Opettajaneuvoston vaikutus
Kirjoittaja asuu Skotlannissa.
Yksi kommentti eräässä opettajaneuvoston kokouksessa sai aikaan muutoksen muussakin kuin opettamisessani.
Olen melko iäkäs, joten kun minut kutsuttiin opettamaan Nuorten Naisten järjestössä, ajattelin: ”Hyvänen aika! Miksihän he kutsuivat minut?”
Näin paljon vaivaa valmistellessani nuorten naisten tarpeita vastaavia oppiaiheita ja toivoin, että he olisivat halukkaita kertomaan, mitä he ovat oppineet ja mitä he ovat viikon aikana tehneet sillä, mitä ovat oppineet. Mutta kysymykseni saivat usein aikaan hiljaisuuden.
Yhdessä seurakuntamme ensimmäisistä opettajaneuvoston kokouksista yksi opettajista sanoi, että hänelläkin oli vaikeuksia saada nuoret puhumaan oppitunneilla. Eräs toinen kokouksessa ollut opettaja sanoi: ”No, eihän hiljaisuudesta ole mitään haittaa.” Joskus ihmiset tarvitsevat hetken aikaa ajatella kysymystä, ennen kuin he vastaavat.
Tuo kommentti opettajaneuvoston kokouksessa on vaikuttanut paitsi opetustapaani myös oppilaisiini. Mietin sitä paljon. Seuraavassa Nuorten Naisten oppiaiheessani kysyin oppilailta, mitä evankeliumin periaatetta he olivat soveltaneet käytäntöön viikon aikana. Kuten tavallista, seurasi hiljaisuus. Mutta sen sijaan että olisin heti kiiruhtanut täyttämään hiljaisuuden, muistin keskustelumme opettajaneuvostossamme ja sanoin hiljaa: ”Ei mitään kiirettä.”
Sillä hetkellä kun sanoin sen, keskustelu alkoi kulkea. Nuoret naiset alkoivat avautua, ja he kertoivat joitakin koskettavia kokemuksia. Halusin heti kiittää opettajaa, joka oli esittänyt opettajaneuvoston kokouksessa tuon yksinkertaisen kommentin hiljaisuudesta. Olin hämmästynyt siitä, kuinka yhden periaatteen soveltamisella oli niin suuri vaikutus niin nopeasti.
Mutta vasta myöhemmin olen oivaltanut, millainen vaikutus on tuolla ja muilla periaatteilla, joita opettelen. Kirkon jälkeen erään nuoren naisen äiti kertoi minulle, että hänen tyttärensä oli sanonut tietävänsä, että Jumala oli kutsunut minut tehtävääni.
En voi sanoin ilmaista, kuinka erityistä tuon kommentin kuuleminen oli minulle. Olin ajatellut: ”Mitä opetettavaa minulla on näille nuorille naisille?” Mutta olen varmasti opettanut heille jotakin. Minut on kutsuttu tiettyä tarkoitusta varten, ja opettajaneuvoston kokoukset auttavat minua täyttämään tuon tarkoituksen.