Evankeliumin klassikoita
Temppelipalvelu – avain Jumalan tuntemiseen
Helmikuussa 1993 Brigham Youngin yliopistossa pidetystä puheesta; puheen koko teksti on painettu julkaisussa Temples of the Ancient World, toim. Donald W. Parry, 1994.
Temppelissä me voimme oppia elämään kuten Kristus eli maan päällä ja valmistautua elämään kuten Hän ja Isä elävät nyt.
Photograph of Tijuana Mexico Temple
Muistan hyvin yhden ensimmäisistä innokkaista ja vilpittömistä keskusteluista erään temppelissäkävijän kanssa vähän sen jälkeen kun olin aloittanut palveluni temppelinjohtajana Suolajärven temppelissä. Eräs mietteliäs nuori nainen oli lukenut läpi jakeita, joissa kerrotaan siitä, miten temppeli toimii opin ja opetuksen huoneena. Hän ymmärsi riittävästi käsittääkseen, että ”ikuinen elämä” on sitä, että tuntee ”ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh. 17:3). Hän tiesi myös, että me opimme tuntemaan Isämme ja lopulta palaamme Hänen luokseen Kristuksen kautta.
Todistukseni hänelle oli se, että minulle kaikki temppelissä viittaa viime kädessä Kristukseen ja meidän Isäämme. Toimitusten ja liittojen vaikutus on Hänen sovittavassa rakkaudessaan ja Hänen antamassaan valtuudessa – pyhän pappeuden valtuudessa ”Jumalan Pojan järjestyksen mukaan” (OL 107:3). Mutta tämä sisar ei ollut vielä löytänyt omassa mielessään ja sydämessään selkeää yhteyttä siinä, kuinka temppelipalvelusta voi tulla ratkaisevan tärkeä avain Herran tuntemiseen. – –
Kristus, pyhät kirjoitukset, temppeli, koti
Temppeli on äärimmäisen tärkeä siinä mielessä, että se tarjoaa olosuhteet itsemme puhdistamiseen ja siten pyhittämiseen, mikä – kun opimme Kristuksesta – voi johtaa meidät siihen henkilökohtaiseen tietoon Hänestä ja todistukseen Hänestä, mikä puolestaan johtaa kallisarvoisimpaan elämän lahjoista.
Temppelissä oppiminen ja temppelipalvelu voivat olla Jeesuksen Kristuksen kautta saamamme iankaikkisen elämän yliopisto. Kirtlandin temppelin vihkimisrukouksessa esitettiin Herralle tämä anomus: ”Suo, pyhä Isä, että kaikille niille, jotka palvelevat tässä huoneessa, opetettaisiin viisauden sanoja – –;
ja että he kasvaisivat sinussa ja saisivat Pyhän Hengen täyteyden” (OL 109:14–15).
Toteutuuko tämä seremonioiden ja rituaalien välityksellä? Kyllä, osittain, jos me ymmärrämme niiden tarkoituksen, niiden vertauskuvallisuuden, kuten Aadam ja Eeva oppivat ymmärtämään sen kuolevaisuuden varhaisina päivinä. Mutta pohjimmiltaan me opimme sanoman pääsisällön kautta iankaikkisen edistymisen ja iankaikkisen elämän periaatteita. Me solmimme Herran kanssa liittoja, jotka koskevat muutamia yksinkertaisia periaatteita. Muistattehan Paavalin sanat roomalaisille, että Kristuksen kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa ja että Hänen elämänsä pelastaisi meidät (ks. Room. 5:10). Minulle se tarkoittaa sitä, että Hänen pyhän elämänsä periaatteet johtavat meitä siihen pelastuksen täyteyteen, joka tunnetaan korotuksena – rakastamisen, oppimisen, palvelemisen, kasvamisen luovaan elämään, jollaista Jumala elää, rakkaiden sekä Isän ja Pojan kanssa. Temppelissä me voimme oppia elämään kuten Kristus eli maan päällä ja kuten Hän ja Isä elävät nyt.
Kristuksen elämän keskeiset periaatteet
Mitä ovat ne periaatteet, jotka ovat keskeisiä Hänen elämässään, joita opetetaan temppelissä ja jotka liittyvät Herran kanssa solmimiimme liittoihin? – –
Hän rakasti tavalla, jota kenties toistaiseksi vain Hän ja Isä todella ymmärtävät. Mutta me olemme täällä oppimassa sitä, oppimassa rakastamaan kylliksi osataksemme antaa. Taistelukentillä ja sairaalahuoneissa sekä epäitsekkään vanhemmalle tai omalle lapselle omistautumisen hiljaisissa sankarillisissa olosuhteissa olen nähnyt, että on ihmisiä, jotka ovat oppineet todella rakastamaan ja uhrautumaan Hänen laillaan.
Harry Andersonin teos Nouse ja kävele
Kun päätämme noudattaa antamisen, välittämisen, laupeuden ja hyvyyden toimintatapaa, me opimme ymmärtämään, ettei tämä ole mikään evankeliumin valinnainen osatekijä; se on evankeliumin ydin. Meiltä odotetaan soveliaisuutta ja kunniallisuutta, epäitsekkyyttä, hyviä tapoja ja hyvää makua. Loppujen lopuksi todella merkityksellistä on se, millaisia ihmisiä me olemme, mitä olemme halukkaat antamaan. – – Tämän me päätämme päivittäin, tunneittain, kun saamme opetusta ja otamme vastaan ohjausta Herralta.
Kun Vapahtaja oli ristiinnaulittu, noussut kuolleista ja noussut taivaaseen, jäljelle jääneille apostoleille – joiden johdossa oli Pietari, joka paineen hetkellä oli pettänyt Vapahtajan – tapahtui jotakin. Koitti helluntai – Hengen tuleminen – ja ne, jotka olivat horjuneet, olivat vahvoja todistuksessa ja he todistivat. Tästä kerrotaan Apostolien tekojen luvuissa 1–5. Viidennen luvun viimeisillä jakeilla on dramaattinen vaikutus. Gamaliel on toveriensa kanssa puuttunut tilanteeseen antaakseen opetuslapsille uuden mahdollisuuden, hieman lisää aikaa. Niinpä opetuslapsia kielletään jälleen opettamasta ja saarnaamasta Kristuksesta, heidät ruoskitaan vielä kerran ja päästetään vapaiksi. Aikakirja kertoo, että he lähtivät pois paikalta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä Kristuksen tähden. Sitten ”entiseen tapaan he joka päivä opettivat temppelissä ja kodeissa ja julistivat, että Jeesus on Messias” (Ap. t. 5:42).
Samalla tavoin jotakin pitäisi tapahtua meille, kun lähdemme temppelistä jakeen 3. Nefi 17:3 hengessä: ”Menkää sen tähden koteihinne ja pohdiskelkaa sitä, mitä minä olen sanonut, ja pyytäkää Isältä minun nimessäni, että te voisitte ymmärtää, ja valmistakaa mieltänne huomispäivää varten, niin minä tulen jälleen teidän luoksenne.”
Temppelipalvelun puhdistava voima
Puhdistava henki voi saada aikaan sen, että meistä, jotka olemme nyt tulleet erityisellä tavalla tuntemaan sen tien, jota Herra kulki ja jota Hän valaisee – ja rakastamme Häntä – tulee uusia ihmisiä, jotka osoittavat rakkautta ja veljeyttä, vastaavat Herran tahtoon, palvelevat, jakavat, rakastavat, ovat uskollisia tervehenkisille tasovaatimuksille ja etsivät ensin Jumalan valtakuntaa.
Meidän täytyy puhdistaa perheemme elämä ja tehdä kodistamme paikka, jossa opetamme ja saarnaamme Jeesuksesta Kristuksesta päivittäin sekä seuraamme Häntä aina. Meidän kodistamme, perheestämme ja henkilökohtaisesta elämästämme tulisi muodostua oppimisen keskus, epäitsekkyyden ja palvelemisen keskus. Rufus Jonesin sanoja lainaten: ”Pyhiä ei luoda sädekehiä eikä sisäisen innoituksen tuntemista varten. Heidät luodaan, jotta heistä tulisi valon ja voiman keskittymiä. Todellinen pyhä on hyvä äiti, hyvä lähimmäinen, hyvä rakentava voima yhteiskunnassa, miellyttävä vaikuttaja ja siunaus. Todellinen pyhä on aktiivinen kristitty, joka ilmentää jossakin määrätyssä paikassa senkaltaista elämää, joka toteutuu täysin taivaassa.”1
Miettikääpä erästä asiaa, joka minulle on selkeä ja voimallinen avain temppelien ja temppelipalvelun merkitykseen. Herra ilmoitti profeetta Joseph Smithille vuonna 1836 rukouksen, joka lausuttiin Kirtlandin temppelin vihkimistilaisuudessa. Tästä rukouksesta tuli Opin ja liittojen luku 109. Ihminen, joka haluaa vilpittömästi ymmärtää temppelin perusmerkityksen, voisi hyvin lukea tämän luvun yhä uudelleen, varsinkin sen 24 ensimmäistä koskettavaa, voimallista jaetta. Viidennessä jakeessa on kaunis lausuma, joka ansaitsee syvällistä pohdintaa: ”Sillä sinä tiedät, että me olemme tehneet tämän työn suuressa ahdingossa; ja köyhyydessämme me olemme antaneet omaisuudestamme rakentaaksemme huoneen sinun nimellesi, jotta Ihmisen Pojalla olisi paikka ilmoittaa itsensä kansallensa” (OL 109:5, kursivointi lisätty).
Kuinka Hän ilmoittaa itsensä kansalleen temppelissä?
Uskon, että pääasiassa temppelin periaatteiden, toimitusten ja liittojen kauneuden ja vakuuttavuuden kautta sekä temppelipalvelun kautta – ilmoituksen hengen ja muiden Hengen siunausten kautta, jotka ovat siellä saatavilla niille, joiden mieli ja sydän ovat sopusoinnussa ja jotka ovat kärsivällisiä ja halukkaita oppimaan ja suuntaamaan oman elämänsä kohti Kristuksen kaltaisia ihanteita (ks. 3. Nefi 27:21, 27).
Kenties yksi esimerkki riittää havainnollistamaan sitä hengellistä voimaa, joka tulee niille, jotka jatkavat sinnikkäästi Herran palvelemista temppeleissä. Tulin temppeliin eräänä aamuna puoli viiden aikoihin kiitollisena siitä, että olin pystynyt raivaamaan tieni läpi paksun lumihangen päästäkseni kodistamme temppeliin. Yhdestä rauhallisesta huoneesta löysin erään iäkkään, syvästi ihailemani ystävän, joka istui mietiskelemässä keppiinsä nojaten. Minun tavoin hänkin oli pukeutunut valkoisiin, temppelityöntekijän vaatteisiin. Tervehdin häntä iloisesti ja kysyin, mitä hän teki siellä niin varhain aamulla.
Hän vastasi: ”Kyllä sinä tiedät, mitä minä täällä teen, temppelinjohtaja Hanks. Olen toimitustyöntekijä ja täyttämässä tehtävääni.”
”Tiedän toki sen”, minä sanoin, ”mutta ihmettelen, kuinka onnistuit pääsemään tänne läpi lumimyrskyn. Kuulin juuri radiosta, että Parleykanjoni on suljettu kaikelta liikenteeltä ja että sinne on jopa laitettu tiesulut.”
Hän sanoi: ”Minulla on neliveto, joka kiipeää vaikka puuhun.”
Sanoin: ”Niin on minullakin, tai muuten en olisi tässä, ja asun sentään vain muutaman kilometrin päässä täältä.”
Sitten kysyin häneltä, kuinka hän onnistui pääsemään niiden tiesulkujen läpi, jotka uutisten mukaan oli asetettu kanjoniin. Hän vastasi tavalla, joka oli tyypillinen tälle karjatilalliselle ja vaarnanjohtajalle, jonka olin nähnyt ensi kerran elinvoimaisena, vahvana miehenä istumassa hajareisin hevosensa selässä, kun olin viettänyt iltapäivän hänen kanssaan ennen vaarnakonferenssin kokouksia. Nivelreuma ja ikä olivat nyt kirjaimellisesti kutistaneet häntä ja veisivät hänet pian hautaan. Liikkuminen oli hänelle hyvin kivuliasta. Hänen vastauksensa sinä aamuna oli: ”Temppelinjohtaja Hanks, olen tuntenut ne tielaitoksen työmiehet – monia heistä – heidän syntymästään asti. He tietävät, että minun pitää päästä läpi ja että tarvittaessa saattaisin yrittää penkan kautta! He tuntevat myös autoni ja kokemukseni, ja niinpä he vain tarpeen mukaan siirtävät puomejaan.”
Hän oli sinä aamuhetkenä temppelissä – uskollisena ja omistautuneena aloittamassa pyhää työtään. Temppelit muovaavat omalta osaltaan juuri tällaisia ihmisiä, joilla on tällainen usko ja omistautuminen.