Lähetyskentältä
Empivän uskollisia – runsaasti siunattuja
Kirjoittaja asuu Guerrerossa Meksikossa.
Ollessani lähetyssaarnaajana Meksikossa minulla oli kokemus, joka auttoi minua näkemään niitä ”hyviä hedelmiä”, joita voi tulla, kun muutamme uskomme teoiksi.
Vaarnassa, jossa palvelin, suunniteltiin eräs lähetystyöaiheinen tilaisuus. Toverini ja minun oli määrä selittää eräs evankeliumin periaate lyhyesti tutkijoille, jotka tulisivat paikalle. Kun saavuimme seurakuntakeskukseen, huomasimme kuitenkin, että paikalle oli tullut tuskin ollenkaan tutkijoita. Sen sijaan että olisimme opettaneet periaatteen, kuten olimme alun perin suunnitelleet, meitä pyydettiin menemään ulos kadulle ja kutsumaan ohikulkijoita tulemaan sisään ja osallistumaan tilaisuuteen.
Totta puhuakseni en voinut olla ajattelematta: ”Ei tämä kyllä toimi.” Minusta tuntui, etteivät pyrkimyksemme tuottaisi tulosta – ettei kukaan ottaisi vastaan kutsua tulla noin vain tilaisuuteen, varsinkaan niin lyhyellä varoitusajalla.
Mutta me ymmärsimme kuuliaisuuden tärkeyden, joten toverini ja minä yritimme kutsua ihmisiä tulemaan kirkkoon sisälle. Hieman myöhemmin eräs nainen ja hänen tyttärensä sekä tyttären poikaystävä kulkivat ohi. Kutsuimme heidät sisään. Alkuun he empivät, mutta viimein he ottivat kutsun vastaan ja liittyivät sisällä olevien joukkoon. Olin yllättynyt mutta hyvin onnellinen.
Tilaisuus alkoi: evankeliumikeskeinen musiikkiohjelma. Tilaisuus kesti yli tunnin. Olin huolissani siitä, että vieraamme olisivat harmissaan, koska tilaisuus kesti niin pitkään, mutta rukoilin sydämessäni ja pyysin, että kaikki järjestyisi.
Kun tilaisuus päättyi, menin heidän luokseen pyytämään anteeksi, että olimme vieneet niin paljon heidän ajastaan. Ennen kuin ehdin sanomaan heille sanaakaan, nainen sanoi: ”Kiitos. Kiitos oikein paljon. Se oli hyvin kaunista. Kiitos.”
Olin hämmästynyt – he kiittivät meitä kokemuksesta, eivätkä he olleet lainkaan huolissaan ajan kulumisesta. Se oli ihmeellistä, ja tunsin iloa sydämessäni. (Ja ajatella, että olin sanonut, ettei ihmisten kutsuminen kadulta toimisi!) Nainen halusi tietää kirkosta lisää ja osallistua sunnuntaikokouksiimme.
Opin tästä kokemuksesta jotakin suurenmoista: se, että osoitamme hieman uskoa – vaikka pystyisimme vain tuntemaan halua uskoa – voi tuottaa suurenmoisia hedelmiä (ks. Alma 32:27–28).
Tämä kokemus muutti asenteeni lähetystyöni koko loppuajaksi. Siitä hetkestä lähtien pystyin jokaisessa lähetystyöaiheisessa tilaisuudessa näkemään työni hedelmiä, kun etenin toivoa tuntien ja uskon silmin katsoen.
Jos osoitamme uskoa, me voimme saada herkullisia hedelmiä silloinkin kun luulemme, ettei jokin asia voi tapahtua. Se, mikä meistä näyttää mahdottomalta, ei ole mahdotonta Jumalalle.