Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Hänen hellien käsivarsiensa suojissa
Presidentti Dieter F. Uchtdorf
toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa
Frans Schwartzin teos Piina puutarhassa
Monien muiden tavoin minuakin ovat usein innoittaneet kuvataiteen ja musiikin kauniit teokset. Yksi sellainen tilanne oli, kun seisoin tanskalaisen taiteilijan Frans Schwartzin mestarillisen maalauksen nimeltä Piina puutarhassa edessä.1
Tämä riipaisevan kaunis maalaus kuvaa Vapahtajaa polvistuneena Getsemanen puutarhassa. Hänen rukoillessaan enkeli seisoo Hänen vierellään kietoen Hänet hellien käsivarsiensa suojiin ja tarjoten lohtua, taivaallista apua ja tukea.
Mitä kauemmin tarkastelen tätä maalausta, sitä enemmän sydämeni ja mieleni pakahtuvat sanoin kuvaamattomista hellyyden ja kiitollisuuden tunteista. Tunnen pieneltä osin, millaista on varmaankin ollut olla läsnä, kun Vapahtaja aloitti suuren kruunaavan työnsä kuolevaisuudessa ottamalla päälleen maailman synnit. Ihmettelen sitä ääretöntä rakkautta ja myötätuntoa, jota Isä tuntee lapsiaan kohtaan. Minut valtaa syvällinen kiitollisuus siitä, mitä synnitön Poika teki koko ihmiskunnan hyväksi ja minun hyväkseni.
Jumalan Pojan uhri
Joka vuosi tähän aikaan me kunnioitamme ja pohdimme sitä uhria, jonka Jeesus Kristus antoi koko ihmiskunnan hyväksi.
Se, mitä Vapahtaja teki meidän hyväksemme Getsemanesta Golgatalle, ylittää käsityskykyni. Hän otti kantaakseen syntiemme kuorman ja maksoi iankaikkiset ja sitovat lunnaat sekä Aadamin rikkomuksesta että myös niiden monien miljardien sielujen synneistä ja rikkomuksista, jotka ovat ikinä eläneet. Tämä iankaikkinen, pyhä uhri sai aikaan sen, että tosiaankin Jumala, suurin kaikista, vapisi tuskasta ja vuoti verta joka huokosesta ja kärsi sekä ruumiissa että hengessä (ks. OL 19:18).
Hän kärsi minun vuokseni.
Hän kärsi sinun vuoksesi.
Sieluni tulvii kiitollisuudesta, kun pohdin tämän uhrin kallisarvoista merkitystä. Minut tekee nöyräksi tieto siitä, että kaikki, jotka ottavat vastaan tämän lahjan ja taivuttavat sydämensä Hänen puoleensa, voivat saada syntinsä anteeksi ja puhdistua niistä, olipa heidän tahransa kuinka musta tai heidän kuormansa kuinka painava hyvänsä.
Meidät voidaan tehdä jälleen kerran tahrattomiksi ja puhtaiksi. Rakkaan Vapahtajamme iankaikkinen uhri voi lunastaa meidät.
Kuka meitä lohduttaa?
Vaikka kenenkään meistä ei tarvitse koskaan kokea niin syvää kärsimystä kuin Vapahtajamme koki, meillä jokaisella on omat synkät ja katkerat hetkemme – tilanteita, jolloin surumme ja murheemme voi tuntua suuremmalta kuin pystymme kestämään. Tulee hetkiä, jolloin syntiemme paino ja katumus ahdistavat meitä armottomasti.
Jos me kuitenkin noina hetkinä kohotamme sydämemme Herran puoleen, niin Hän tietää ja ymmärtää meitä varmasti. Hän, joka kärsi niin epäitsekkäästi meidän vuoksemme puutarhassa ja ristillä, ei jätä meitä nyt lohduttomiksi. Hän vahvistaa, rohkaisee ja siunaa meitä. Hän ympäröi meidät hellien käsivarsiensa suojiin.
Hän on meille enemmän kuin enkeli.
Hän tuo meille siunattua lohtua, parantumista, toivoa ja anteeksiantoa,
sillä Hän on meidän Lunastajamme,
meidän Pelastajamme,
meidän armelias Vapahtajamme ja siunattu Jumalamme.