Kun herää epäilyksiäja kysymyksiä
Kirjoittaja asuu Georgiassa Yhdysvalloissa.
Kysymykset ovat ratkaisevan tärkeä osa iankaikkista kasvuamme, ja vastausten etsiminen Herran tavalla voi tuoda meidät lähemmäksi taivaallista Isäämme.
Kuvitus Beth Jepson
Suurelta osin internetin johdosta on melko tavallista, että kirkon jäsenet kohtaavat ajatuksia, jotka kyseenalaistavat heidän uskonkäsityksiään. Jotkut jäsenet kokevat heränneet kysymykset hämmentävinä ja miettivät, onko hyväksyttävää, että heillä on uskontoaan koskevia kysymyksiä.
On tärkeää ymmärtää, että kysymysten herääminen on hyvä asia. Itse asiassa kysymysten esittäminen uskossa on välttämätöntä hengelliselle edistymisellemme. Vilpittömät kysymykset eivät kuitenkaan ole sama asia kuin epäilykset.
Kysymykset – epäilykset
Miten sitten kysymys ja epäilys eroavat toisistaan? Sellaisiin kysymyksiin, joita esitetään tuntien vilpitöntä halua lisätä ymmärrystä ja uskoa, on syytä kannustaa. Monet muinaiset ja nykyiset ilmoitukset on saatu vilpittömän kysymyksen tuloksena.1 Pyhiin kirjoituksiin sisältyvä käsky etsiä ja pyytää, jotta löytäisi, on yksi useimmin toistetuista. Vilpittömiä kysymyksiä ovat sellaiset, jotka esitetään ”vakain aikein” (Moroni 10:4), jotta Herran tahto ymmärrettäisiin paremmin ja sitä voitaisiin noudattaa täydellisemmin.
Vilpitön kysyjä on edelleen kuuliainen myös etsiessään vastauksia. Toisaalta olen nähnyt, että kun ihmiset epäilevät uskonkäsityksiään, he vastauksia odottaessaan lakkaavat usein noudattamasta käskyjä ja pitämästä liittoja. Epäilijä asennoituu yleensä niin, että hän luopuu kuuliaisuudesta joko kokonaan tai osittain odottaessaan epäilystensä ratkeamista.
Sen enempää pyhissä kirjoituksissa kuin profeettojen opetuksissakaan ei kertaakaan kannusteta epäilemään. Itse asiassa pyhät kirjoitukset ovat täynnään opetuksia aivan päinvastaisesta. Meitä käsketään esimerkiksi olemaan epäilemättä ja pelkäämättä (ks. OL 6:36). Ja kohdassa Morm. 9:27 meitä kannustetaan: ”Älkää epäilkö vaan olkaa uskovia.”
Yksi epäilyksiin liittyvä ongelma on aikomus olla kuuliainen vasta sitten kun epävarmuus ratkeaa epäilijän tyydytykseksi. Tämä asenne henkilöityy Korihorissa, joka sanoi: ”Jos näytät minulle merkin, – – niin silloin tulen vakuuttuneeksi sanojesi totuudesta” (Alma 30:43).
Epäilyksen voima, joka voi tuhota uskon, toivon ja jopa perheen, vähenee sillä hetkellä, kun ihminen sanoo vilpittömästi: ”Minä teen sen, mitä Herra on käskenyt, ratkeavatpa kysymykseni nopeasti tai eivät koskaan, sillä minä olen luvannut tehdä niin.” Uskollisen asenteen ”minä pidän käskyt, sillä…” ja epäilevän asenteen ”minä pidän käskyt, jos…” välillä on voimallinen ja iankaikkisen tärkeä ero.
Herran kaava vastausten saamiseen
Olen tietoliikenneinsinööri, ja minun on noudatettava tarkkoja ohjeita, jos haluan tietokoneeni verkkojen kykenevän kommunikoimaan muiden verkkojen kanssa. Joskus nämä säännöt voivat vaikuttaa ikävystyttäviltä, mutta kun kukin tietoliikenneinsinööri noudattaa samoja normeja, me kykenemme luomaan jotakin vaikuttavampaa kuin mihin kukaan meistä pystyisi työskentelemällä yksin.
Samalla tavoin jos etsit vastausta hengelliseen kysymykseen kaiken tiedon Lähteestä, niin sinun on noudatettava Hänen sääntöjään vastauksen saamiseksi. Tämä prosessi edellyttää ainakin halua ymmärtää totuus ja auliutta noudattaa Jumalan tahtoa (ks. Alma 32:27). Muutoin olet vaarassa uskotella itsellesi vastauksia, joihin haluat uskoa, sen sijaan että saisit todellisia vastauksia Jumalalta.
On täysin normaalia tuntea huolta ja levottomuutta, kun eteen tulee tuntematon asia, etenkin jos se asettaa kyseenalaiseksi jonkin lujasti uskotun käsityksen. On tärkeää, ettemme anna tuon levottomuuden kääntää meitä pois liitoistamme sillä aikaa kun etsimme vastauksia. Olen oppinut oman kokemukseni perusteella, ettemme me voi kääntää selkäämme Jumalalle ja sitten odottaa Hänen vastaavan kysymyksiimme meidän ehdoillamme. Siihen, että edelleen pidämme käskyt samalla kun pyrimme ratkaisemaan epävarmuutemme, tarvitaan uskoa. Voi olla houkuttelevaa luopua kuuliaisuudesta joko kokonaan tai osittain odottaessamme vakuuttavaa ratkaisua huoliimme, mutta se ei ole Jumalan tapa.
Käytännössä meidän täytyy ensin kysyä itseltämme: ”Olenko halukas tekemään sen, mitä vaaditaan, että saan vastauksen Herralta, vai haluanko yksinkertaisesti toimia omalla tavallani?” Vapahtaja itse opetti tätä kaavaa sanoessaan: ”Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani” (Joh. 7:17).
Niinpä ensimmäinen vaihe kysymysten ratkaisemiseksi on pysyä lujana ja järkkymättömänä Jumalan käskyjen pitämisessä (ks. Alma 1:25). Vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista on kysynyt:
”Kuinka voimme pysyä lujina ja järkkymättöminä uskon koettelemuksessa? Uppoutumalla juuri niihin asioihin, jotka auttoivat rakentamaan uskomme ytimen: me osoitamme uskoa Kristukseen, rukoilemme, pohdimme pyhiä kirjoituksia, teemme parannusta, pidämme käskyt ja palvelemme muita.
Kun kohtaatte uskon koettelemuksen – mitä sitten teettekin, älkää lähtekö pois kirkosta! Se, että etäännytätte itsenne Jumalan valtakunnasta uskon koettelemuksen kestäessä, on kuin jättäisitte lujan väestönsuojan turvan juuri ennen kuin tornado tulee näkyviin.”2
Vanhin Andersen opetti myös, että ”usko – – on päätös”3. Herra ei pakota sinua ymmärtämään eikä olemaan kuuliainen. Sinun täytyy valita usko tietoisesti! Se valinta ei loukkaa älyllistä rehellisyyttäsi vaan on todiste iankaikkisesta ja jumalallisesta kunnioituksesta tahdonvapauttasi kohtaan.
Kysymykset lisäävät ymmärrystä
Jotkut otaksuvat virheellisesti, että jos on kirkon historiaa tai oppia koskevia vilpittömiä huolenaiheita, se on todiste siitä, ettei elä kirkon mittapuiden mukaan. Se, että on kysymyksiä, ei tarkoita, että on syyllistynyt johonkin suureen syntiin. Kysymykset ovat osa elämää ja ovat välttämättömiä, jotta edistyisimme ja ymmärryksemme lisääntyisi. Huolena ei ole se, herääkö meillä kysymyksiä, vaan se, pidämmekö käskyt, kun käymme läpi prosessia saadaksemme ilmoitusta, joka johtaa vastauksiin.
Ole tietoinen siitä, että Saatana voi voimistaa epäilyksiämme tai saada meidät pitämään syntejämme oikeutettuina. Pyhä Henki antaa meille epämiellyttäviä tuntemuksia, kun teemme syntiä, ja voimme joko tehdä parannuksen tai torjua nämä tuntemukset. Kun epäilyksiä herää, saattaa olla hyödyllistä kysyä itseltään: Teenkö jotakin tai haluanko jotakin, mikä on vastoin evankeliumia? Jos vastaus on kyllä, pyydä apua piispaltasi. Sillä voi olla suuri vaikutus! Se, että annat epäilystesi tehdä synneistäsi oikeutettuja, ei ole koskaan onnistunut korvike parannuksenteolle.
Jotkut ihmiset kompastuvat myös kirkon johtajien antamiin lausuntoihin, jotka eivät ole koskeneet oppia vaan näiden omia henkilökohtaisia mielipiteitä ja jotka ovat osoittautuneet vääriksi. Esimerkiksi presidentti Joseph Fielding Smith (1876–1972) kirjoitti ensimmäisessä laitoksessaan kirjastaan Answers to Gospel Questions [Vastauksia evankeliumiaiheisiin kysymyksiin]: ”On epätodennäköistä, että ihmisen sallittaisiin milloinkaan tehdä mitään välinettä tai alusta, jolla voi matkustaa kautta avaruuden tai käydä kuussa tai jollakin etäisellä planeetalla.”4
Myöhemmin kun Apollo-lennot olivat laskeutuneet kuuhun ja presidentti David O. McKay oli kuollut, Joseph Fielding Smithistä tuli kirkon presidentti. Eräässä lehdistötilaisuudessa muuan toimittaja kysyi häneltä tästä lausunnosta. Presidentti Smith vastasi: ”Minä olin väärässä, enkö ollutkin?”5
Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista onkin huomauttanut: ”Me [voimme kuluttaa] hyvin kallisarvoista emotionaalista ja hengellistä pääomaa takertumalla sitkeästi – – [johonkin sellaiseen tapahtumaan] kirkon historiassa, joka osoitti enemmän tai vähemmän, että kuolevaisilla on aina vaikeuksia olla heihin kohdistettujen kuolemattomien toiveiden veroisia.”6
Etsikää kohottavalla tavalla
Palautusta koskevasta kertomuksesta on kirjoitettu monia kirjoja ja sen tutkimiseen on käytetty lukemattomia tunteja. Usein sellainen toiminta johtaa lisääntyneeseen ymmärrykseen, mutta se voi myös herättää tukalia kysymyksiä etenkin kun emme ymmärrä tuon ajan ihmisten motiiveja. On myös helppoa juuttua etsimään historiallisia faktoja, jotka saatamme ymmärtää väärin tai joihin emme enää pääse käsiksi, mutta aina on mahdollista saada todellista ja asiaankuuluvaa tietoa Häneltä, joka ymmärtää kaiken.
Tämä on kenties kaikkein tärkein keino: kun pidämme lujasti liittomme ja elämme uskollisina valolle, joka meillä on, Herra siunaa elämäämme ja antaa meille innoitusta. Olen tuntenut näitä lempeitä armotekoja. Ne ovat hyvin henkilökohtaisia, välittömiä kokemuksia meidän ja taivaallisen Isämme välillä. Ne ovat valoa ja tietoa. Vaikka lukisimme ja tutkisimme kolmannen osapuolen kokemuksia kuinka paljon tahansa, se ei vedä vertoja niiden ensi käden kokemusten voimalle, joita saamme Isämme armon ja rakkauden ansiosta.
Tutkiessamme päivittäin pyhiä kirjoituksia ja evankeliumia muista lähteistä eteemme tulee edelleenkin kysymyksiä. Kun Herra haluaa opettaa meitä, Hän tekee sen usein esittämällä meille kysymyksen pohdittavaksi. Tutkiessamme me saamme vastauksia olemalla uskollisia liitoillemme ja palvelemalla muita, koska se on keino saada henkilökohtaisia kokemuksia, jotka ajan myötä tuovat vastaukset kaikkiin kysymyksiin.