Kotimme, perheemme
Kuinka puhua vaikeista aiheista
Kirjoittaja asuu Etelä-Afrikassa.
Kun lapsillasi on haasteita, on tärkeää puhua heille tavalla, joka vahvistaa suhdettasi heihin.
Vanhempana tiedät, miten arvokkaita haasteet ja koettelemukset ovat lastesi kasvulle, mutta on silti vaikeaa nähdä omien lastensa kamppailevan. Nämä kamppailut voivat kuitenkin olla sinulle mahdollisuus luoda vahva suhde lapsiisi, kun vaalit kodissa rakkauden ilmapiiriä. Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) kannusti vanhempia luomaan sellaisen ilmapiirin: ”Minun pyyntöni – ja kunpa osaisin ilmaista sen kauniimmin – on pyyntö pelastaa lapset. Liian monet heistä kulkevat tuskan ja pelon tuttavina, yksinäisyydessä ja epätoivossa. Lapset tarvitsevat auringonpaistetta. He tarvitsevat iloa. He tarvitsevat rakkautta ja hoivaa.”1
Lapsesi voivat joutua monien vaikeiden asioiden eteen, kuten esimerkiksi kiusaaminen, siivoton kielenkäyttö, lunttaaminen koulussa, samaan sukupuoleen kohdistuva viehtymys, syömishäiriöt, masennus ja itsemurha-ajatukset. Koska olet myöhempien aikojen pyhiin kuuluva isä tai äiti, tiedät, että sinulla on ”pyhä velvollisuus kasvattaa [lapsesi] rakkaudessa ja vanhurskaudessa”2. Mutta kuinka teet sen, kun lapsesi kamppailevat vaikeiden asioiden kanssa, joita on joko heidän omassa elämässään tai heidän ystäviensä elämässä? Tässä on muutamia ohjeita:
Esitä kysymyksiä, jotka herättävät keskustelua. Voit esittää tämänkaltaisen kysymyksen: ”Näyttää siltä, että sinua vaivaa jokin. Haluatko puhua siitä?” Tämä kysymys paitsi ilmaisee, että olet huomannut jonkin asian vaivaavan lastasi, myös avaa lapsellesi mahdollisuuden kertoa niin paljon (tai vähän) kuin hän haluaa.
Kun lapsesi on kertonut ongelmaan liittyviä ajatuksiaan, voisit sanoa: ”Kiitos, että luotat minuun ja uskalsit kertoa tästä. Voin vain kuvitella, miltä se varmastikin tuntuu. Kuinka voisin auttaa sinua?”
Yleensä tämänkaltainen rakastava suhtautumistapa avaa oven jatkuvalle keskustelulle. On tärkeää, että lapset tietävät sinun olevan vilpitön. Halaus tai hellä katse voi myös olla avuksi aidon ja vilpittömän huolenpidon ilmaisemisessa.
Kuuntele, jotta ymmärtäisit. Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Kuuntelemisen aika on silloin, kun joku haluaa tulla kuulluksi. Lapset ovat luonnostaan innokkaita kertomaan kokemuksistaan – –. Jos he yrittävät ilmaista hätäänsä, pystymmekö me kuuntelemaan järkyttävää kokemusta avoimesti järkyttymättä itse? Osaammeko kuunnella keskeyttämättä ja antamatta pikatuomioita, jotka läimäyttävät keskustelun oven kiinni? Se voi pysyä avoinna ja antaa lohdullista varmuutta siitä, että me uskomme heihin ja ymmärrämme heidän tunteitaan. Aikuisten ei pidä teeskennellä, ettei jotakin asiaa ole tapahtunut, vain siksi että he toivoisivat sen olevan toisin.”3
Osoita kunnioitusta. Pyhissä kirjoituksissa on erinomaisia ohjeita siitä, kuinka voi luoda rakkauden ja kunnioituksen ilmapiirin. Pane merkille avainsanoja kohdassa OL 121:41–42: taivutteleminen (ei pakottaminen), pitkämielisyys (ei välitön, väkisin alistaminen tai kärsimättömyys), lempeys (ei äänekäs, hyökkäävä, kiivas sananvaihto), sävyisyys (ei ylpeä tai hallitseva suhtautumistapa), ystävällisyys (ei julma manipulointi) ja vilpitön rakkaus (aito, rehellinen rakkauden ilmaiseminen). Kun keskustelumme syvenee, ”me alamme kohdella muita yhä kärsivällisemmin ja ystävällisemmin, hellästi hyväksyen ja haluten olla myönteisinä vaikuttajina heidän elämässään”4.
Vältä arvostelua. Myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat vanhemmat yrittävät elää Vapahtajan antaman mallin mukaan. Hänen vuorovaikutuksensa oli täynnä rakkautta, myötätuntoa ja aitoa huolenpitoa. Silloinkin kun ihmiset olivat tehneet vakavia syntejä, Hän kutsui heitä parannukseen mutta ei tuominnut heitä (ks. Joh. 8:3–11). Vältä arvostelemasta lapsiasi, sillä se voi johtaa siihen, että lapsesi saavat huonon omanarvontunnon ja heiltä puuttuu itseluottamusta. Sen sijaan etsi ja tähdennä hyvää jokaisessa lapsessasi.
Hallitse suuttumuksesi. ”Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi” (Sananl. 16:32), ja ”kiistelyn henki – – on Perkeleestä, joka on kiistelyn isä, ja hän yllyttää ihmisten sydämet kiistelemään vihaisina keskenään” (3. Nefi 11:29). Suuttuminen karkottaa Hengen ja voi tuhota hauraat vanhemman ja lapsen väliset suhteet. Eräässä yleiskonferenssissa presidentti Hinckley sanoi: ”Pyydän teitä hallitsemaan mielenne, pukemaan kasvoillenne hymyn, joka pyyhkii pois vihan; puhumaan rakkauden ja rauhan, arvostuksen ja kunnioituksen sanoin. Jos teette niin, teidän ei tarvitse katua elämässänne. Avioliittonne ja perhesuhteenne säilyvät. Olette paljon onnellisempia.”5
Vahvista suhdetta. Kaikki nämä ehdotukset voivat olla hyödyllisiä, mutta ellet muista niitä, kun olet käymässä vaikeaa keskustelua lapsesi kanssa, kysy vain itseltäsi: ”Kuinka voin käyttää tämän tilanteen lapseni kanssa mahdollisuutena vahvistaa suhdettamme?” Kuuntele sitten ja noudata saamaasi innoitusta.
Jatka yrittämistä. Vanhempana oleminen voi olla hyvin vaikeaa, mutta sinä voit onnistua, jos jatkat yrittämistä. Presidentti Howard W. Hunter (1907–1995) tarjosi nämä rohkaisevat sanat: ”Onnistunut isä tai äiti on se, joka on rakastanut, joka on uhrannut, joka on huolehtinut, opettanut ja täyttänyt lapsen tarpeet. Jos lapsesi kaiken tämän tehtyäsi on silti tottelematon tai vallaton tai maailmallinen, voi hyvinkin olla, että sinä olet silti onnistunut isänä tai äitinä.”6