”Teidän aikanne” – temppeleitä ja tekniikkaa
Vanhin Neil L. Andersen
kahdentoista apostolin koorumista
Puheesta ”Find Our Cousins”, joka pidettiin nuorille Family Discovery Day -tapahtuman hartaustilaisuudessa RootsTech 2014 sukututkimuskonferenssin yhteydessä Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa 8. helmikuuta 2014. Saat lisää tietoa käymällä osoitteessa visit lds.org/go/Andersen215.
Tämä on teidän aikaanne kääntää sydämenne täysin isienne puoleen ja suoda pelastavat toimitukset miljoonille sukulaisillenne.
Oletteko koskaan ihmetelleet, miksi teidät lähetettiin maan päälle juuri nyt eikä jonakin muuna aikana historiassa? Millaista olisi ollut seistä Mooseksen vierellä tai olla Jeesuksen äidin Marian ystävä? Entäpä elää Nauvoossa, kun profeetta Joseph käveli sen kaduilla, tai liittyä muiden teini-ikäisten joukkoon heidän kiskoessaan ja työntäessään käsikärryjä 1 600 kilometriä päästäkseen uuteen kotiin Suolajärven laaksossa?
Toisinaan tarkastelemme entisiä aikoja tai erilaisia paikkoja ja kysymme: ”Miksen minä? Miksi minä olen täällä tässä paikassa ja miksi nyt?”
Te ette ole ensimmäisiä, jotka ihmettelette elämänne ajankohtaa ja paikkaa. Eräs profeetta, joka eli Amerikan mantereella, esitti samat kysymykset. Hänen nimensä oli Nefi – ei Mormonin kirjan alussa oleva Nefi vaan Helaman toisen poika Nefi, joka oli myös profeetta Alma nuoremman pojanpojan poika.
Siinä maailmassa, jossa Nefi eli, raha, valta ja suosio olivat tärkeämpiä kuin se, mikä on oikein. Monet ihmiset halveksuivat käskyjä avoimesti. He valehtelivat, ottivat sitä, mikä ei ollut heidän omaansa, eivätkä piitanneet siveyden laista. Niitä, jotka pitivät käskyt, he pilkkasivat ja kohtelivat huonosti (ks. Hel. 7:4–5, 21; 8:2, 5, 7–8).
”Kun Nefi näki [nämä asiat], hänen sydämensä paisui murheesta – – ja hän huudahti sielunsa tuskassa:
Oi, jospa olisin voinut elää siihen aikaan, kun isäni Nefi alun perin tuli Jerusalemin maasta, niin että olisin voinut iloita hänen kanssaan luvatussa maassa; silloin hänen kansansa oli sopuisa, luja Jumalan käskyjen pitämisessä ja hitaasti johdatettavissa pahoihin tekoihin; ja he olivat nopeita kuulemaan Herran sanoja –
niin, jos olisin voinut elää siihen aikaan, silloin minun sieluni olisi iloinnut veljieni vanhurskaudesta.” (Hel. 7:6–8.)
Nefi oli ihmeellinen Jumalan profeetta, ja silti hetken aikaa hän ihmetteli, miksi hän eli maan päällä juuri omana aikanaan. Hän tiesi, että Vapahtajan oli määrä tulla maan päälle lähitulevaisuudessa, mutta näyttää siltä, että hetken aikaa ne loistavat tapahtumat aivan nurkan takana tuntuivat hänestä kaukaisilta.
20 vuoden kuluessa siitä, kun hän puhui, koittaisi yö, jolloin ei olisi pimeyttä ja Jeesus syntyisi Betlehemissä. 55 vuoden kuluessa ylösnoussut ja kirkastettu Vapahtaja laskeutuisi taivaasta Runsaudenmaassa olevien pyhien luokse. Nefin poika olisi paikalla, ja Vapahtaja puhuisi hänelle henkilökohtaisesti ja asettaisi hänet yhdeksi kahdestatoista apostolista, jotka Hän valitsisi läntisellä pallonpuoliskolla. Voisimme olettaa, että Nefin tyttäret ja pojat sekä näiden lapset olivat niiden 2 500 pyhän joukossa, jotka Kristus kutsui tulemaan luokseen yksitellen ja henkilökohtaisesti tunnustelemaan naulojen jälkiä Hänen käsissään ja jaloissaan. Ei olisi vaikea uskoa, että Nefin lastenlasten lapset olivat niiden pienten lasten joukossa, joita Vapahtaja siunasi yksitellen ja jotka olivat tulen ympäröimiä ja joita enkelit palvelivat. Jos Nefi olisi nähnyt selvästi vanhurskaan perheensä ja ystäviensä tulevaisuuden, varmaankaan hän ei olisi halunnut vaihtaa kuolevaisuutensa ajankohtaa.
Onneksi Nefi pysyi vanhurskaana, opetti ihmisiä rohkeasti, teki voimallisia ihmeitä ja profeetta Samuelin ohella profetoi Vapahtajan lähestyvästä tulemisesta. Herra puhui itse luvaten siunata Nefiä ikuisesti (ks. Hel. 10–11; 16).
Vaikka Nefi oli miettinyt oman elämänsä ajankohtaa ja paikkaa, hän päätti lausumansa voimallisin sanoin: ”Katso, – – elän näinä aikoina” (Hel. 7:9).
Rakkaat nuoret veljeni ja sisareni, te elätte näinä aikoina. Teidät on valittu elämään viimeisinä vuosina ennen Vapahtajan paluuta maan päälle. Me emme tiedä Hänen tulonsa tarkkaa päivää tai vuotta, mutta me voimme helposti nähdä merkkejä, jotka edeltävät Hänen tuloaan.1
Aivan kuten Nefi oppi näkemään oman tärkeän paikkansa valmistauduttaessa Vapahtajan tuloon nefiläisten luo, jonakin päivänä mekin katsomme taaksepäin ja näemme sen loistavan siunauksen, joka on osanamme eläessämme omana aikanamme, kun valmistamme maailmaa Vapahtajan paluuta varten. Katsokaamme meitä kohtaavien vaikeuksien ja esteiden yli ja nähkäämme tärkeät päämäärämme ja loistavat ajat edessäpäin. Toistakoon kukin meistä Nefin sanat: ”Elän näinä aikoina.”
Koska te elätte näinä aikoina, mitä Herra pyytää teiltä? Ensiksikin, teidän tulee ottaa päällenne Jeesuksen Kristuksen nimi. Oppikaa Hänestä sekä Hänen rakkaudestaan ja sanoin kuvaamattomasta hyvyydestään teitä kohtaan ja päättäkää, että aiotte aina pitää Hänen käskynsä. Teidän tulee seurata Vapahtajaa, rakastaa Jumalaa ja palvella lähipiirissänne olevia. Meillä kaikilla voi olla etuoikeus siihen, että elämme elämämme Kristuksen opetuslapsina, annamme Hänen Henkensä johtaa meitä ja kohotamme lähipiirissämme olevia.
Pyhä velvollisuus
Jotkin kokemukset säästetään tiettyjä sukupolvia varten. Haluan puhua yhdestä pyhästä velvollisuudestanne, joka ei ole koskaan ollut aivan sama minkään aiemman sukupolven aikana.
Vasta muutamien vuosien ajan temppeleitä on ollut kaikkialla maailmassa. Kun Phoenixin temppeli Arizonassa vihittiin 16. marraskuuta 2014, meillä on nyt 144 toiminnassa olevaa temppeliä maailmassa. Kun minä olin nuori, maailmassa oli vain 13 temppeliä.
Vaimoni, sisar Kathy Andersen varttui Floridan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Kun hän oli viisivuotias, hänen vanhempansa veivät heidän perheensä temppeliin sinetöitäviksi toisiinsa ikuisuudeksi. Matka Suolajärven temppeliin edellytti kuuden päivän ja 4 000 kilometrin ajoa halki Yhdysvaltojen. Nykyään on 47 temppeliä, jotka ovat lähempänä hänen silloista Floridan kotiaan kuin Suolajärven temppeli.
Presidentti Thomas S. Monson on kannustanut kirkon nuoria käymään temppelissä usein kasteilla kuolleiden puolesta. Hän on sanonut: ”Nuoret ystäväni, jotka olette teini-iässä, pitäkää temppeli aina näköpiirissänne. Älkää tehkö mitään, mikä estää teitä astumasta sen ovista ja pääsemästä osallisiksi siellä olevista pyhistä ja iankaikkisista siunauksista. Kiitän niitä teistä, jotka jo käyvät säännöllisesti temppelissä kasteilla kuolleiden puolesta nousten ani varhain aamulla, jotta voitte osallistua tällaisiin kasteisiin ennen koulun alkamista. En keksi parempaa tapaa aloittaa päivää.”2
Te olette vastanneet Herran profeetan kutsuun, ja joka vuosi miljoonille verhon toisella puolen annetaan mahdollisuus ottaa vastaan heidän puolestaan toimitettu kaste. Yhdelläkään sukupolvella, joka on koskaan elänyt tämän maan päällä, ei ole ollut niin suurenmoista etuoikeutta kuin teillä astua Herran huoneen ovista sisään ja auttaa niiden pelastamisessa, jotka ovat eläneet ennen teitä.
Kuten hyvin tiedätte, on olemassa ratkaisevan tärkeä ensimmäinen askel, joka suo meidän toteuttaa temppelin pyhää työtä. Meidän tulee etsiä ja löytää ne sukumme jäsenet, jotka ovat eläneet ennen meitä.
Käydessään ensimmäisen kerran profeetta Joseph Smithin luona Moroni opetti hänelle, että ”lasten sydämet [kääntyisivät] heidän isiensä puoleen” (OL 2:2). Myöhemmin profeetta Joseph selitti, että kirkon jäsenten on määrä tulla ”pelastajiksi Siionin vuorelle – –. Mutta miten heistä tulee pelastajia Siionin vuorella?” hän kysyi. ”Rakentamalla temppeleitään – – ja astumalla esiin ja saamalla kaikki toimitukset – – kaikkien kuolleiden esivanhempiensa hyväksi – –; ja tässä on ketju, joka sitoo isien sydämet lapsiin ja lapset isiin.”3
Profeetta Joseph Smith sanoi tämän työn olevan ”yhdistävä side”, joka liittää perheet yhteen sukupolvesta toiseen (ks. OL 128:18). Josephin aikoina yhdistävä side eli ketjun lenkki tehtiin pehmentämällä ja sulattamalla kahta metallipalaa ahjossa, liittämällä ne yhteen, kun ne olivat vielä taottavissa, ja sitten antamalla niiden jäähtyä ja kovettua särkymättömäksi ketjuksi. Se, miten tärkeä on se vahva hengellinen liitos, joka sitoo meidät kaikki yhteen ainiaaksi, esitetään pyhissä kirjoituksissa selkeästi: ”Me emme voi päästä täydellisyyteen ilman heitä; eivätkä he voi päästä täydellisyyteen ilman meitä” (OL 128:18).
Menneisyydessä tämä sukulaisten nimien etsiminen, niiden dokumentoiminen ja vieminen temppeliin oli pääasiassa kirkon vanhempien jäsenten työtä. Miksi näin oli? Koska se vaati valtavasti aikaa ja työtä. Usein se alkoi isoista rullista, joissa oli mikrofilmattuja asiakirjoja. Se merkitsi huolellista paneutumista päivämääriin ja paikkakuntiin, paksuihin historiakirjoihin, joiden saatavuus oli rajallinen, sekä aika ajoin tutustumista kaukana sijaitsevien paikkakuntien hautausmaihin.
Mahdollisuutemme löytää esivanhempiamme verkossa on avautunut vasta muutaman viime vuoden aikana, ja tässä asiassa on tapahtunut valtavia edistysaskelia muutamien viime kuukausien aikana. Tulevat kuukaudet tuovat mukanaan vielä enemmän mahdollisuuksia.
Teidän sukupolvenne on alkanut käydä temppelissä erittäin uskollisesti, ja tulevina kuukausina ja vuosina teistä tulee yhtä erinomaisia siinä, että löydätte nimiä ja viette niitä mukananne temppeliin.
Haluan antaa teille jokaiselle haasteen asettaa henkilökohtainen tavoite valmistaa osaltanne temppeliin yhtä monta nimeä kuin suoritatte kasteita temppelissä. (Ota haaste vastaan ja käy sivustolla templechallenge.lds.org.) Siinä on jotakin voimallista, että etsii niitä, jotka tarvitsevat temppelitoimituksia, saa tietoa heistä ja sitten on mukana siinä, että he saavat nämä pyhät toimitukset. Tällä tavoin teistä tulee pelastajia Siionin vuorella (ks. Ob. 21 ja OL 103:9). On olemassa iloa ja tyydytystä, jota voi ymmärtää vain hengellisten tunteiden kautta. Meidät yhdistetään esivanhempiimme ainiaaksi.
Joillakuilla meistä suku on ollut kirkossa monien sukupolvien ajan, ja suoraan alenevassa polvessa monien esivanhempiemme työ temppelissä on tehty. Vuonna 2013 näin ensimmäisen kerran verkossa viuhkakaavion omista esivanhemmistani, mukaan lukien isoisäni isä Niels Andersen, jonka mukaan olen saanut nimeni, sekä isoäitini isoisä Moroni Stocks, joka on ensimmäinen suvun jäsen, joka on saanut nimensä Mormonin kirjan profeetan mukaan. Näin verkossa valokuvia kymmenistä sukuni jäsenistä. Tiedättekö te, miltä isovanhempienne vanhemmat näyttävät?
Etsimme serkkujamme
Jos kaavionne ei ole aivan yhtä täynnä kuin minun, ensisijainen velvollisuutenne on täyttää sitä parhaan kykynne mukaan. Joka kuukausi saataville tulee yhä enemmän tietoja.
Jos kaavionne on yhtä täynnä kuin minun, teillä on yhä tehtävänä hyvin tärkeää työtä. Tämä työ jatkuu yhä vain. Se ei tule valmiiksi edes siihen mennessä kun Vapahtaja palaa. Kun kaaviomme näyttää olevan valmis, me autamme muita löytämään omia sukuhaarojaan ja me etsimme niitä, jotka ovat omaan sukupuuhumme kuuluvien lähisukulaisia. Se on ”serkkujemme etsimistä”.
Kuinka löydämme serkkujamme? Kahdella tavalla.
Ensiksi, katsomme kaaviotamme ja etsimme ne, jotka ovat isovanhempiemme isoisovanhempien lähisukulaisia. Esimerkiksi minä voisin mennä kaaviossani isoäiti Frances Bowen Evansin kohdalle ja sitten katsoa isoäiti Evansin veljien ja siskojen perheitä. Hänellä oli viisi siskoa ja kaksi veljeä. Tällä tavoin löydän omia serkkujani.
Toinen tapa löytää omia serkkujamme on auttaa lähipiirissämme olevia. Aloitamme erityisestä kirjasesta Sukuni. Jos sukututkimus on uutta teidän perheellenne, täyttäkää kirjanen. Tai jos puunne näyttää samanlaiselta kuin minun, viekää kirjanen jollekulle uudelle jäsenelle tai jollekulle, joka ei ole ollut yhtä aktiivisesti mukana kirkon toiminnassa kuin teidän perheenne, ja auttakaa näitä ihmisiä löytämään omia sukulaisiaan. Kun teette niin, te autatte heitä tuomaan muita temppeliin. Nämä ovat teidän veljiänne ja sisarianne, mutta voimme kutsua heitä myös teidän ”serkuiksenne”.
Olemmehan me kaikki veljiä ja sisaria Isämme perheessä. Oman sukumme jäseniä ei ole heitetty sattumanvaraisesti yhteen. Presidentti Monson on sanonut: ”Kun saamme tietää esivanhemmistamme, löydämme jotakin itsestämme.”4
Kun näemme itsemme oman sukumme – meitä ennen eläneiden ja meidän jälkeemme tulevien – näkökulmasta, me käsitämme, että olemme osa suurenmoista ketjua, joka sitoo meidät kaikki yhteen. Kun etsimme heidät ja viemme heidän nimensä temppeliin, me suomme heille jotakin sellaista, mitä he eivät pysty saamaan ilman meitä. Näin tehdessämme meidät liitetään heihin, ja Herra vahvistaa Hengellään meidän sielullemme, että sillä, mitä teemme, on iankaikkista merkitystä.
Presidentti Monson on sanonut: ”Ne, jotka ymmärtävät ne iankaikkiset siunaukset, jotka temppelistä saa, tietävät, ettei mikään uhraus ole liian suuri, mikään hinta liian korkea, mikään ponnistelu liian vaikea noiden siunausten saamiseksi.”5
Lisään hänen sanoihinsa, että siunaukset ja voima korkeudesta odottavat niitä meidän sukumme jäseniä, jotka ovat eläneet ennen meitä, kun he ottavat vastaan ne toimitukset, jotka me suoritamme heidän puolestaan pyhissä temppeleissä. He ovat päättäneet kulkunsa kuolevaisuudessa, mutta heidän elämänsä jatkuu. Meistä tulee ”pelastajia Siionin vuorella”, ja meidät liitetään yhteen heidän kanssaan ainiaaksi.
Te olette syntyneet temppelien ja tekniikan aikana. Tämä on teidän aikaanne kääntää sydämenne täysin isienne puoleen.
Kun annatte oman panoksenne tähän pyhään työhön, niin teidän tietonne Vapahtajasta ja uskonne Häneen kasvaa ja saatte varmemman todistuksen siitä, että elämä jatkuu verhon tuolla puolen. Te saatte suojaa teitä ympäröiviä kiusauksia vastaan, ja te valmistaudutte itse ja valmistatte maailmaa, jossa elätte, Vapahtajan toista tulemista varten.
Minä tiedän, että elämä jatkuu verhon tuolla puolen. Todistan, että Jeesus on Kristus. Hän on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme. Hän elää. Hänen loistavan sovituksensa ansiosta nämä temppelissä tehtävät toimitukset kestävät ikuisesti.