Tiede ja totuuden etsintämme
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Sinun ei tarvitse olla huolissasi, jos evankeliumia koskevan ymmärryksesi ja sen välillä, mitä opit tieteen kautta, näyttää olevan ristiriita.
Osaatko kuvitella, että menet pahan aknen vuoksi ihotautilääkärin luo ja hän ilmoittaa hoidoksi sen, että sinusta poistetaan vähän verta? Tämä saattaa kuulostaa sinusta järjettömältä, mutta se ei olisi ollut mitenkään epätodennäköinen keino pari vuosisataa sitten. Niihin aikoihin merkittävän verimäärän poistamista elimistöstä pidettiin vakiohoitona miltei mihin tahansa lääketieteelliseen vaivaan, kuten ruoansulatushäiriöihin, mielenvikaisuuteen tai jopa akneen. Kukaan ei kyseenalaistanut sitä. Miksi he olisivatkaan? Olihan veren poistamista eli kuppausta käytetty tuhansia vuosia monissa eri kulttuureissa.
Kukaan ei kyseenalaistanut tätä käytäntöä, ennen kuin lääkärit alkoivat suhtautua lääketieteeseen tieteellisestä näkökulmasta. Kun kuppausta alettiin viimein tutkia hieman tarkemmin, lääkärit eivät enää määränneet sitä kaikkiin vaan ainoastaan muutamiin tiettyihin vaivoihin.1
Tämän historiallisen esimerkin pohjalta huomaamme, ettei se, että jokin uskomus on laajalti hyväksytty tai ollut vallalla pitkän aikaa, välttämättä tarkoita sitä, että se olisi totta. Ja huomaamme, että tiede voi olla suurenmoinen apuväline todellisen totuuden löytämisessä.
Myöhempien aikojen pyhille sillä on suuri merkitys. Sen lisäksi että totuuden tunteminen antaa meille paremman pohjan käytännön päätösten tekemiseen (”Ei, kiitos! En suostu tänään kupattavaksi.”), se myös lisää ymmärrystämme evankeliumista. Kuten presidentti Brigham Young (1801–1877) on opettanut: ”Ei ole olemassa muuta totuutta kuin se, mikä kuuluu evankeliumiin. – – Jos löydätte jonkin totuuden taivaasta [tai] maan päältä – –, se kuuluu meidän oppiimme.”2
Miksi ja kuinka
Kun puhumme siitä, kuinka tiede täydentää tuntemiamme totuuksia, meidän täytyy tietenkin olla varmoja siitä, millaista totuutta tiede pystyy paljastamaan – ja millaista se ei pysty. Yksi tapa tarkastella tätä on kysyä, millaisiin kysymyksiin tiede pystyy ja millaisiin se ei pysty vastaamaan.
Sisar Ellen Mangrum, joka on tutkinut kemiantekniikkaa Rensselaerin polyteknisessä instituutissa New Yorkissa Yhdysvalloissa, selittää asiaa näin: ”Tiede selittää, kuinka. Mutta se jättää selittämättä, miksi.” Hän lisää, että uskonto selittää, miksi, kuten miksi maailma on luotu ja miksi meidät on laitettu tänne.
Myös tunnettu fyysikko Albert Einstein uskoi, että uskonnolla ja tieteellä on erilaiset, toisiaan täydentävät tarkoitukset.
”Tiede voi vain vahvistaa sen, mitä on, mutta ei sitä, mitä pitäisi olla”, hän kirjoitti. ”[Tieteen] toimintapiirin ulkopuolella kaikenlaiset arvovalinnat ovat edelleen välttämättömiä.”3
Mitä se merkitsee myöhempien aikojen pyhille? Ensiksikin me tiedämme, että tieteen antama ymmärrys muuttuu koko ajan. Tieteessähän on kyse siitä, että yritetään löytää parempia keinoja ymmärtää, ”kuinka” maailma ympärillämme toimii. Kun sen tiedämme, meidän ei tarvitse etsiä viimeisimmästä tutkimuksesta ymmärrystä elämän ”miksi” ja ”mitä pitäisi” -kysymyksiin. Voimme turvautua siihen, että Jeesuksen Kristuksen muuttumaton evankeliumi auttaa meitä tekemään päätöksiä oikean ja väärän välillä.
Kaikki käy yksiin
Presidentti Russell M. Nelson, kahdentoista apostolin koorumin presidentti ja maineikas sydänkirurgi, on puhunut siitä, kuinka uskonto ja tiede käyvät yksiin.
”Tieteen ja uskonnon välillä ei ole mitään ristiriitaa”, hän on sanonut. ”Ristiriita syntyy vain joko tieteen tai uskonnon tai kummankin epätäydellisestä tuntemisesta. – – Tulipa totuus sitten tieteellisestä laboratoriosta tai ilmoituksena Herralta, se on yhdenmukainen.”4
Niinpä jos sinulla on joskus ollut kysymyksiä siitä, kuinka maapallon ikä tai dinosaurukset tai evoluutio tai mikä tahansa muu, mitä olet oppinut luonnontieteiden oppitunneilla, käy yksiin evankeliumin kanssa, niin hienoa! Ne kaikki käyvät yksiin, mutta kysymyksiä on yhä paljon, koska meillä on yhä paljon opittavaa. Veli Brian Down, farmaseuttinen tutkija Quebecista Kanadasta, sanoo, että hän odottaa innolla sitä aikaa, jolloin meille ilmoitetaan kaikki (ks. OL 101:32–34).
Sillä välin ”meillä on rajallinen kyky ymmärtää kaikkia ympärillämme olevan maailman salaisuuksia tieteellisten ponnistelujen välityksellä”, hän sanoo. ”Samalla tavoin meillä on rajallinen ymmärrys Jumalan salaisuuksista ja Hänen suuresta suunnitelmastaan lapsiaan varten.”
Sinun ei siis tarvitse olla huolissasi, jos evankeliumia koskevan ymmärryksesi ja sen välillä, mitä opit tieteen kautta, on ristiriita. Todellisuudessa mikään, mitä tiede paljastaa, ei voi osoittaa uskoamme vääräksi.
Niinpä jos pidät tieteistä, opiskele kaikki mahdollinen siitä alasta, joka sinua kiinnostaa! Uskosi voi antaa sinulle jopa etulyöntiaseman. Veli Richard Gardner, biologian apulaisprofessori Etelä-Virginian yliopistossa, sanoo, että hänen uskonsa Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin on ollut hänelle suureksi avuksi.
”Toisinaan kun tutkimustyö kävi hankalaksi eikä mikään näyttänyt toimivan – tutkimustyö on usein sellaista – näkemys evankeliumin siunauksista auttoi minua selviytymään eteenpäin”, hän kertoo.
Myös veli Downista tuntuu, että hänen uskonsa on auttanut häntä hänen työssään tieteen parissa.
”Olen aina työskennellyt uskoen siihen, että kaikessa on loogisuutta ja järjestystä ja että jos tutkisin kysymystä kyllin pitkään ja uutterasti, taivaallinen Isä lopulta avaisi mieleni löytämään vastauksen”, hän sanoo.
Riemuitsemme tieteen löydöistä
Meidän uskomme Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa voi myös auttaa meitä pysymään nöyrinä ja avaamaan mielemme sille totuudelle, jota etsimme, olipa se tieteellistä tai hengellistä.
”Tieteessä on paljon sellaista, mitä emme tiedä, ja Jumalassa on paljon sellaista, mitä Hän ei ole vielä ilmoittanut”, professori Gardner sanoo. ”On siis tärkeää säilyttää avoin mieli sitä mukaa kuin saamme lisää tietoa, eikä huolestua sillä välin.”
Esimerkiksi jotkut uskovat Jumalaan pelkästään siitä syystä, etteivät näe mitään muuta selitystä havainnoilleen maailmasta. Tätä nimitetään ”aukkokohtien Jumalaan” uskomiseksi, ja se voi saada ihmiset pelkäämään tieteen tekemiä löytöjä. Professori Gardner antaa esimerkin:
”Jotkut ihmiset uskovat Jumalaan, koska fossiileja koskevassa todistusaineistossa on aukkoja (mikä tarkoittaa, ettei evoluutio osaa selittää, kuinka olemme joutuneet tänne). Mutta mitä tapahtuu uskollemme, kun nämä aukkokohdat saadaan täytettyä löytämällä uusia fossiileja? Meillä tulee olla pikemminkin varma todistus Jumalasta Pyhän Hengen kautta, ja silloin voimme riemuita kaikista tieteen tekemistä löydöistä sen sijaan että huolestuisimme niistä.”
Kun suhtaudumme näin, me muistamme, että niin tiede kuin uskokin voivat auttaa meitä totuuden etsinnässämme ja että viime kädessä kaikki totuus tulee samasta lähteestä: Jumalalta.
”Jumala voi ilmoittaa mitä tahansa Hän haluaakin, mukaan lukien kaikki tieteeseen liittyvät tosiasiat”, professori Gardner sanoo. ”Ja Hän ehdottomasti onkin innoittanut tieteilijöitä, keksijöitä ja insinöörejä – mutta Hän ei pelkästään anna heille kaikkia vastauksia. Hän haluaa heidän – ja meidän – käyttävän aivojamme, joten Hän antaa meidän perehtyä tieteeseen, ja Hänen ilmoituksensa kirkolle puolestaan kertovat siitä, kuinka järjestää kirkko, sekä varsinkin siitä, kuinka me voimme tulla Kristuksen luokse ja pelastua.
Hänen henkilökohtaiset ilmoituksensa meille voivat koskea mitä tahansa aihetta, mutta ne kertovat meille varsinkin siitä, että Hän elää ja rakastaa meitä, että Kristus on pannut täytäntöön pelastussuunnitelman, että meillä on elävä profeetta tänä päivänä, että me voimme noudattaa Jumalan suunnitelmaa ja että sen noudattaminen todellakin kannattaa.”