Olen kiitollinen askelistanne
Nicholas Nelson, Texas, USA
Kuvitus Bradley H. Clark
Askelissani ei ollut mitään erityisen mielenkiintoista, joten olin hieman hämmentynyt, kun Nieves, uusi käännynnäinen Boliviassa, sanoi, että hän oli kiitollinen niistä.
”Olen hyvin kiitollinen askelistanne”, hän sanoi meille kasteensa jälkeisinä viikkoina.
Nieves oli auliisti ottanut vastaan palautetun evankeliumin, mutta kun kehotimme häntä menemään kasteelle, hän epäröi.
Hän selitti, että hän kärsi kivuliaasta ihosairaudesta. Kun hänen ihonsa kosketti kylmää vettä, hänestä tuntui aivan kuin tuhannet neulat pistelisivät hänen ihohuokosiaan. Tämä sairaus esti häntä tekemästä aivan tavallisiakin asioita, kuten pesemästä vihanneksia tai vaatteita käsin.
Selitimme, että kasteallas voitaisiin lämmittää, ja vakuutimme Nievesille, että hänet kastettaisiin lämpimässä vedessä. Hänen kasvonsa kirkastuivat, ja hän päätti mennä kasteelle joulupäivänä. Toverini ja minä kerroimme seurakunnanjohtajalle Nievesin ihosairaudesta, ja hän sanoi, että allas lämmitettäisiin ajoissa iltapäivän kastetta varten.
Kun saavuimme seurakuntakeskukseen kastetilaisuutta varten, allas oli kuitenkin juuri täytetty erittäin kylmällä vedellä! Hätääntynyt seurakunnanjohtaja selitti, että väärinkäsityksen vuoksi vesi olisi lämmintä vasta paljon myöhemmin.
Toverini ja minä tiesimme, että Nieves halusi mennä kasteelle sinä päivänä, ja uskoimme, että Herra halusi sitä samaa. Etsimme tyhjän huoneen ja rukoilimme, että Hän auttaisi Nievesiä saamaan kasteen.
Rukouksen jälkeen tunsimme saaneemme lohtua, ja päätimme aloittaa tilaisuuden. Ne, jotka puhuivat ennen kastetta, opettivat kauniisti, mutta yhtäkkiä minua alkoi pelottaa, kun kuulin: ”Nyt vanhin Nelson kastaa sisar Nievesin.”
Yritin salata epämukavan oloni, kun astuin varovasti jääkylmään veteen. Nieves tarttui käteeni ja laski jalkansa kohti vettä. Valmistauduin pahimpaan, mutta Nieves ei kiljahtanut eikä edes vavahtanut. Hän astui tyynesti alas portaita ja hymyili minulle.
Kasterukouksen jälkeen hän kallistui taaksepäin kylmään veteen. Kun nostin hänet, hän nousi vedestä hymyillen leveästi. Olin täynnä kiitollisuutta. Minulle hänen kasteensa oli ihme.
Kun viimeisen kerran näin Nievesin, hän sanoi jotakin, mikä selvitti hämmennykseni siitä, miksi hän oli kiinnostunut minun askelistani. Hän sanoi: ”Olen hyvin kiitollinen askelistanne, jotka kulkivat minun ovelleni ja toivat minulle totuuden.”
Ajattelen Nievesiä ja hänen yksinkertaista uskoaan ja kiitollisuuttaan aina kun kuulen nämä Jesajan sanat: ”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: – Sinun Jumalasi on nyt kuningas!” (Jes. 52:7; ks. myös Moosia 12:21.)