Kallisarvoisinta, mitä minulla on
Kirjoittaja asuu Brasiliassa.
Usean vaarnan yhteisessä nuorisokonferenssissamme saimme kaikki Mormonin kirjan ja meitä kehotettiin antamaan se jollekulle. Halusin antaa omani poplaulajalle, joka on suosikkini.
Kun sain selville, että hän pitäisi konsertin kotikaupungissani, ajattelin, että se olisi täydellinen tilaisuus. Ennen jokaista hänen konserttiaan järjestetään arvonta, jossa valitaan ne 15 fania, jotka pääsevät tapaamaan häntä kulissien taakse. On miltei mahdotonta tulla valituksi, mutta osallistuin silti arvontaan.
Muutama viikko ennen konserttia kirjoitin todistukseni Mormonin kirjaan ja rukoilin. Selitin taivaalliselle Isälle, että minulla oli kehnot mahdollisuudet tulla valituksi ja että tarvitsin Hänen apuaan.
Heti kun olin sanonut ”aamen”, matkapuhelimeni hälytti ja sain soiton laulajan toimistosta. Minut oli valittu!
Konserttipäivänä kulissien takana annoin kirjan laulajalle. Hän avasi sen ja luki todistukseni: ”Käytin paljon aikaa miettiessäni sinulle lahjaa, joka olisi arvokas ja hyödyllinen. Tajusin, että minun pitää antaa sinulle jotakin, joka on arvokasta sen sisällön eikä sen hinnan vuoksi. Tämä on Mormonin kirja. Se on kallisarvoisinta, mitä minulla on. Siitä tulee kallisarvoisinta sinullekin, jos luet sen.”
Hän halasi minua ja sanoi lukevansa sen. En kyennyt pidättämään kyyneleitäni!
Oli harvinainen tilaisuus antaa Mormonin kirja kuuluisuudelle. Mutta kirjan antamisen pitäisi olla usein toistuva kokemus. Olisin voinut antaa sen koulukaverille, naapurille tai kenelle tahansa.
Velvollisuutenamme on antaa Mormonin kirjoja, lausua todistuksemme, puhua kirkosta ja olla esimerkkejä. Meidän ei pitäisi koskaan hävetä kertoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumista.