Kunnes taasen kohdataan
Opetus Dandylta
Julkaisusta Conference Report, lokakuu 1968, s. 87.
Aivan kuten jotkut nuoret, hevoseni Dandy närkästyi rajoituksista.
Kuva © iStock/Thinkstock
Minulla oli kerran [hyvin jalostettu orivarsa nimeltä Dandy], jota sain suureksi ilokseni kouluttaa. Sillä oli hyvä luonne, terveet, kauniin pyöreät silmät, ja se oli rakenteeltaan sopusuhtainen ja kaiken kaikkiaan erinomainen [hevonen]. Satuloituna se oli niin altis, myötämielinen ja yhteistyökykyinen kuin vain hevonen voi olla. Dandy ja koirani Scotty olivat todelliset kumppanukset. Minusta oli hienoa, miten Dandy oli valmis sellaiseenkin, mikä sitä pelotti. Se luotti siihen, että jos se toimisi ohjeideni mukaan, se ei loukkaantuisi.
Mutta Dandy närkästyi rajoituksista. Se ei ollut tyytyväinen, kun se sidottiin kiinni, ja sillä olikin tapana jyrsiä kiinnitysnarua, kunnes se pääsi vapaaksi. Se ei karannut – se vain halusi olla vapaa. Koska sen mielestä muutkin hevoset halusivat samaa, se ryhtyi seuraavaksi avaamaan niidenkin naruja. Se ei pitänyt siitä, että se suljettiin laitumelle, ja jos se suinkin löysi aitauksesta kohdan, jossa oli vain sileää metallilankaa, se kuopi jalallaan lankaa huolella, kunnes se pääsi sen kautta vapauteen. Useammin kuin kerran naapurini olivat niin ystävällisiä, että veivät sen takaisin laitumelle. Se oppi jopa työntämään portin auki. Vaikka [se aiheutti usein vahinkoa, mikä oli] ärsyttävää ja tuli toisinaan kalliiksi, ihailin sen älykkyyttä ja nerokkuutta.
Mutta Dandyn uteliaisuus ja halu tutkia ympäristöä johti sen ja minut ongelmiin. Kerran maantiellä se joutui auton töytäisemäksi, jolloin auto romuttui, hevonen sai vammoja ja myös kuljettaja sai vähäisiä vammoja, vaikkakaan ei vakavia.
Siitä toivuttuaan Dandy tunsi yhä pakottavaa halua kulkea vapaana, joten se tarkasti aidan koko aitauksen osalta. Se huomasi, että myös portteihin oli laitettu sähkölankaa. Niinpä hetken aikaa luulimme, että Dandy pysyisi varmasti laitumella.
Eräänä päivänä joku kuitenkin jätti kytkemättä portin sähkön päälle. Sen huomattuaan Dandy avasi portin, otti mukaansa [toisen hevosen] ja yhdessä ne käväisivät naapurin pellolla. Ne menivät vanhaan rakennukseen, jota käytettiin varastona. Dandyn uteliaisuus sai sen työntämään oven auki. Aivan kuin se oli otaksunutkin, siellä oli säkillinen viljaa. Millainen löytö! Niin, ja millainen murhenäytelmä! Vilja oli myrkkysyötti jyrsijöille! Muutamassa minuutissa Dandy ja sen toveri olivat kouristavissa kivuissa, ja pian kumpikin oli kuollut.
Kuinka Dandyn kaltaisia ovat monet nuoristamme! He eivät ole huonoja. He eivät edes aio tehdä mitään väärää. Mutta he ovat impulsiivisia, täynnä elämää, täynnä uteliaisuutta, ja he haluavat tehdä asioita. Jos heille asetetaan rajoituksia, hekin ovat [levottomia], mutta jos heille järjestetään tekemistä, jos heitä opastetaan huolella ja oikein, he osoittautuvat vastaanottavaisiksi ja pystyviksi. Jos heidät jätetään ilman opastusta, niin aivan liian monesti hekin rikkovat oikeita periaatteita, mikä johtaa usein pahan ansoihin, onnettomuuteen ja jopa kuolemaan.