isämme ja kuinka tutut Hänen kasvonsa meille ovat”6.
Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on opettanut: ”Ei ole mitään muuta tapaa ymmärtää elämää kuin olla selvillä kuolevaisuutta edeltävästä elämästä. – – Kun me ymmärrämme opin kuolevaisuutta edeltävästä elämästä, kaikki asettuu kohdalleen ja on järkeenkäypää.”7