Opin tuntemaan Vapahtajan
Brian Knox, Arizona, USA
Kuvitus Bradley H. Clark
Ensimmäisenä vuotenani lukiossa tein lujan päätöksen lukea Uuden testamentin alusta loppuun. Koulupäivän jälkeen ja viikonloppuisin vetäydyin kotimme yläkertaan lukemaan Vapahtajan sanoja sekä kertomuksia Hänen ihmeteoistaan ja elämästään.
Vaikka en nuoressa mielessäni usein ymmärtänytkään Raamatun kieltä, opin tuntemaan Jeesuksen Kristuksen. Opin, että Hän on Jumalan Poika ja että Hänet lähetettiin sovittamaan meidän syntimme. Opin, että Hän kulki tavallisten, heikkojen ihmisten kanssa – sellaisten kuin minä – ja puhui heille ja siunasi heitä.
Olin toisinaan hämmentynyt, kun luin monimutkaisia kohtia Paavalin kirjeistä ja Johanneksen kirjoituksia Ilmestyskirjassa, mutta tunsin aina, että heidän opetuksensa ovat totta. Huomasin, että pyhien kirjoitusten lukeminen auttoi minua selviytymään vaikeista päivistä koulussa ja antoi minulle johdatusta tehdessäni tärkeitä valintoja.
Vuosia myöhemmin kun valmistauduin lähetystyötä varten, huomasin epäileväni palvelumotiivejani. Minusta tuntui, ettei todistuksessani tai minussa ollut mitään erityisen ainutlaatuista. Mietin, valmistauduinko lähetystyöhön velvollisuudesta vanhempiani ja johtohenkilöitäni kohtaan, jotka olivat uutterasti opettaneet minulle evankeliumia. Ajattelin jopa, että Herran kannalta voisi olla parempi, etten palvelisi.
Eräänä päivänä ollessani lukemassa Mormonin kirjaa Abinadin sanat koskettivat sydäntäni:
”Hänet viedään ristiinnaulittavaksi ja surmattavaksi – –.
Ja näin Jumala katkaisee kuoleman siteet, koska hän on saanut voiton kuolemasta – –.
Ja nyt minä sanon teille: Kuka julistaa hänen sukupolvensa?” (Moosia 15:7–8, 10, kursivointi lisätty.)
Luin tuon viimeisen rivin yhä uudestaan miettien, oliko se ollut siinä aikaisemmin. Lukemalla Uutta testamenttia olin saanut tietoa Vapahtajan elämästä ja niiden sukupolvesta, jotka olivat kulkeneet Hänen kanssaan. Mutta nuo Vapahtajan sukupolveen kuuluneet eivät voi tulla tämän päivän ihmisten luo kertomaan Hänen rakkaudestaan, Hänen sovituksestaan ja Hänen kirkostaan. Miten siis voisin perustella sen, että en kertoisi muille todistustani Hänestä?
Herra halusi minun kertovan sen evankeliumin hyvää uutista, jonka olin ottanut vastaan. Tiesin, että evankeliumi on totta, ja halusin kertoa muille niistä totuuksista, joita olin oppinut lukiessani pyhiä kirjoituksia.
Pian tämän kokemuksen jälkeen lähdin lähetystyöhön. Tänään voin sanoa, että haluni palvella oli sen ansiota, mitä olin oppinut Vapahtajasta lukiessani pyhiä kirjoituksia nuorena koululaisena.