Vanhin Dale G. Renlund – kuuliainen palvelija
Vasemmalla: valokuva toimistossa Tom Smart, Deseret News; valokuva naisen seurassa Joy Basso
Dale ja Ruth Renlundin elämä ei olisi voinut olla kiireisempää. Iältään he olivat lähes kolmekymmentä, ja he asuivat Baltimoressa Marylandissa Yhdysvalloissa. Dale oli päättänyt lääketieteen opinnot Utahin yliopistossa. Dale ja Ruth olivat muuttaneet maan toiselle puolelle, jotta Dale voisi aloittaa vaativan ja arvostetun erikoistumiskoulutuksen Johns Hopkinsin lääketieteellisessä oppilaitoksessa. Heillä oli kaunis pieni tytär Ashley. Dalen kallisarvoinen vaimo Ruth kävi läpi syöpähoitoja, ja Dale oli kuuliaisesti ottanut vastaan kutsun palvella piispana.
Valokuvat Renlundin perheen luvalla, ellei ole toisin mainittu; muotokuva © Busath.com; tausta iStock/Thinkstock
Kun Dale kävi tapaamassa seurakunnan jäseniä, hän otti toisinaan Ashleyn mukaansa. Eräänä päivänä hän meni tapaamaan erästä vähemmän aktiivista jäsentä. ”Tiesin, ettei kukaan hennoisi käännyttää pois tätä vieressäni olevaa ihastuttavaa pientä tyttöä”, vanhin Renlund muistelee. Hän koputti sen miehen oveen, joka oli hieman aiemmin lähettänyt vihaisesti pois piispa Renlundin neuvonantajan.
Kun mies avasi oven, hän oli niin isokokoinen, että hän täytti oviaukon. Hän tuijotti piispa Renlundia. Nelivuotias Ashley tokaisi: ”No, saadaanko me tulla sisään vai ei?”
Yllättäen mies sanoi: ”Kaipa te voitte. Tulkaa sisään.”
Kun he olivat sisällä istumassa, mies kertoi piispa Renlundille, ettei hän uskonut kirkon olevan totta eikä hän uskonut Jeesukseen Kristukseen. Hän jatkoi vihaista puhumistaan samalla kun Ashley leikki lelulla. Viimein Ashley nousi tuolistaan, nosti kätensä isänsä korvalle ja kuiskasi äänekkäästi: ”Isi, kerro hänelle totuus.”
Niinpä piispa Renlund kertoi. Hän lausui miehelle todistuksensa. Hän muistelee: ”Miehen asenne pehmeni, ja Henki tuli hänen kotiinsa.”
Nyt kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä vanhin Renlundilla on mahdollisuus kertoa totuus koko maailmalle (ks. OL 107:23). ”Suurin ilo tulee siitä”, sanoo vanhin Renlund, ”kun auttaa tuomaan Kristuksen sovituksen ihmisten elämään kaikkialla. Luulen, että tämä kutsumus antaa minulle mahdollisuuden tehdä sitä isommassa mittakaavassa, useammissa paikoissa, Kristuksen todistajana koko maailmalle.”
Pohjoismainen kasvatus
Dale Gunnar Renlund syntyi Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa 3. marraskuuta 1952. Hän ja hänen sisaruksensa varttuivat puhuen ruotsia. Heidän äitinsä Mariana Andersson oli kotoisin Ruotsista, ja heidän isänsä Mats Åke Renlund oli kotoisin ruotsinkielisestä kaupungista Länsi-Suomesta. He muuttivat Ruotsista Utahiin vuonna 1950.
Dalen vanhemmat tapasivat kirkossa Tukholmassa. Päätettyään mennä naimisiin he päättivät tehdä sen vain temppelissä. Koska siihen aikaan Euroopassa ei ollut yhtään temppeliä (Bernin temppeli Sveitsissä pyhitettiin vuonna 1955), nuoripari tuli Utahiin, jotta heidät voitiin sinetöidä Suolajärven temppelissä.
Vanhin Renlundin sisko Linda C. Maurer, joka on seitsemän vuotta nuorempi, sanoo, että kun kaikki neljä lasta ovat kasvaneet vanhemmiksi, ”he ymmärtävät, kuinka merkittäviä ja uskollisia heidän vanhempansa olivat, kun he muuttivat maahan ilman englannin kielen taitoa ja paljoakaan tukea, jotta saisivat evankeliumin ja temppeliavioliiton siunaukset”.
Kun Dale oli 11, hänen isänsä, joka oli taitava kirvesmies ja rakentaja, kutsuttiin kolmeksi vuodeksi Ruotsiin palvelemaan rakennuslähetyssaarnaajana. Perhe asui Helsingissä ja Göteborgissa. He kuuluivat pieneen kirkon lähetysseurakuntaan, ja lapset kävivät ruotsalaista koulua. Dalen sisko Anita M. Renlund, joka on veljeään vuoden nuorempi, muistaa yhden muuttovaiheen vaikeuksista: ”Tämä oli aluksi meille järkytys, koska vaikka puhuimme kotona ruotsia, emme tunteneet kielioppia emmekä osanneet lukea tai kirjoittaa ruotsiksi.”
Nuorena Dale sai todistusta vahvistavan kokemuksen luettuaan Mormonin kirjan. Ruotsin lähetysjohtaja oli kehottanut Aaronin pappeuden nuoria miehiä lukemaan Mormonin kirjan, joten Dalen isoveli Gary, joka oli siihen aikaan 12-vuotias, otti haasteen vastaan. Myös 11-vuotias Dale otti haasteen vastaan. Luettuaan Mormonin kirjan hän rukoili ja kysyi, onko se totta. Vanhin Renlund muistelee: ”Sain selkeän vaikutelman: ’Olen koko ajan kertonut sinulle, että se on totta.’ Se oli ihmeellinen kokemus.”
Dale ja hänen sisaruksensa – Gary, Anita ja Linda – muistelevat, että kun perhe muutti takaisin Yhdysvaltoihin, he jatkoivat ruotsiksi puhumista ja rukoilemista. He muistavat myös sen, miten merkittävällä tavalla heidän vanhempansa tähdensivät pyhien kirjoitusten tuntemusta. He kertovat: ”Paras keino esittää oma kanta vanhemmillemme oli käyttämällä pyhiä kirjoituksia.” Anita sanoo huvittuneena: ”Pyhien kirjoitusten tunteminen oli meidän perheessämme selviytymistaito – ei mikään valinnainen taito.”
Merkittävää oli, että Gary ja Dale kutsuttiin kumpikin palvelemaan Ruotsin lähetyskentällä samaan aikaan. He eivät palvelleet tovereina keskenään, mutta kumpikin pääsi käyttämään ruotsin kielen taitoaan palvellessaan Herran lähetyssaarnaajana yli kahden vuoden ajan. Vanhin Renlund kuvailee, että hänen lähetystyönsä teetti kovasti töitä mutta oli suurenmoinen kokemus: ”Se oli elämää mullistava, mitä tulee sitoutumiseen ja päätökseen tehdä parhaansa ollakseen Kristuksen opetuslapsi.”
Ihmeellisin siunaus
Palattuaan lähetystyöstä vuonna 1974 Dale opiskeli Utahin yliopistossa. Hän oli erinomainen opiskelija, ja hän suoritti kandidaatin tutkinnon kemiassa. Hänen sisaruksensa ja läheiset ystävänsä muistavat kaikki hänen kyvykkyytensä, keskittymiskykynsä, uutteran työn ja sitoutumisen kaikkiin toimiin – ominaisuuksia, jotka ilmenevät hänessä edelleen. Gary huudahtaa: ”Hän tekee työtä uutterammin kuin kukaan muu.”
Seurakunnassaan Dale tapasi nuoren naisen nimeltä Ruth. Ruthin isä oli vaarnan johtokunnan jäsen, Merlin R. Lybbert, joka palveli myöhemmin seitsemänkymmenen koorumissa. Dalen muistikuvan mukaan hän kokosi rohkeutta pyytää Ruth treffeille, mutta tämä kieltäytyi. Kun hän kokeili uudelleen muutaman kuukauden kuluttua, Ruth vastasi myöntävästi. Ruthin muistikuva on hieman toisenlainen. Ruth muistelee, että kun Dale puhui sakramenttikokouksessa lähetystyöstään, se teki Ruthiin vaikutuksen. He tutustuivat paremmin, ja Ruth oli haltioissaan, kun Dale pyysi häntä treffeille, mutta koska hän oli järjestämässä erästä juhlaa, hänen oli pakko kieltäytyä. Kun Dale pyysi uudelleen, hän vastasi mielissään myöntävästi.
Vasemmalla: valokuvat Kristen Murphy, Deseret News; häävalokuva © Newman Photography
Dale ja Ruth solmivat avioliiton vuonna 1977 Suolajärven temppelissä. Siihen aikaan Dale opiskeli Utahin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja Ruth opetti South High Schoolissa, joka myös sijaitsee Salt Lake Cityssä. ”Sen lisäksi että päätin olla aktiivinen kirkossa”, vanhin Renlund toteaa varauksettomasti, ”Ruthin kanssa naimisiin meneminen on ollut ihmeellisin asia elämässäni.” Heidän tyttärensä Ashley syntyi viikko sen jälkeen, kun vanhin Renlund oli valmistunut lääketieteellisestä vuonna 1980.
Vanhin Renlundilla oli sitten ilo päästä Johns Hopkinsin sairaalaan, joka oli hänen ensisijainen valintansa lääketieteen jatko-opintojen suhteen. Perhe muutti Baltimoreen Marylandiin, missä hän alkoi työskennellä sairaalassa lääkärinä.
Kasvua koettelemusten kautta
Lokakuussa 1981 sisar Renlundilla todettiin munasarjasyöpä. Hänelle tehtiin kaksi leikkausta, ja hän sai kemoterapiaa yhdeksän kuukauden ajan. Vanhin Renlund muistelee, kuinka vaikeaa oli huolehtia Ruthista ja heidän tyttärestään: ”Tunsin tuskaa, ja tuntui siltä, etteivät rukoukseni yltäneet taivaaseen.”
Kun hän toi Ruthin kotiin sairaalasta, Ruth oli heikossa kunnossa, mutta he halusivat rukoilla yhdessä. Hän pyysi sisar Renlundia pitämään rukouksen. ”Hänen ensimmäiset sanansa olivat: ’Isämme taivaassa, kiitämme Sinua pappeuden voimasta, jonka ansiosta – tapahtuipa mitä tahansa – me voimme olla yhdessä ikuisesti.”
Sinä hetkenä vanhin Renlund tunsi erityistä läheisyyttä vaimonsa ja Jumalan kanssa. ”Sen, mitä olin aiemmin ymmärtänyt iankaikkisista perheistä mielessäni, ymmärsin nyt sydämessäni”, vanhin Renlund sanoo. ”Ruthin sairaus muutti elämämme suunnan.”
Saadakseen ajatuksensa pois sairaudestaan sisar Renlund päätti opiskella oikeustiedettä. ”Minä vain ajattelin: ’Tästä tulee huono kokemus vain, ellemme muuta sitä hyväksi’”, sisar Renlund sanoo. ”Emme olleet suunnitelleet sitä, että sairastuisin syöpään nuorena ja saisimme vain yhden lapsen. Ja selviytymisenikin oli vaakalaudalla. Mutta meistä tuntui, että oikeustieteen opinnot olivat oikea päätös.”
Hän aloitti opintonsa jo siinä vaiheessa, kun hän sai vielä syöpähoitoja ja hänen miehensä jatkoi erikoistumistaan.
Baltimoren ydinkeskustan piispa
Siinä vaiheessa kun vanhin Renlund oli työskennellyt kolme vuotta erikoistuvana lääkärinä ja siirtyi kardiologikoulutukseen, hänet puhuteltiin Baltimoren seurakunnan piispaksi. Brent Petty, joka oli siihen aikaan ensimmäinen neuvonantaja Baltimoren vaarnan johtokunnassa, muistaa sen puhuttelun. Sekä hän että vaarnanjohtaja Stephen P. Shipley tunsivat ”Pyhän Hengen voimakkaan vaikutuksen” puhutellessaan vanhin Renlundia.
Veli Petty muistelee, että ”hän ansioitui erinomaisena piispana”, vaikka hän kohtasikin sekä ammatillisia että perheeseen liittyviä haasteita. Veli Petty huomauttaa, että kun vanhin Renlund viime vuonna sai kutsun kahdentoista apostolin koorumiin, sekä Baltimoren seurakunnan jäsenet että sairaalassa vanhin Renlundin työtoverit, joista useimmat eivät ole myöhempien aikojen pyhiä, olivat mielissään. He ilmaisivat rakkautensa häntä kohtaan ja ihailunsa hänen palvelutyötään ja hänen luonteensa poikkeuksellista moraalia kohtaan.
Menestystä työurilla
Vuonna 1986, kun sisar Renlund oli valmistunut Marylandin yliopiston oikeustieteellisestä ja vanhin Renlund oli saanut päätökseen kolmivuotisen lääketieteen erikoistumisohjelman ja kolmivuotisen kardiologikoulutuksen, he palasivat Utahiin. Sisar Renlund aloitti työn Utahin osavaltion oikeuskanslerin toimistossa, ja vanhin Renlundista tuli lääketieteen professori Utahin yliopistossa. Hän oli 18 vuotta Utah Transplantation Affiliated Hospitalsin [Utahin elinsiirtoyhdistyssairaalat] sydämensiirto-ohjelman lääketieteellinen johtaja.
Vuonna 2000 hänestä tuli myös sydämen vajaatoiminnan ehkäisy- ja hoito-ohjelman johtaja Intermountain Health Centerissä [Kalliovuorten alueen terveydenhuoltoyhtymässä] Salt Lake Cityssä. Ohjelmaan ovat sisältyneet kehoon asetettavat sydänpumput ja keinosydän. Donald B. Doty, kansainvälistä tunnustusta saanut sydänkirurgi, on ollut tohtori Renlundin työtoveri ja ystävä MAP-sairaalassa. Tohtori Doty sanoo: ”Hänen suurenmoinen koulutuksensa, syvä keskittymiskykynsä, pätevä johtamistaitonsa ja myötätuntonsa ovat olleet poikkeuksellisia.”
Tohtori A. G. Kfoury, harras katolinen, joka on työskennellyt tohtori Renlundin kanssa monia vuosia, sanoo, että tohtori Renlund on ollut alueen johtava sydämensiirtoihin erikoistunut sydäntautilääkäri, ”luonteeltaan, nuhteettomuudeltaan, nöyryydeltään ja myötätunnoltaan verraton”. Hänen mukaansa tohtori Renlund ”on saanut ihmisissä esiin heidän parhaansa. Hän on tehnyt sen vaivihkaa. Hän on kuunnellut hyvin ja välittänyt, ja hän on ollut valtavan kiinnostunut niiden menestyksestä, joiden kanssa hän työskentelee.” Tohtori Renlund on johtanut hiljaa esimerkillään, ja hän on aina kantanut huolta työtoveriensa perheistä.
Tohtori Kfoury on pannut erityisesti merkille tohtori Renlundin myötätunnon potilaita kohtaan. Esimerkiksi ellei jollakulla potilaalla ollut varaa matkustamiseen, tohtori Renlund saattoi ajaa huomattavan matkan potilaan kotiin, nostaa hänet autoonsa ja sitten ajaa potilas kyydissään takaisin sairaalaan. Tohtori Kfouryn mukaan tämä on ollut ainutlaatuista.
Palveli seitsenkymmenenä
Palveltuaan viisi vuotta Salt Laken yliopiston 1. vaarnan johtajana vanhin Renlund kutsuttiin vuonna 2000 palvelemaan vyöhykeseitsenkymmenenä Utahin vyöhykkeellä. Sitten huhtikuussa 2009 hänet kutsuttiin palvelemaan johtavana auktoriteettina toimivana seitsenkymmenenä. Hänen ensimmäisenä tehtävänään oli palvella Afrikan kaakkoisen vyöhykkeen johtokunnassa. Tähän vyöhykkeeseen kuuluu kirkon yksiköitä 25 eri maassa.
Sisar Renlund kertoo, miten he vastasivat tähän kutsuun: ”Se oli tietenkin yllätys. Ja ihmiset ovat sanoneet: ’Te jätätte työuranne ollessanne huipulla.’ Ja se on luultavasti totta. Mutta jos Herra tarvitsee työuriemme huippua ja jos tämä on se ajankohta, jolloin voimme palvella, niin silloin on aika lähteä.”
Vanhin Renlund pitää vaimoaan sankarinaan sanoessaan: ”Hän teki suuremman uhrauksen.” Sisar Renlund jätti työnsä lakiasiaintoimistonsa johtajana ja jätti paikan useissa merkittävissä johtokunnissa palvellakseen vanhin Renlundin kanssa. ”Meidät lähetettiin Afrikkaan, ja saimme pyhiltä opetusta siitä, millä on todella merkitystä”, kertoo vanhin Renlund.
Eräänä sunnuntaina Keski-Kongossa hän kysyi jäseniltä, mitä haasteita he kohtasivat, mutta he eivät keksineet mitään haasteita. Hän kysyi uudelleen. Viimein eräs vanha herrasmies salin takaosassa nousi puhumaan: ”Vanhin Renlund, miten meillä voisi olla mitään haasteita? Meillä on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi.” Muistellessaan sitä kokemusta vanhin Renlund selittää: ”Haluan olla näiden kongolaisten pyhien kaltainen. He rukoilevat joka päivä ruokaa, he ovat joka päivä kiitollisia ruoasta, he ovat kiitollisia perheestään. Heillä ei ole mitään, mutta heillä on kaikki.”
Palvellessaan vyöhykkeen johtokunnassa viisi vuotta vanhin Renlund matkusti tuhansia kilometrejä eri puolille laajaa Afrikan kaakkoista vyöhykettä ja kävi tapaamassa jäseniä ja lähetyssaarnaajia. Hän opiskeli ranskaa, koska sitä puhutaan useissa niistä maista.
Vanhin Jeffrey R. Holland, joka oli siihen aikaan kahdentoista koorumin jäsenistä se, joka oli saanut tehtäväkseen työskennellä Afrikan kaakkoisen vyöhykkeen johtokunnan kanssa, sanoo vanhin Renlundista: ”Kukaan ei olisi voinut omistautua sille vyöhykkeelle ja sen jäsenille ja heidän tarpeilleen enemmän kuin vanhin Renlund. Hän työskenteli herkeämättä tunteakseen ihmiset, rakastaakseen heidän kulttuuriaan ja auttaakseen pyhiä kulkemaan kohti lunastavan valon sijaa.”
Kutsuttu olemaan erityisenä todistajana
Syyskuun 29. päivänä 2015 vanhin Renlund sai yllättävän soiton ensimmäisen presidenttikunnan toimistosta. Kirkon hallintorakennuksessa ”presidentti Thomas S. Monson ja hänen kaksi neuvonantajaansa toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi. Kun olimme istuutuneet, presidentti Monson katsoi minua ja sanoi: ’Veli Renlund, me esitämme sinulle kutsun palvella kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä.’”
Vanhin Renlund oli ällistynyt. Hän otti nöyrästi kutsun vastaan ja muistelee: ”Luulen, että presidentti Monson aisti, että olin aivan häkeltynyt, ja niinpä hän katsoi minua ja sanoi: ’Jumala on kutsunut sinut; Herra ilmoitti sen minulle.’”
Vanhin Renlund palasi toimistoonsa, sulki oven ja lankesi polvilleen rukoukseen. Kun hän oli koonnut itsensä, hän soitti vaimolleen. ”Hänen reaktionsa kertoi hämmästyksestä”, hän kertoo, ”mutta ehdottomasta sitoutumisesta Herraan, Hänen kirkkoonsa ja minuun.”
Heidän tyttärensä Ashley myöntää: ”Isä on menestynyt taivaan siunauksen ansiosta, ja häntä on valmistettu elinikäisen palvelutyön kautta tätä kutsua varten. Hänellä on suuri sydän. Se on täynnä rakkautta.”
Samalla tavoin vanhin Renlundin veli Gary sanoo, että vanhin Renlundia ”on valmistettu kauan sekä haasteiden että palvelutyön kautta tätä kutsua varten, joka on tullut hänen osakseen. Tämä on osa suurempaa suunnitelmaa, joka on laadittu, ja minun on helppo antaa hänelle tukeni.”
Vasemmalla: valokuva toimistossa Tom Smart, Deseret News; valokuva naisen seurassa Joy Basso
Ajatellessaan kutsun laajuutta vanhin Renlund sanoo: ”En tunne olevani pätevä, paitsi että todella tiedän, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja. Voin todistaa Hänen elävästä todellisuudestaan, että Hän on minun Vapahtajani ja teidän Vapahtajanne. Tiedän, että se on totta.”