Toverini taivaalliset kengät

Michael Reid, Arizona, USA

Vuosia sitten, lähdettyäni lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksesta Provosta Utahista, saavuin Floridaan tuntien olevani valmis ja innostunut aloittamaan työn lähetyskentällä. Kun tapasin uuden toverini, meillä oli monia yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja vaikutti siltä, että sovimme tovereina täydellisesti yhteen.

Muutaman viikon kuluttua huomasin kuitenkin joitakin eroja. Minä esimerkiksi olin valmis kulkemaan joka päivä ovelta ovelle, mutta toverini ei ollut yhtä innokas koputtamaan oviin. Itse asiassa vaikka hän oli vanhempi toveri, hän päätti olla juurikaan kulkematta ovelta ovelle.

Panin myös merkille, että toverini näytti puhuvan paljon itsestään. Hänen perheensä oli varakas, ja hän oli kokenut monia sellaisia asioita, jotka minulta, jonka perhe ei ollut niin hyvin toimeentuleva, oli jäänyt kokematta.

Nuo seikat alkoivat herättää sisimmässäni epämukavia tunteita jopa lähestulkoon kaunaan asti. Kaunan kantaminen toveriani kohtaan vaikutti minuun hengellisesti, etenkin silloin kun yritin opettaa evankeliumia. Minun oli tehtävä jotakin. Ensin harkitsin, että puhuisin toverilleni ja yksinkertaisesti toisin esiin kaiken turhautumiseni. Mutta valitsin erilaisen tavan.

Toverillani ja minulla oli joka aamu tapana käydä vuorotellen suihkussa ja valmistautua päivään. Kun toverini oli suihkussa, päätin ottaa vaivihkaa hänen kävelykenkänsä sängynpäädystä ja kiillottaa ne. Kun olin nopeasti puhdistanut ja hangannut hänen kenkänsä kiiltäviksi, asetin ne tarkoin entiselle paikalleen. Tein niin joka aamu parin viikon ajan.

Tuona aikana huomasin, että kaunani alkoi hävitä. Kun palvelin toveriani, sydämeni alkoi muuttua. En sanonut hänelle mitään tästä pienestä palveluksestani. Yhtenä päivänä toverini kuitenkin mainitsi, että häntä on varmaan siunattu ”taivaallisilla kengillä”, koska ne eivät näyttäneet ikinä likaantuvan.

Sain tuosta kokemuksesta kaksi suurenmoista opetusta. Ensiksi opin, että todellinen ongelma oli minussa – vaikka sysäys siihen, mitä tunsin, tulikin ulkopuolelta. Ongelma ei ollut toverini.

Toiseksi tiesin, että yleensä palvelemme niitä, joita rakastamme. En ollut kuitenkaan tajunnut, että sama periaate toimii toisinkin päin: opimme rakastamaan niitä, joita palvelemme.