Pyhiä kirjoituksia tähtien alla
”Niin hengen hyvän saan; se auttaa tuntemaan, ett kirjoitukset totta on” (”Tutki ja rukoile”, Lasten laulukirja, s. 66).
Kun olin pieni, veljistäni ja minusta oli hauskaa nukkua kesäisin ulkona. Levitimme makuupussimme kuistille ja sitten etsimme tähtikuvioita taivaalta ja kuuntelimme heinäsirkkoja, kunnes nukahdimme.
Yhtenä iltana isoveljeni Larry ja minä olimme ulkona kuistilla. Paneuduimme pitkäksemme ja katselimme ylös tähtiin. Larry ei yleensä puhunut paljoakaan, mutta sinä iltana hän sanoi haluavansa kertoa minulle muutaman kertomuksen. Hän kertoi Mormonin kirjan tapahtumista aloittaen siitä, kun Lehi ja hänen perheensä lähtivät Jerusalemista.
Olin kuullut aiemmin Mormonin kirjan kertomuksia Alkeisyhdistyksessä, mutta kun Larry kertoi niitä, se oli erilaista. Ne tuntuivat todellisemmilta. Kun katselin tähtiä ja kuuntelin veljeäni, sisimmässäni oli oikein lämmin ja onnellinen tunne. Vaikka en tiennyt sitä silloin, tunsin Pyhän Hengen kertovan minulle, että Mormonin kirja on totta.
Muutamia kuukausia myöhemmin löysin kotoamme kirjan, jossa oli Mormonin kirjan kuvitettuja kertomuksia. Kun aloin lukea sitä, sain saman lämpimän, lohdullisen tunteen, joka minulla oli ollut, kun Larry kertoi minulle noista samoista tapahtumista.
Vuosia myöhemmin, kun yritin ratkaista, oliko minulla todistus, olin vähän pettynyt siihen, etten ollut koskaan saanut suurta tai voimakasta vastausta. Tarkoittiko se sitä, ettei minulla ollut todistusta? Sitten muistin, miltä minusta oli tuntunut, kun veljeni oli kertonut minulle Mormonin kirjan tapahtumista, ja tiesin, että minä todella tiesin kirkon olevan totta.
Todistus ei aina tule yhtenä suurena hetkenä. Yleensä se tulee monina pieninä, hiljaisina hetkinä, kun Pyhä Henki kuiskaa meille, että nämä asiat ovat totta.