Sitä, mitä lääkäri määräsi
Parannus on lääke, ei rangaistus.
Vihaan lääkärikäyntejä. Pelkään aina hössötystä, odotusaikaa, piikkejä, kehotuksia ”olla ihan rauhallinen”. Kun olin aivan pieni, luulin, että hoitajat ja lääkärit olivat vain ilkeitä ihmisiä, jotka pitivät minua neulatyynynä, mutta kun kasvoin vanhemmaksi, minulle selvisi, etteivät he olleetkaan pahoja – he auttoivat. Ja miltei aina minusta tuntui paremmalta pian sen jälkeen kun olin käynyt heidän luonaan. Riippumatta siitä, kuinka ikävystyttävä odotushuone oli, kuinka paljon älähdin saadessani piikin tai kuinka pettynyt olin, kun lääkäri sanoi minulle, että minun piti pysyä vuoteessa, niin lopulta kaikki oli sen arvoista.
Toisinaan parannus saattaa tuntua vähän kuin lääkärikäynniltä.
Iloa vai kipua?
Sen sijaan että kavahdat ajatellessasi pahanmakuista lääkettä tai teräviä neuloja, kavahdatko hieman, kun kuulet ilmaukset ”kidutti iankaikkinen piina”, ”helvetin tuskat piinasivat” ja ”katkeruuden sapessa”? (Ks. Alma 36:12–18.) Niillä sanoin Alma kuvaili oman parannuksentekonsa alkuvaiheita, eikö niin?
Kun enkeli oli ilmestynyt Almalle ja Moosian pojille, Alma muisti kaikki syntinsä ja näki, kuinka hän oli kapinoinut Jumalaa vastaan. Hän tunsi olonsa niin kurjaksi, että hän toivoi voivansa ”hävitä olemattomiin” sekä sieluineen että ruumiineen (Alma 36:15). Auts. Se saa lääkärin antamat pistokset tuntumaan miltei saukonpoikasen antamilta suukoilta. Miksi Alma siis ryhtyisi ponnistelemaan lakkaamatta johdattaakseen sieluja parannukseen? (Ks. Alma 36:24.) Miksi hän haluaisi muiden kokevan jotakin sellaista, mikä oli ollut hänelle niin tuskallista?
Ehkäpä syynä on se, mitä tapahtui seuraavaksi.
Hän muisti Vapahtajansa Jeesuksen Kristuksen.
”Huusin sydämessäni: Oi Jeesus, sinä Jumalan Poika, armahda minua – –.
Ja nyt, katso, kun tätä ajattelin, en enää voinut muistaa tuskiani; niin, syntieni muisto ei enää raastanut minua.
Ja oi, mikä ilo, ja minkä ihmeellisen valon minä näinkään; niin, minun sieluni täyttyi yhtä suuresta ilosta kuin tuskani oli ollut!” (Alma 36:18–20, kursivointi lisätty.) Alma oppi, että niin vaikea ja jopa tuskallinen kuin syntiemme kohtaaminen voi meille ollakin, niin ilo, jota koemme sen jälkeen, on sen arvoista. Ilo, jota hän tunsi, oli suurempaa ja ihanampaa kuin mikään, mitä hän oli tuntenut koskaan aiemmin (ks. Alma 36:21).
Ei mitään pelättävää
Jos ihmiset kavahtavat ajatellessaan parannusta, syynä saattaa olla se, että he keskittyvät parannuksen kipeään puoleen. Parannus vaatii usein aikaa ja toisinaan teon hyvittäminen vaatii paljon nöyryyttä ja kovaa työtä, mutta kuten vanhin Richard G. Scott (1928–2015) kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Parannuksenteko [ei] ole rangaistus. Se on toivon täyttämä polku loistavampaan tulevaisuuteen.”1 Presidentti Russell M. Nelson, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, käyttää siitä nimitystä ”parannuksen suloinen siunaus”2. Toisin sanoen ei ole mitään syytä pelätä tai vältellä mitään parannuksen puolia. Olipa syntiemme kohtaaminen tai niiden hyvittäminen kuinka vaikeaa tahansa, niin se parantava voima, jonka Vapahtaja tarjoaa sovituksensa kautta, on aina valmiina kantamaan meidät ja tuntemamme ilo voittaa täysin ja jättää varjoonsa kaikki ne tuskan, häpeän tai murheen tuntemukset, joita meillä on saattanut aiemmin olla.
Omaksi hyväksesi
Tiedätkö, mitä ilmaus Primum non nocere tarkoittaa? Jos olet lääkäri, luultavasti tiedät. Primum non nocere on latinaa ja tarkoittaa ”ensiksi älä aiheuta vahinkoa”. Se on ohjaava periaate kaikille terveydenhoidon ammattilaisille, heidän antamansa lupaus. Se ei tarkoita sitä, että he lupaisivat olla koskaan aiheuttamatta kipua – sen sijaan kaikki, mitä he tekevät, on heidän potilaansa hyvinvoinnin hyväksi.
Arveletko Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen antavan sellaisia lupauksia? He todellakin antavat! Katso esimerkiksi kohdat Jes. 1:18; Jes. 41:13; Room. 8:28 ja 3. Nefi 13:14. (Ihan oikeasti, katso ne. Ja nämä ovat vain muutamia niistä!) Ero on siinä, että ihmiset voivat toisinaan tehdä virheitä. Mutta Jeesus Kristus ja taivaallinen Isä ovat täydellisiä, joten voit olla ehdottoman varma siitä, että kaikki, mitä He pyytävät sinulta, on sinun omaksi parhaaksesi. Aina. Niinpä kun Jumala määrää lääkkeeksi annoksen parannusta, se johtuu siitä, että Hän tietää sen siunaavan elämääsi. Parannuksessa ei ole kyse rangaistuksesta. Siinä on kyse parantumisesta, heikkouden voittamisesta, luonnollisen ihmisen riisumisesta ja kääntymisestä pois synnistä, jotta voi kääntyä kohti Jumalaa.
”Ottakaa Jeesuksen Kristuksen sovitus ja parannus vastaan avosylin ja hyödyntäkää niitä päivittäin Suuren Parantajan määräysten mukaan”, vanhin Jörg Klebingat seitsemänkymmenen koorumista on sanonut. ”Omaksukaa jatkuva, onnellinen, iloinen parannuksenteon asenne tekemällä siitä itse valitsemanne elämäntapa.”3
Kun Suuri Parantaja Jeesus Kristus kirjoittaa sinulle lääkemääräyksenä parannusta, älä anna kivun tai nöyryytyksen pelon muodostua esteeksi. Luota Hänen lupauksiinsa siitä, että vaikka se saattaakin tehdä kipeää hetken aikaa, niin suurilla armoteoilla Hän kokoaa sinut (ks. 3. Nefi 22:7) ja Alman tavoin täytyt yhtä suurella ilolla kuin tuskasi oli ollut (ks. Alma 36:19–20).