Voima, joka on suurempi kuin omamme
Puheesta ”Sovitus ja kuolevaisuuden taival”, Liahona, huhtikuu 2012, s. 12–19.
Jeesuksen Kristuksen sovituksen kaiken mahdollistava voima vahvistaa meitä tekemään hyvää ja olemaan hyviä sekä palvelemaan paremmin kuin omat yksilölliset halumme ja luontaiset kykymme edellyttävät.
Luulenpa, että monet kirkon jäsenet tuntevat paljon paremmin, millaista on luonteeltaan sovituksen lunastava ja puhdistava voima, kuin he tuntevat, millaista on sen vahvistava ja kaiken mahdollistava voima. On tärkeää tietää, että Jeesus Kristus tuli maan päälle kuolemaan puolestamme – se on olennainen ja perustavanlaatuinen osa Kristuksen oppia. Mutta meidän pitää arvostaa myös sitä, että Herra haluaa sovituksensa kautta ja Pyhän Hengen voimalla elää meissä – paitsi opastaakseen meitä myös antaakseen meille voimaa.
Useimmat meistä tietävät, että kun me teemme väärin, me tarvitsemme apua voittaaksemme synnin vaikutukset elämässämme. Vapahtaja on maksanut hinnan ja mahdollistanut sen, että meistä voi tulla puhtaita Hänen lunastavan voimansa avulla. Useimmat meistä ymmärtävät selkeästi, että sovitus on syntisiä varten. En ole kuitenkaan yhtä varma siitä, että me tiedämme ja ymmärrämme sovituksen olevan myös pyhiä varten – niitä hyviä ihmisiä varten, jotka ovat kuuliaisia, kelvollisia ja tunnollisia ja jotka pyrkivät tulemaan paremmiksi ja palvelemaan uskollisemmin. Saatamme erheellisesti uskoa, että meidän on kuljettava taival hyvästä paremmaksi ja tultava pyhäksi aivan itse pelkällä sisulla, tahdonvoimalla ja itsekurilla sekä ilmeisen rajallisilla kyvyillämme.
Vapahtajan evankeliumi ei ole pelkästään sitä, että vältämme elämässämme pahaa. Siinä on pohjimmiltaan kyse myös siitä, että teemme hyvää ja tulemme hyviksi. Sovitus tarjoaa meille apua pahan voittamisessa ja välttämisessä sekä hyvän tekemisessä ja hyväksi tulemisessa. Tämä Vapahtajan suoma apu on tarjolla kuolevaisuuden koko taipaleelle – pahasta hyvään ja edelleen parempaan sekä oman luontomme muuttamiseen.
En esitä, että sovituksen lunastava voima ja kaiken mahdollistava voima ovat erillisiä ja toisistaan irrallaan. Pikemminkin nämä sovituksen kaksi ulottuvuutta ovat yhteydessä toisiinsa ja täydentävät toisiaan. Niiden kummankin on oltava toiminnassa elämäntaipaleen kaikissa vaiheissa. Ja meidän kaikkien on iankaikkisen tärkeää ymmärtää, että kumpikin näistä kuolevaisuuden taipaleen välttämättömistä osatekijöistä – sekä luonnollisen ihmisen riisuminen että pyhäksi tuleminen, sekä pahan voittaminen että hyväksi tuleminen – saavutetaan sovituksen voiman avulla. Yksilöllinen tahdonvoima, henkilökohtainen päättäväisyys ja motivaatio, tehokas suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen ovat välttämättömiä mutta viime kädessä riittämättömiä siihen, että saisimme tämän kuolevaisen taipaleen voitokkaaseen päätökseen. Meidän on todellakin opittava turvautumaan pyhän Messiaan ansioihin, laupeuteen ja armoon (ks. 2. Nefi 2:8).
Armo ja sovituksen kaiken mahdollistava voima
Englanninkielisen Raamatun sanastossa kerrotaan, että sanaa armo käytetään pyhissä kirjoituksissa usein tarkoittamaan kaiken mahdollistavaa voimaa:
”[Armo on] sana, joka esiintyy usein Uudessa testamentissa, etenkin Paavalin kirjoituksissa. Sanan päämerkitys on jumalallinen apu tai voima, jota annetaan Jeesuksen Kristuksen anteliaan laupeuden ja rakkauden kautta.
Herran Jeesuksen armosta ja Hänen sovitusuhrinsa ansiosta ihmiskunta herätetään kuolemattomuuteen ja jokainen ihminen saa ruumiinsa haudasta ja elää ikuisesti. Samoin Herran armosta, uskomalla Jeesuksen Kristuksen sovitukseen ja tekemällä parannuksen synneistään ihmiset saavat voimaa ja apua tehdä hyvää, mihin he eivät omin neuvoin kykenisi. Tämä armo on kaiken mahdollistava voima, joka suo ihmisten voittaa omakseen ikuisen elämän ja korotuksen, kun he ovat itse tehneet parhaansa.” (Bible Dictionary, ”Grace”, kursivointi lisätty.)
Armo on jumalallista eli taivaallista apua, jota jokainen meistä kipeästi tarvitsee tullakseen kelvolliseksi selestiseen valtakuntaan. Siten sovituksen kaiken mahdollistava voima vahvistaa meitä tekemään hyvää ja olemaan hyviä sekä palvelemaan paremmin kuin omat yksilölliset halumme ja luontaiset kykymme edellyttävät.
Kun tutkin pyhiä kirjoituksia ja kun eteeni tulee sana armo, lisään sinne usein ilmauksen ”kaiken mahdollistava voima”. Pohtikaa esimerkiksi tätä jaetta, joka on meille kaikille tuttu: ”Me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä” (2. Nefi 25:23). Uskon, että voimme oppia paljon tästä sovituksen tärkeästä ulottuvuudesta, jos lisäämme sanat ”kaiken mahdollistava ja vahvistava voima” joka kerta kun löydämme pyhistä kirjoituksista sanan armo.
Nefin esimerkki
Kuolevaisuuden taival on sitä varten, että etenemme pahasta hyvään ja edelleen parempaan ja saamme luontomme muuttumaan. Mormonin kirja on täynnä esimerkkejä opetuslapsista ja profeetoista, jotka tuota taivalta kulkiessaan tunsivat ja ymmärsivät sovituksen kaiken mahdollistavan voiman ja jotka tuo voima muutti. Kun opimme ymmärtämään paremmin tätä pyhää voimaa, evankeliumin mukainen näkökulmamme laajenee ja rikastuu suuresti. Sellainen näkökulma muuttaa meitä merkittävin tavoin.
Nefi on esimerkki henkilöstä, joka tunsi ja ymmärsi Vapahtajan antaman kaiken mahdollistavan voiman ja turvautui siihen. Muistatte, että Lehin pojat olivat palanneet Jerusalemiin värväämään mukaansa matkalle Ismaelin ja hänen huonekuntansa. Laman ja muut, jotka matkasivat Nefin kanssa Jerusalemista takaisin erämaahan, kapinoivat, ja Nefi kehotti veljiään uskomaan Herraan. Tuossa vaiheessa heidän matkaansa Nefin veljet sitoivat hänet köysillä ja suunnittelivat hänen surmaamistaan. Pankaa merkille Nefin rukous: ”Oi Herra, uskoni mukaan, joka minulla on sinuun, pelasta minut veljieni käsistä; niin, anna minulle voimaa katkoakseni nämä siteet, joilla minut on sidottu” (1. Nefi 7:17, kursivointi lisätty).
Tiedättekö, mitä minä olisin luultavasti rukoillut, jos veljeni olisivat sitoneet minut? ”Päästäthän minut tästä pinteestä NYT!” Minusta on erityisen kiinnostavaa, ettei Nefi rukoillut, että hänen olosuhteensa muuttuisivat. Sen sijaan hän rukoili voimaa muuttaa olosuhteensa. Ja minä uskon, että hän rukoili tällä tavalla nimenomaan siksi, että hänellä oli tietoa, ymmärrystä ja kokemusta sovituksen kaiken mahdollistavasta voimasta.
En usko, että siteet, joilla Nefi oli sidottu, irtosivat noin vain taianomaisesti hänen käsistään ja ranteistaan. Pikemminkin luulen, että häntä siunattiin sekä sisukkuudella että henkilökohtaisella voimalla, joka ylitti hänen luonnolliset kykynsä, niin että hän sitten ”Herran voimassa” (Moosia 9:17) toimien väänteli ja nyki köysiä ja viimein kirjaimellisesti kykeni katkaisemaan siteet.
Tämän tapauksen meitä jokaista koskeva päätelmä on selkeä. Kun te ja minä opimme ymmärtämään sovituksen kaiken mahdollistavan voiman omassa elämässämme ja käyttämään sitä, me rukoilemme ja tavoittelemme voimaa omien olosuhteidemme muuttamiseksi emmekä rukoile, että olosuhteemme muutettaisiin. Meistä tulee aloitteellisia toimijoita eikä toiminnan kohteita (ks. 2. Nefi 2:14).
Vapahtaja tietää ja ymmärtää
Alman luvussa 7 kerrotaan, kuinka ja miksi Vapahtaja pystyy antamaan kykeneväksi tekevää voimaa:
”Hän kulkee kärsien kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia, ja tämä, jotta toteutuisi sana, joka sanoo hänen ottavan päällensä kansansa kivut ja sairaudet.
Ja hän ottaa päällensä kuoleman päästääkseen kuoleman siteet, jotka sitovat hänen kansaansa; ja hän ottaa päällensä heidän heikkoutensa, jotta hänen sydämensä täyttyisi armolla, lihan mukaisesti, jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti.” (Alma 7:11–12; kursivointi lisätty.) Vapahtaja on kärsinyt paitsi meidän heikkouksiemme vuoksi niin myös sen eriarvoisuuden, epäoikeudenmukaisuuden, niiden kipujen, tuskan ja emotionaalisten ongelmien vuoksi, jotka niin usein meitä vaivaavat.
Te tai minä emme koskaan kuolevaisuuden taipaleellamme tule kokemaan mitään fyysistä kipua, mitään sielun tuskaa, mitään hengen kärsimystä, mitään vaivaa tai heikkoutta, jota Vapahtaja ei olisi ensin kokenut. Me saatamme hetken heikkoudessa huudahtaa: ”Kukaan ei ymmärrä. Kukaan ei tiedä.” Kukaan ihminen ei kenties tiedäkään. Mutta Jumalan Poika tietää ja ymmärtää täysin, koska Hän tunsi ja kantoi kuormamme paljon ennen meitä. Ja koska Hän maksoi äärimmäisen hinnan ja kantoi tuon kuorman, Hänellä on täydellistä myötätuntoa ja Hän voi ojentaa meille armon käsivartensa niin monissa elämämme vaiheissa. Hän voi kurkottaa puoleemme, koskettaa elämäämme, auttaa – kirjaimellisesti kiiruhtaa luoksemme – ja vahvistaa meitä olemaan enemmän kuin koskaan voisimme olla ja auttaa meitä tekemään sellaista, mihin emme ikinä pystyisi, luottaessamme vain omaan voimaamme.
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28–30.)
Julistan todistukseni ja kiitollisuuteni Herran Jeesuksen Kristuksen äärettömästä ja iankaikkisesta uhrista. Tiedän, että Vapahtaja elää. Olen kokenut sekä Hänen lunastavaa voimaansa että Hänen kaiken mahdollistavaa voimaansa, ja todistan, että nämä voimat ovat todellisia ja meidän jokaisen ulottuvilla. ”Herran voimassa” me voimme todellakin tehdä ja voittaa kaiken, kun ponnistelemme eteenpäin kuolevaisuuden taipaleellamme.