Älä arvioi, kuka on valmis
Randall L. Ridd
toinen neuvonantaja Nuorten Miesten ylimmässä johtokunnassa
Koskaan ei tiedä, kuka on valmis ottamaan vastaan evankeliumin.
Kuvitus Katie Payne
Tulen aina muistamaan lukion vuosikurssimme 40-vuotisluokkakokouksen päivällistilaisuuden. Olin innokas näkemään vanhoja ystäviä, joita en ollut nähnyt vuosiin, ja saamaan selville, mitä heidän elämässään oli tapahtunut lukion jälkeen.
Kun juttelimme päivällisellä pöydässä 8–10 muun luokkatoverin kanssa, yksi vanhoista ystävistäni, Greg Link, mainitsi, että hänet oli kastettu kirkkoon, kun hän oli ollut parissakymmenissä.
Sitten hän esitti läpitunkevan kysymyksen: ”Miksi kukaan teistä ei tarjonnut minulle Mormonin kirjaa lukiossa? Ettekö ajatelleet, että olin kirkkoainesta?”
Eräs toinen vanha ystävä – joka ei ollut kirkon jäsen – sanoi: ”Olisit voinut saada yhden minulta, sillä sain niitä varmaan 50!”
Olin ällistynyt. Jos minulle olisi sanottu silloin lukiossa, että Greg kastettaisiin ja että hänestä tulisi menestyvä, motivoiva puhuja, en olisi uskonut sitä. Pidin todella Gregistä. Hän oli sellainen uskollinen ystävä, johon voi luottaa, kun häntä tarvitsi. Mutta tiesin, että hän piti juhlimisesta ja hänellä oli taipumus joutua vaikeuksiin. Mieleeni ei ikinä vain juolahtanut, että hän olisi yhtään kiinnostunut kuulemaan kirkosta. Hassua oli, että olin uskonut sen toisen ystävän, jolle olin kertonut evankeliumista ja antanut Mormonin kirjan, liittyvän jonakin päivänä kirkkoon. Totuus on, ettei koskaan tiedä, kuka on valmis ottamaan vastaan evankeliumin ja kuka ei.
Olin vähän nolo käytyäni sen keskustelun Gregin kanssa, koska minä monien muiden tavoin olin jättänyt kertomatta hänelle evankeliumista. Kysyin häneltä, kuinka hän viimein liittyi kirkkoon. Näin hän kertoi:
Perheeni muutti Salt Lake Cityyn Utahiin, kun olin noin 11-vuotias, mutta liityin kirkkoon vasta kun olin 24-vuotias. Katsoessani taaksepäin ymmärrän, miksi kukaan ei puhunut minulle evankeliumista. En ollut päältä päin katsoen mikään kultainen tutkija. Itse asiassa minussa oli nuorena vähän rettelöitsijän vikaa. Jouduin koulussa säännöllisesti tappeluihin ja vaikeuksiin.
Minulla oli joukko ystäviä, jotka ovat myöhempien aikojen pyhiä, mutta vain yksi heistä yritti kerran puhua kirkosta. Ja se johtui siitä, että kiusasin häntä Mormonin kirjan lukemisesta, kun hän oli lapsenvahtina.
Minua kuitenkin kiinnostivat kaikenlaiset asiat. Äiti vei minua paikalliseen kristilliseen kirkkoon. Kysyin heiltä kerran, miksi Jeesus ei ollut tullut Amerikan mantereelle. He melkein nauroivat minulle, kun esitin sellaisen kysymyksen, joten en kysynyt asiasta enempää.
Vuosia myöhemmin päätin käydä temppeliaukion vierailukeskuksessa Salt Lake Cityssä. Siellä oli dioraama Kristuksen käynnistä Amerikan mantereella. Äkkiä muistin nuorempana esittämäni kysymykset samasta aiheesta. Silloin Henki kosketti minua, ja tiesin, että olin valmis kuuntelemaan.
Lukioaikaisten ystävieni esimerkki oli pysynyt mielessäni. Itse asiassa ihmiset, joita kunnioitin eniten, olivat myöhempien aikojen pyhiä. Randy Ridd ja hänen vaimonsa olivat käyneet samaa koulua kuin minä. He olivat aina hienoja esimerkkejä, erittäin hyviä ihmisiä. Se teki minuun suuren vaikutuksen myöhemmin. Ajattelin: ”Jos Randy uskoo, että tämä on todellista, sen täytyy olla tärkeää.”
En tiedä, mitä olisi saattanut tapahtua, jos he olisivat kertoneet minulle enemmän evankeliumista silloin. En ehkä olisi ollut valmis. Mutta katsoessani taaksepäin toivon, että he olisivat kertoneet. Tiedän, että se olisi vaikuttanut minuun.
Olen kiitollinen siitä, että esimerkilläni oli myönteinen vaikutus Gregiin. Mutta minusta tuntuisi vielä paremmalta, jos olisin tehnyt asialle jotakin silloin. Jos olisin kertonut evankeliumista tai antanut Mormonin kirjan tai vaikka vain kutsunut Gregin johonkin toimintaan, se olisi voinut muuttaa hänen elämänsä. Hän olisi saattanut liittyä kirkkoon aiemmin. Ehkä hän olisi jopa palvellut lähetystyössä.
Olen oppinut, että hyvänä esimerkkinä oleminen on todella tärkeää, mutta niin on myös velvollisuus kertoa evankeliumista. Herra on käskenyt meitä tekemään niin: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” (Mark. 16:15).
Älkää siis pelätkö kertoa evankeliumista. Älkääkä liian hätäisesti arvioiko, kuka on valmis ja kuka ei ole. Saatattekin yllättyä siitä, kenen sydäntä on pehmitetty, vaikka tuo kiinnostus onkin kätkettynä niin syvälle, ettette voi nähdä sitä.