Pitäkää kiinni rautakaiteesta
Vanhin Ulisses Soares
seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta
Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuudessa 5. marraskuuta 2013 pidetystä puheesta ”Becoming a Work of Art” [Taideteokseksi tuleminen]. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa speeches.byu.edu.
Jos osoitamme uskoa ja pidämme ahkerasti Herran käskyt, meidän on helpompaa valita oikein.
Kuvitus Katie Payne
Kun hyvä kirkon jäsen, jonka tunnen, opiskeli korkeakoulussa, hänet kutsuttiin lauantai-illan juhliin opiskelutoverinsa luo. Ystäväni korkeakoulun opettajat oli myös kutsuttu, etenkin ne, jotka olivat hyvissä väleissä opiskelijoiden kanssa. Juhlat vaikuttivat houkuttelevilta ja turvallisilta.
Kun ystäväni saapui paikalle, hän tajusi kuitenkin nopeasti, ettei ilmapiiri ollut sitä, mitä hän oli odottanut. Opiskelijat joivat, tupakoivat, käyttivät huumeita ja tekivät kauheita asioita talon joka kolkassa. Hän huolestui ja päätti lähteä, mutta juhlat pidettiin kaukana hänen kotoaan. Hän oli saanut kyydin ystäviltä, joten hänellä ei ollut mitään keinoa päästä yksin kotiin.
Sillä hetkellä hän rukoili ääneti Herraa pyytäen apua. Kun hän oli pohtinut asiaa jonkin aikaa, hänestä tuntui, että hänen pitäisi mennä ulos. Hän noudatti tuntemuksiaan ja pysytteli talon ulkopuolella juhlien päättymiseen asti.
Kotimatkalla hänen ystävänsä puhuivat kauheista asioista, joita juhlissa oli tapahtunut. Ystäväni oli vaivautunut tilanteesta. Hänen ei ollut helppoa kestää sitä.
Kun hän nautti seuraavana päivänä kirkossa sakramentin, hänellä oli kuitenkin tyyni, rauhallinen olo ja hän oli varma, että oli tehnyt oikean päätöksen. Hän tajusi, mitä tarkoittaa rautakaiteeseen tarttuminen ja siitä kiinni pitäminen – myös pimeyden sumujen keskellä. Hän ymmärsi selkeästi, mitä Nefi oli opettanut veljilleen sanoessaan, ettei ”kukaan, joka kuulisi Jumalan sanaa ja pitäisi siitä kiinni, koskaan hukkuisi, eivätkä vastustajan kiusaukset ja palavat nuolet voisi voittaa eikä sokaista heitä eksyttääkseen heidät tuhoon” (1. Nefi 15:24).
Kuvitelkaa, mitä olisi saattanut tapahtua, jos tuo nuorukainen, koska tunsi itsensä noloksi, ei olisi ollut riittävän vahva pitämään kiinni rautakaiteesta. Tämän ja muiden elämässään tekemiensä päätösten johdosta hän solmi temppeliavioliiton nuoren naisen kanssa, perusti vanhurskaan perheen ja menestyi. Nykyään hän palvelee uskollisesti kirkossa ja pyrkii olemaan hyvä esimerkki lapsilleen.
Luonnollinen ihminen
Ei ole helppoa kohdata päivittäin kiusauksia. Me kaikki olemme alttiina ympäristölle, joka on vihamielinen Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kohtaan. Elämme maailmassa, joka rappeutuu moraaliltaan. Media ja tekniikka kutsuvat meitä osallistumaan tuhoisiin ja elämää järkyttäviin toimintoihin, jotka ovat vastoin uskonkäsityksiämme ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin arvoja. Sellaisten ystävien painostus, joilla ei ole samoja arvoja kuin meillä tai joilla on samat arvot mutta jotka ovat uskossaan heikkoja, yllyttää meitä osallistumaan alentavaan käytökseen. Kaiken lisäksi meidän pitää selviytyä siitä luonnollisesta ihmisestä, joka on meissä jokaisessa.
Pyhien kirjoitusten oppaassa määritellään luonnollinen ihminen henkilöksi, ”joka antaa himojen, halujen, mielitekojen ja lihan aistien vaikuttaa itseensä Pyhän Hengen kuiskausten asemesta. Sellainen ihminen pystyy käsittämään fyysisiä mutta ei hengellisiä asioita. – – Jokaisen ihmisen täytyy syntyä uudesti Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta lakatakseen olemasta luonnollinen ihminen.”1
Presidentti Thomas S. Monson lainaa usein yksinkertaista sanontaa, joka voi auttaa meitä välttämään kiusauksen tuoman häiriön ja pitää meidät liikkeellä oikeaan suuntaan: ”Et voi olla oikeassa tehdessäsi väärin, etkä voi olla väärässä tehdessäsi oikein.”2
Jos osoitamme uskoa ja pidämme ahkerasti Herran käskyt, meidän on helpompaa valita oikein.
Kristuksen valo
Profeetta Mormon opetti kansaansa:
”Nyt, minä osoitan teille, kuinka on arvosteltava; sillä kaikki, mikä kutsuu tekemään hyvää ja saa uskomaan Kristukseen, on lähetetty Kristuksen voiman ja lahjan kautta; sen vuoksi te voitte tietää täysin varmasti, että se on Jumalasta.
Mutta mikä tahansa saa ihmiset tekemään pahaa ja olemaan uskomatta Kristukseen ja kieltämään hänet ja olemaan palvelematta Jumalaa, silloin te voitte tietää täysin varmasti, että se on Perkeleestä, sillä tällä tavalla Perkele toimii, sillä hän ei kehota ketään tekemään hyvää, ei yhden yhtäkään, eivätkä hänen enkelinsäkään eivätkä ne, jotka alistuvat hänen valtaansa.” (Moroni 7:16–17.)
Taivaallinen Isämme on antanut meille Kristuksen valon. Se on ”jumalallinen energia, voima tai vaikutus, joka lähtee Jumalasta Kristuksen kautta ja tekee eläväksi ja valaisee kaiken”3. Se auttaa ihmistä valitsemaan oikean ja väärän välillä. Tämä lahja yhdessä Pyhän Hengen kumppanuuden kanssa auttaa meitä päättämään, viekö jokin valinta meidät Herran alueelle vai vihollislinjojen taakse. Jos käytöksemme on hyvää, meitä innoittaa Jumala. Jos käytöksemme on huonoa, me olemme vihollisen vaikutuspiirissä.
Korkeakoulussa opiskeleva ystäväni käytti näitä kahta lahjaa. Kristuksen valo auttoi häntä huomaamaan, mikä on oikein, ja Pyhä Henki ohjasi hänen päätöstään siitä, mitä tietä kulkea. Nämä kaksi lahjaa ovat kaikkien niiden saatavilla, jotka pitävät kiinni rautakaiteesta.
Parannuksen lahja
Kuvitelkaamme, että jostakin syystä olemme antaneet kiusauksen pettää tai hämmentää meitä ja päädymme tekemään syntiä. Mitä meidän pitäisi tehdä? Jos lankeamme kiusaukseen ja syntiin, meidän on päästävä sovintoon Jumalan kanssa. Pyhien kirjoitusten kielellä meidän on tehtävä parannus.
Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on opettanut:
”Kun teemme syntiä, käännymme pois Jumalasta. Kun teemme parannuksen, käännymme takaisin kohti Jumalaa.
Kutsu tehdä parannus on harvoin lausuttu nuhteena, vaan ennemminkin rakastavana pyyntönä kääntyä ympäri ja ’kääntyä takaisin’ Jumalaa kohti [ks. He. 7:17]. Se on rakastavan Isän ja Hänen Ainosyntyisen Poikansa kehotus olla jotakin enemmän kuin mitä olemme, kurottaa kohti korkeampaa elämäntapaa, muuttua ja tuntea iloa käskyjen pitämisestä. Kristuksen opetuslapsina me riemuitsemme parannuksenteon siunauksesta ja anteeksisaamisen ilosta. Niistä tulee osa meitä, ne muodostavat tapamme ajatella ja tuntea.”4
Parannus on suurenmoinen lahja, joka on kaikkien niiden saatavilla, jotka haluavat kääntyä Jumalan puoleen ja antavat Hänen muovata elämäänsä.
Me synnyimme jumalallisuuden siemen hengessämme, koska me olemme Jumalan lapsia. Tuon siemenen pitää kasvaa. Se kasvaa, kun käytämme tahdonvapauttamme vanhurskaasti, kun teemme oikeita päätöksiä ja kun käytämme Kristuksen valoa ja Pyhää Henkeä oppaanamme päätöksissä, joita teemme elämämme aikana. Tämä prosessi vie aikaa, mutta meidän on mahdollista muovata henkeämme ja elämäämme päivästä toiseen.
Huomatessaan omistautumisemme ja sinnikkyytemme Herra antaa meille sen, mitä me emme kykene itse saavuttamaan. Hän muovaa meitä, koska Hän näkee pyrkimyksemme päästä eroon puutteistamme ja inhimillisistä heikkouksistamme.
Siinä suhteessa parannuksenteosta tulee osa jokapäiväistä elämäämme. Viikoittainen sakramentin nauttimisemme – se, että tulemme alistuvina, nöyrinä Herran eteen, tunnustamme riippuvuutemme Hänestä, pyydämme Häntä antamaan anteeksi ja uudistamaan meidät ja lupaamme aina muistaa Hänet – on hyvin tärkeää.
Joskus päivittäisissä pyrkimyksissämme tulla enemmän Kristuksen kaltaisiksi huomaamme kamppailevamme jatkuvasti samojen vaikeuksien kanssa. On kuin olisimme kiipeämässä ylös metsän peittämää vuorta. Näemme edistymisemme toisinaan vasta sitten kun pääsemme lähemmäksi huippua ja katsomme korkeilta harjanteilta taaksepäin. Älkää lannistuko. Jos ponnistelette ja teette työtä parannuksen eteen, olette parannuksenteon tiellä.
Vanhin D. Todd Chrisofferson kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Se, että – – pääsemme eroon huonoista tavoista tai riippuvuuksista, tarkoittaa usein ponnistelua tänään ja sitten taas huomenna ja sitten uudelleen, kenties monien päivien, jopa kuukausien ja vuosien ajan, kunnes saavutamme voiton.”5
Kun kehitymme, näemme elämän selkeämmin ja tunnemme, kuinka Pyhä Henki toimii voimakkaammin sisimmässämme. Teidän, jotka teette todellista parannusta, mutta ette koe tuntevanne helpotusta, kannattaa pitää käskyt edelleen. Lupaan teille, että saatte helpotusta Herran aikataulun mukaan. Paranemiseen tarvitaan aikaa.
Säilyttäkäämme iankaikkinen näkökulma voittamalla luonnollinen ihminen, arvostelemalla Kristuksen valon avulla, etsimällä Pyhän Hengen johdatusta, tekemällä parannuksen, kun lankeamme, ja antamalla taivaallisen Isämme muuttaa elämämme sellaiseksi kuin Hän on meitä varten suunnitellut.