Ole esimerkki uskovista
Vanhin Von G. Keetch
seitsemänkymmenen koorumista
Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksen hartaustilaisuudessa 14. kesäkuuta 2016 pidetystä puheesta ”An Example of the Believers” [Esimerkki uskovista]. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa web.byui.edu/devotionalsandspeeches.
Kuinka voitte parhaiten opettaa ja puolustaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin oppia ja samalla osoittaa rakkautta, ystävällisyyttä ja ymmärrystä?
Tarina kertoo eräästä pienestä armeijan yksiköstä, joka määrättiin hyvin vaikeaan tehtävään kaukana vihollislinjojen takana. Kun yksikkö lähestyi määränpäätään, vihollisen yksiköt pääsivät selville sen olinpaikasta. Ylivoimaiset joukot piirittivät nopeasti tämän ryhmän ja alkoivat tulittaa sitä joka suunnalta. Kun tämän pienen armeijan yksikön jäsenet huomasivat olevansa saarrettuja ja joutuneensa ankaran tulituksen kohteeksi, he katsoivat ylöspäin ja huomasivat komentavan upseerinsa seisovan kivellä heitä rohkaisten.
Miehiään katsoen komentava upseeri huusi: ”Miehet, olemme saaneet heidät juuri sinne, minne halusimmekin. Voitte tulittaa heitä ihan mihin suuntaan tahansa!”
Myös teillä ja minulla on vaikea tehtävä tämän päivän maailmassa. Se on opettaa ja puolustaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin sisältyviä totuuksia. Tiedän, että maailmassa, jossa elämme, voi olla vaikea ymmärtää tarkasti, mitkä ovat parhaita ohjeita vuorovaikutukseen muiden kanssa, varsinkin kun meitä saartavat niin monet äänet, jotka haluavat asettaa totuuden kyseenalaiseksi. Ryöpytystä voi usein tulla niin paljon ja niin monelta eri suunnalta, että on vaikea tietää, kuinka suhtautua siihen.
Haluan puhua siitä, mitä tarkoittaa se, että olemme apostoli Paavalin sanojen mukaisesti esimerkkinä uskovista (ks. 1. Tim. 4:12) – mitä tarkoittaa se, että opetamme ja puolustamme iankaikkista totuutta taivaallisen Isämme haluamalla tavalla ja samalla ilmennämme sitä kunnioitusta, myötätuntoa ja syvää rakkautta, jota Kristus ilmensi; mitä tarkoittaa se, että vilpittömästi puolustamme sitä, minkä tiedämme olevan oikein, emmekä vain lauo kohti havaittua vihollista umpimähkään joka suuntaan.
Usein näyttää tosiaankin siltä, että nämä kaksi periaatetta ovat keskenään ristiriidassa, eikö niin? Meille opetetaan, että meidän täytyy taistella ”pahoja henkiä vastaan” (Ef. 6:12) kaikissa muodoissaan, että meidän täytyy olla ”Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla” (Moosia 18:9) ja ettemme saa koskaan hävetä evankeliumia (ks. Room. 1:16). Silti meille opetetaan myös, että meidän tulee välttää kiistaa eikä koskaan ”yllyttää ihmisten sydämiä vihaisina” (3. Nefi 11:30), että meidän tulee paitsi ”[elää] rauhassa kaikkien kanssa” (Room. 12:18) myös aktiivisesti pyrkiä ”rakentamaan rauhaa” (Room. 14:19).
Kuinka me siis täytämme Jumalan meille antaman tehtävän seisoa lujina evankeliumissa ja opettaa muille totuutta ilman että aiheutamme kiistaa tai vihaa? Näyttää siltä – varsinkin käsiteltäessä nykypäivän kiistanalaisia kysymyksiä – että sanoipa ylipäätään mitä tahansa, se voi johtaa nopeasti riitaan ja kiistaan. Kuten hyvin tiedetään, nykypäivän maailmalla tuntuu olevan kovin vähän kärsivällisyyttä ketään sellaista kohtaan, joka haluaa ilmaista uusien suuntausten vastaisia näkemyksiä.
Kun te ja minä kohtaamme tällaisia haasteita, olemme taipuvaisia tekemään jommankumman seuraavista: joko vetäydymme pikaisesti ja päätämme olla jäämättä tilanteeseen, joka voisi nopeasti muuttua epämukavaksi tai jopa vihamieliseksi, tai sitten asetumme napit vastakkain puolustuskannalle väittelyssä, joka on viihdyttävää katseltavaa mutta synnyttää enemmän kuumuutta kuin valoa.
On parempi tutkia asioita tarkoin mielessämme (ks. OL 9:8) ja sitten kuunnella huolellisesti taivaallista ohjausta. Kerätkää rohkeutenne ja käyttäkää sisimmässänne olevaa valoa.
Saanen tuoda esiin muutamia asioita, joita on tarpeen pitää mielessä, kun pyrimme parhaamme mukaan opettamaan ja puolustamaan Jumalan sanaa sekä samalla osoittamaan rakkautta ja myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan.
Puolustakaa sanaa
Ensiksi, menestymme parhaiten, kun toimimme muiden kanssa kahden kesken. Nykypäivän eri leireihin jakaantuneessa kulttuurissa, jossa esitetään pisteliäitä lyhyitä kommentteja ja pyritään jatkuvasti omaan ylemmyyteen, ison joukon keskinäisissä kärhämissä saavutetaan tavallisesti hyvin vähän. Tämä pätee erityisen hyvin sosiaaliseen mediaan, missä meidän täytyy varoa, etteivät jotakin arkaa yhteiskunnallista aihetta koskevat kommenttimme harhaudu pois siitä hengestä, jota Kristus haluaisi meidän välittävän.
Jos tyydymme verkkokommenttien 140 merkin rajoitukseen, meidät ymmärretään usein väärin. Tavallisesti voi saavuttaa paljon enemmän kahden kesken, kasvokkain, kun oppii ymmärtämään toinen toistaan yksilötasolla. Juuri sillä tavoin presidentti Thomas S. Monson on opettanut, että meidän tulee auttaa ja pelastaa – yksitellen. Ja useimmiten juuri sillä tavoin Vapahtaja auttoi ja kosketti ihmisten elämää palvellessaan maan päällä.
Toiseksi, vaikka epäilemättä olisimmekin ikionnellisia, jos muut näkisivät siinä samassa valon ja suostuisivat heti seuraavana päivänä ottamaan vastaan lähetyssaarnaajat, sen ei tarvitse olla meidän ensimmäisenä tavoitteenamme. Ensimmäisenä tavoitteenamme on ymmärtää muiden tausta – kunnioittaaksemme heitä ihmisinä ja ymmärtääksemme heidän näkemyksiään. Vasta sitten me voimme tehokkaasti kommunikoida muiden kanssa, ohittaa tylyt syytökset ja väärinymmärrykset, jotka liian usein hallitsevat keskustelujamme.
Kolmanneksi, etsikäämme tapoja, joilla voimme kunnioittaa eriäviä mielipiteitä ja silti elää yhteiskunnassa yhdessä. Sen sijaan että pelkästään eläisimme omien näkemystemme mukaan loukkaamatta muiden vapauksia, pyrkikäämme parempaan – sellaiseen, mikä on olennaista moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa jokaista on määrä kohdella oikeudenmukaisesti. Jos odotamme muiden puolustavan meidän peruskansalaisoikeuksiamme, meidän täytyy puolustaa muiden peruskansalaisoikeuksia ja tunnustaa heidän oikeutensa ilmaista omia mielipiteitään ja puolustaa sitä, mihin he uskovat.
Lopuksi, toinen toisensa ymmärtämistä saavutetaan harvoin yhdellä kertaa. Se on prosessi – joka voi usein kestää varsin kauan. Muut eivät ehkä koskaan hyväksy meidän mielipiteitämme, mutta voimme pyrkiä jättämään pois sellaisia sanoja kuten kiihkoilija ja viha. Pitäkäämme toinen toistamme luontaisesti hyvinä ja järkevinä, vaikka meillä olisikin sellaisia perusnäkemyksiä, joita muut eivät ehkä koskaan hyväksy.
Toimikaa kuten Vapahtaja toimisi
Kun kohtaatte vaikeita tilanteita, joissa puolustatte Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, toivon, että muistatte aina toimia kuten Hän toimisi. Kuten apostoli Paavali opetti, niin se, että on hyvänä esimerkkinä uskovista, on paljon enemmän kuin vain sitä, että elää evankeliumin periaatteiden mukaan, jotta muut sen näkevät. Paavali sanoo meille nimenomaan, että niiden samojen evankeliumin periaatteiden tulee sisältyä puheisiimme, rakkauteemme muita kohtaan, elämäntapoihimme ja siihen uskoon, joka määrittää sen, keitä me olemme (ks. 1. Tim. 4:12).
Lopulta, mitä tulee näihin kahteen suureen evankeliumin periaatteeseen – totuuden puolustamiseen ja samalla muiden kunnioittamiseen ja rakastamiseen – niiden välillä ei ole oikeastaan mitään ristiriitaa, kun ne ymmärtää asianmukaisella tavalla. Meidän vahvan vakaumuksemme totuudesta ei pidä koskaan saada meitä toimimaan tavalla, joka on epäkunnioittava tai osoittaa suuttumusta muita kohtaan. Mutta samaan aikaan meidän halumme osoittaa ystävällisyyttä ja rakkautta jokaista kohtaan ei pidä koskaan horjuttaa velvollisuuttamme puolustaa totuutta.
Nämä kaksi periaatetta ovat oikeastaan vain saman kolikon kaksi eri puolta. Kolikon toisella puolella on meidän velvollisuutemme selittää ja lujasti puolustaa Jumalan oppia. Sen saman kolikon toisella puolella on meidän velvollisuutemme toimia Kristuksen kaltaisella tavalla osoittaen aina kunnioitusta ja rakkautta.
Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on ilmaissut sen näin:
”Suvaitsevaisuutemme ja kunnioituksemme muita ja heidän uskonkäsityksiään kohtaan ei saa meitä hylkäämään omaa sitoutumistamme ymmärtämiimme totuuksiin ja tekemiimme liittoihin. – – Meidän täytyy puolustaa totuutta silloinkin kun osoitamme suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta erilaisia uskonkäsityksiä ja ajatuksia sekä niitä kannattavia ihmisiä kohtaan. – –
Tämä innoitettu varoitus muistuttaa meitä siitä, että ihmisille, jotka uskovat ehdottomaan totuuteen, jonkin käytöksen suvaitseminen on kuin kolikko, jolla on kaksi puolta. Kolikon toisella puolella on suvaitsevaisuus tai kunnioitus, mutta toisella puolella on aina totuus.”1
Maailmassa, joka on nopeasti käymässä yhä jakaantuneemmaksi ja kiistelevämmäksi – missä luoteja tuntuu usein sinkoilevan nopealla tahdilla joka suunnalta – saanen haastaa teidät tarkastelemaan kolikkonne kumpaakin puolta. Kaikissa olosuhteissa, joita elämässänne nousee esiin, kysykää itseltänne, kuinka voitte parhaiten opettaa ja puolustaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin oppia sekä samalla osoittaa rakkautta, ystävällisyyttä ja ymmärtämystä niitä kohtaan, jotka eivät ehkä hyväksy sitä oppia.
Kun teette niin, todistan, että te saatte apua ja johdatusta taivaalliselta Isältämme. Te tunnette Hänen johtavan teitä, antavan ajatuksia mieleenne, tuntemuksia sydämeenne ja sanoja suuhunne juuri sillä hetkellä, kun niitä tarvitaan. Hänen Henkensä johtaa ja opastaa teitä, muuttaa teidät todellisiksi esimerkeiksi uskovista – niin että te paitsi elätte Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan myös puolustatte ja selitätte sen oppia lujalla mutta rakastavalla ja ketään syrjimättömällä tavalla.